Syylän salat

Syylä - verruga vulgaris - on ihmisen papilloomaviruksen aiheuttama hyvänlaatuinen ihomuutos. Syyliä voi esiintyä missä tahansa kehossa mutta yleisimmin niitä esiintyy käsissä ja jaloissa. Syylä on aluksi ihonvärinen kohouma, joka kasvaa ja muuttuu karheaksi. Vanhetessaan syylä voi halkeilla ja olla kivulias.

Vaikka syylät ovat yleensä lasten ja nuorten ongelma, voi niitä saada minkä ikäinen henkilö tahansa. Lasten syylät paranevat yleensä parin vuoden sisällä itsestään, kun elimistö alkaa kehittää vasta-aineita virusta vastaan. Aikuisilla erilaiset sairaudet, lääkitykset ja allergiat heikentävät vasta-aineiden muodostumista ja ilman hoitoa paraneminen voi kestää vuosia.

Syylät jalkapohjissa

Jalkapohjissa syylä voi esiintyä ryppäänä pieniä sisäänpäin kasvavia syyliä tai yksittäisenä kohoumana, joka aikaa myöten kovenee ja karheutuu ja monesti myös aiheuttaa kipua. Syylän ympärille kehittyy usein kovettumaa, joka voi erityisesti kävellessä aiheuttaa kipua.

Mosaiikkimaisesti levinnyt syyläkasvusto jalkapohjassa.

Syylän ympärille voi jalkapohjassa muodostua kovettumaa.

Syylä on yleensä helppo todeta, sillä syylän vuoleminen aiheuttaa pistemäistä verenvuotoa syylässä. Joskus syylä on vaikea erottaa känsästä mutta syylää käsittelemällä toteaminen on helppoa ammattinsa osaavalle jalkahoitajalle.

Syylän näköinen muutos kämmenessä tai jalkapohjassa saattaa olla myös harvinainen okasolusyöpä.

Syylien hoito

Syyliä ei tarvitse välttämättä hoitaa, koska ne ovat hyvälaatuisia ja häviävät yleensä itsestään. Syylän aiheuttama kipu ja kosmeettinen haitta ovat kuitenkin hoidon aiheita. Hoidon tavoitteena on pienentää näkyvää syyläkudosta ja herättää immuunivaste syylävirusta vastaan.

Apteekin itsehoitohyllyn syylänhoitovalmisteissa on salisyylihappoa, maitohappoa, metaani-/muurahaishappoa, monokloorietikkahappoa tai trikloorietikkahappoa. Valmisteet pehmentävät syylää, jolloin sen hiominen tai vuoleminen käsittelyjen välissä helpottuu. Salisyylihapolla on todettu olevan paras hoitoteho syyliin. Syylävalmisteita käytetään pakkausselosteen mukaisesti.

Syylänhoitovalmisteiden kohdalla on huomioitava, että niitä ei saa käyttää liian pitkään. Osa ihmisistä voi olla hoitoaineiden ainesosille myös allerginen. Jos iho on kovin ohut tai olet diabeetikko, ei syylän hoitoaineita suositella ollenkaan. Syylänhoitovalmisteilla voi polttaa ihon rikki, jos niitä käyttää liian pitkään, iho on kovin ohut tai hoitoainetta menee runsaasti syylän vieressä olevalle ehjälle iholle.

Syylän aiheuttamaa kipua voidaan helpottaa käyttämällä syylän ympärillä huoparengasta. Myös pihkavoiteesta on apua syylän pehmentämiseen.

Nestemäistä typpeä hyödyntävä Cryo-jäädytyshoito on yksi tapa tuhota syyliä. Nestetyppihoito tulee yleensä toistaa muutaman kerran, jotta lopullinen hoitotavoite saavutetaan. Nestetyppihoitoa antavat hoitoon perehtyneet yleislääkärit, jalkahoitajat ja jalkaterapeutit. Lasten syylien hoidossa nestetyppijäädytystä ei suositella.

Kirurgista syylänpoistoa tulisi välttää, koska toimenpide aiheuttaa arven, joka voi etenkin jalkapohjassa muodostaa ajan kuluessa ympärilleen kovettumaa ja mahdollisesti känsän. Myös syylä voi toimenpiteestä huolimatta uusiutua.

Syylien ehkäisy

Jalkapohjien syylät tarttuvat helposti yleisistä uimahalleista, pukuhuoneista, liikuntasaleista ja saunoista. Käsien syylien tarkkaa tarttumistapaa ei tunneta. Jo muodostuneiden syylien raapiminen ja pureskelu sekä kynsinauhojen nyppiminen ja repiminen voi levittää syyliä omalla iholla.

Syylien havainnoinnissa on hyvä olla tarkkana. Syylän näköinen muutos kämmenessä tai jalkapohjassa saattaa olla myös harvinainen okasolusyöpä.

Lähteet: Terveyskirjasto, Hoitolatukku

Salakavala nivelrikko (artroosi, osteoartriitti)

Jos polvea kolottaa pitkällä lenkillä, kylmällä ilmalla tai yöllä levossa, saatat kärsiä nivelrikosta. Kipuun voi liittyä myös nivelen turvotusta ja punoitusta. Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus ja oireilevaa nivelrikkoa sairastaa ainakin miljoona suomalaista.

Nivelrikkoisten määrä lisääntyy koko ajan ja siihen on syynä eliniän pidentyminen. Lähes jokaisella kuusikymppisellä on jossain nivelessä nivelrikkoa, vaikkei oireita olisikaan.

Nivelrikkoa esiintyy polvissa, lonkissa, ukkovarpaan tyvinivelessä, sorminivelissä ja selkänikamien välisissä nivelissä. Sairaus voi muhia nivelissä kauan ja pahentua hiljalleen, sillä se löydetään yleensä vasta kun kivut saavat hakeutumaan lääkäriin. Niin kauan kuin nivelrikko on lievää, sitä ei välttämättä huomaa.

Nivelrikko voidaan todeta varmuudella vain röntgen- tai magneettikuvauksella. Verikokeilla tai nivelnestenäytteellä voidaan sulkea pois muita sairauksia, kuten reuma, kihti ja Lymen tauti.

Nivelrikon syyt ja altistavat tekijät

Nivelrikon perimmäistä syytä ei tiedetä. Nivelrikko on nivelen ruston parantumaton sairaus. Rusto on elävää kudosta, joka uusiutuu koko ajan. Nivelrikossa rustoa tuhoutuu enemmän kuin uusiutuu. Rusto suojaa niveltä ja sen ansiosta nivelen pinnat liukuvat pehmeästi. Kun rusto häviää, nivelen luut hankautuvat toisiaan vasten, jolloin ne alkavat kärsiä. Myös ympärillä olevat pehmytkudosrakenteet vaurioituvat ja kipuilevat. Vaurioitunut nivelrustokudos ei parane ennalleen ja muutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa.

Kaavakuva nivelrikossa todettavista muutoksista.
Nivelrikossa nivelpintoja peittävä rusto vaurioituu, ohenee ja häviää osittain kokonaan.
Luuhun voi ilmaantua pieniä onteloita ja nivelkapselissa esiintyä tulehdusmuutoksia.

Vanhenemisen lisäksi isojen nivelten nivelrikolle altistavat raskas työ, niveliä kuormittava urheilu, ylipaino, nivelten virheasennot, erilaiset vammat ja tulehdukset sekä perimä. Sormien nivelrikon syy on yleensä perinnöllinen.

Nivelrikon oireet

Nivelrikkokipu on jomottavaa, se pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa. Sairauden edetessä kipu voi muuttua jatkuvaksi ja sitä on myös yöllä. Kipu on yleensä paikallista mutta voi esim. lonkasta säteillä polveen ja päinvastoin. Nivelissä on aamu- ja liikkeellelähtöjäykkyyttä. Sairauden edetessä nivelen liikerata pienenee.

Alaraajojen (polvi, lonkka) nivelrikoissa kävely tasamaalla sekä portaissa vaikeutuu. Nousu tuolilta, wc-istuimelta ja sängystä on hankalaa. Lonkan nivelrikko säteilee yleensä pakarassa, etureidessä ja nivusissa. Pitkälle ehtineessä alaraajojen nivelrikoissa sukkien, housujen ja kenkien pukeminen sekä varpaiden kynsien leikkaaminen vaikeutuu. Lonkkien ja polvien nivelrikko aiheuttaa liikkumattomuutta ja heikentää toimintakykyä.

Selkärangan nivelrikko voi ahtauttaa selkäytimestä tulevien hermojen luisia aukkoja, mistä seuraa jalkoihin säteilevä selkäkipu, iskias.

Ukkovarpaan tyven nivelrikkoon liittyy usein vaivaisenluu. Vaikka vaivaisenluuta ei olisikaan, muodostuu usein ukkovarpaan tyvinivelen päälle rustoinen patti, joka on arka ja kipeä. Ukkovarpaan nivelrikko vaikeuttaa kävelyä ja saattaa aiheuttaa vaikeitakin asentovirheitä, jotka kipeyttävät polvia, lonkkia ja selkää.

Sormien nivelrikossa nivelten kohdalle syntyy kovia luukyhmyjä. Nivelrikko tekee kädestä kömpelön ja puristusvoima heikkenee. Sormi tai sormet eivät koukistu niin kuin aikaisemmin.

Nivelrikon hoito

Nivelrikkoa ei valitettavasti voi parantaa. Nivelrikon oireita, kipua, voidaan hoitaa kylmähoidoilla, fysioterapialla ja kipulääkkeillä, ensisijaisesti parasetamolilla. Joissakin tapauksissa voidaan joutua turvautumaan tulehduskipulääkkeisiin. TENS - transkutaatinen neurostimulaatio ja akupunktio saattavat lyhytaikaisesti vähentää nivelkipua ja parantaa toimintakykyä. Niveleen sisäisesti annettu hyaluronaattiruiske saattaa lievittää polvinivelrikkoon liittyvää kipua. Tulehdusvaiheessa niveleen annettu glukokortikoidihoito yleensä lievittää kipua ja tulehdusreaktiota.

Vaihtoehtoisena hoitomuotona voi käyttää luontaistuotevalmiste glukosamiinia, jonka hyödyistä ei ole tieteellistä näyttöä, mutta joillekin potilaille siitä on ollut apua.

Geelimäisistä, tulehduskipulääkkeitä sisältävistä reumavoiteista, on hyötyä sorminivelten nivelrikossa. Sormien nivelrikossa on säännöllisellä nivelten harjoittelulla todettu olevan merkittävä vaikutus nivelten toimintaan.

Alaraajojen nivelrikoissa on vältettävä sairaan nivelen liiallista kuormittamista. Ylipainoiselle nivelrikkopotilaalle on tärkeintä vähäenerginen ruokavalio ja nivelten liikkuvuusharjoittelu. Laihtuminen lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä. Kotivoimistelun avulla nivelet pidetään liikkuvina ja lihakset kunnossa. Liikuntamuodoista uinti ja pyöräily ovat parhaita nivelrikkopotilaille.

Kävelyn avuksi on ehkä jossain vaiheessa syytä ottaa keppi tai rollaattori. Turhaa seisomista kannattaa välttää ja istuimina on hyvä suosia korkeajalkaisia tuoleja. Raskaita taakkoja ei saa kanniskella. Pukemisen apuvälineinä voidaan käyttää tarttumapihtiä, sukanvetolaitetta ja pitkävartista kenkälusikkaa.

Niveliä voidaan tukea joko jäykällä tai elastisella (esim. neopreeni) tuella. Jäykkää tukea käytetään ensisijaisesti epävakaassa nivelessä. Polvinivelrikossa voidaan käyttää kuormitusta vähentävää polvitukea, joka voi parantaa polven liikkuvuutta. Polvituen kuormitusta vähentävä vaikutus voi hidastaa nivelrikon etenemistä.

Kivut jäävät leikkauspöydälle

Jos nivelrikkokipu ei ole enää muutoin hallittavissa ja niveleen on kehittynyt merkittävä liikerajoitus, virheasento tai potilaan kyky selviytyä päivittäisistä toiminnoista on merkittävästi huonontunut nivelrikon takia, voidaan tehdä tekonivelleikkaus yksilöllisen harkinnan mukaisesti.

Tekoniveliä asennetaan varsinkin polviin ja lonkkiin, mutta niitä voidaan laittaa myös olkapäähän, kyynerniveleen, nilkkaan ja joihinkin pikku niveliin. Lonkka- ja polviproteesit kestävät ainakin 10-15 vuotta, mutta polven tekonivelen elinikä voi olla niitä huomattavasti pidempi. Jos tekonivel joudutaan asentamaan nuorena, edessä on todennäköisesti uusintaleikkaus. Tekonivelen vaihto on iso ja hankala operaatio. Siksi tekoniveleen ei turvauduta liian aikaisin.

Tekonivelen kanssa voi harrastaa kaikkea perusliikuntaa. Maratonia sillä ei kuitenkaan kannata juosta, koska iskut heikentävät proteesin kestävyyttä.

Suomessa tehdään vuosittain noin 24000 tekonivelleikkausta. Leikkauksessa sahataan vaurioituneet nivelosat pois ja niiden tilalle asennetaan tekonivel. Leikkaus tehdään selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa. Toipumisaika riippuu leikkauksesta, potilaan iästä ja perussairauksista.

Lonkkapotilaat toipuvat varsin nopeasti. Polvipotilaiden toipumisaika kestää yleensä useita kuukausia, sillä polvileikkaus on isompi kuin lonkkaleikkaus. Suurin osa leikkauksista onnistuu hyvin ja kivut jäävät leikkauspöydälle.

Nivelrikon ehkäisy

Terveellisillä elintavoilla voi ehkäistä nivelrikon syntyä ja hidastaa sen etenemistä. Säännöllinen liikunta ylläpitää ja parantaa nivelrustojen hyvinvointia sekä aineenvaihduntaa. Kävely, hiihto, pyöräily ja uinti ovat hyviä lajeja mutta lähes mikä tahansa liikunta on nivelterveydelle hyväksi.

Vaa'an lukemaa kannattaa myös tarkkailla. Jos painoindeksi on liiaksi koholla, nilkan, polven ja lonkan nivelrikon riskit kasvavat selvästi. Lihavuus aiheuttaa elimistöön matala-asteista tulehdusta, joka lisää nivelrikon riskiä.

Tapaturmien ehkäisy vähentää nivelrikon vaaraa. Niveliin kohdistuvaa raskasta kuormitusta, kuten toistuvaa kyykistelyä, nivelten ääriasentoja ja hyvin raskaiden taakkojen nostamista kannattaa välttää. Nivelen vakautta vähentävät vammat on hoidettava hyvin. Ehkäisy on erittäin tärkeää niillä henkilöillä, joilla on useita riskitekijöitä.

Nivelet kannattelevat sinua, pidä niistä huolta!

Lähteet: Terveyskirjasto ja Reumaliitto.

Pohjallisilla on väliä!

On taas se aika vuodesta, kun kesäsandaalit on laitettu kaappiin ja tilalle on kaivettu lenkkareita, vaelluskenkiä ja kumisaappaita. Kesän helteisiin sopivat aktiviteetit ovat vaihtuneet patikointiin, polkujuoksuun, sauvakävelyyn sekä marjastukseen ja sienestykseen.

Patikointi ja vaellus

Patikointi on helppo ja edullinen liikuntamuoto, sillä se ei vaadi välttämättä erikoisvarusteita. Tärkeää kuitenkin on, kuten muutenkin arjessa, että jalkineet ovat oikean kokoiset ja säähän sopivat. Pidemmille ja vaativammille vaellusreiteille tulisi valita vaelluskengät, jotka tukevat jalkaa epätasaisessa maastossa ja joiden pohja pitää hyvin liukkaillakin alustoilla.

Vaelluskenkien pohjallisten olisi hyvä olla iskua vaimentavat ja kosteutta haihduttavat sekä raskaidenkin rinkkojen taakkaa kestävät. esimerkiksi Motion Controll - iskunvaimennuspohjalliset sopivat hyvin erilaisiin kenkiin ja niiden avosoluinen, hengittävä ja antibakteerinen polyuretaanikerros kuljettaa kosteutta pois ja pitää jalat kuivina. Pohjallisissa on päkiän kohdalla pehmeä tuki.

Motion Control - iskunvaimennuspohjalliset ovat valmiit tukipohjalliset, joissa on jäykkä rakenne sisäkaaren tuella. Pohjallisissa on pehmeät geelityynyt kantapäissä ja päkiässä. Pohjalliset soveltuvat paljon seisoville, aktiivisille liikkujille sekä turvakenkiin. Pohjalliset ovat anatomisesti muotoillut sekä hengittävät ja pestävät.

Juokseminen

Vaikka juosta voi säällä kuin säällä, monet saattavat kokea, että helteitä viileämmällä mutta talvipakkasia huomattavasti lämpimämmällä kelillä on miellyttävintä tehdä pidempiäkin lenkkejä. Syksyllä juostessa on otettava huomioon kylmyys, alustan liukkaus etenkin sadekeleillä sekä pimeys, kun päivät vähitellen lyhenevät talvea kohden. Mills Terveyspohjalliset sekä Motion Control - iskunvaimennuspohjalliset ovat oiva valinta juoksukenkiin.

Molemmissa on iskunvaimennusta ja materiaalina polyuretaani, joka palautuu helposti muotoonsa. Mills Muotopohjallisten kestävä SBR-kumi tuo pohjallisiin joustavuutta ja niissä päkiän kohdalla olevat pienet reiät takaavat kosteudensiirron.

Maastossa ja poluilla juostessa kengissä tulisi olla riittävä tuki ja pito, jotta jalka pysyy epävakaasta ja muuttuvasta maastosta huolimatta hyvin paikallaan kengässä ja loukkaantumisia ei pääse syntymään.

Mills Terveyspohjalliset ovat Poron-materiaalista valmistetut pohjalliset, jotka toimivat tehokkaana iskunvaimennuksena erilaisissa jalkineissa. Pohjalliset vähentävät jalkapohjaan kohdistuvaa painetta ja lievittävät alaraajojen rasituskipua sekä ennaltaehkäisevät kovettumien ja ihovaurioiden syntyä.

Mills Muotopohjalliset ovat iskua vaimentavat ja hengittävät valmispohjalliset koko jalkaterän alueelle. Pohjalliset lisäävät mukavuutta kenkiin sekä vähentävät väsymisen tunnetta jaloissa. Hengittävä, pestävä ja muotoiltava materiaali.

Sauvakävely

Sauvakävely sopii liikuntamuotona kaikenikäisille ja -kuntoisille liikkujille, sillä sen tehokkuutta voi itse helposti säädellä oman kunnon mukaan. Hyvissä kävelyjalkineissa on tukeva kantakuppi, iskunvaimennus kantapään alla, ja se on päkiän kohdata joustava. Mills Tukipohjalliset ovat iskua vaimentavat ja jalan etuosaa keventävät puolipohjalliset. Ne soveltuvat hyvin myös päkiän alueen kiputiloihin ja esimerkiksi ylirasittuneelle jalkaterälle.

Kovempitempoiseen sauvakävelyyn sopivat hyvin Mills Muotopohjalliset, jotka tasaavat painetta ja vähentävät liiallista kuormitusta koko jalkaterän alueella. Niiden kyky sitoa ja siirtää kosteutta on hyvä päkiän kohdalla olevien pienten reikien ansiosta.

Mills Tukipohjalliset ovat anatomisesti muotoillut, valmiit puolipohjalliset päkiätuella ylirasittuneille jaloille. Tehokas iskunvaimennus ja askellusta palauttava vaikutus. Pestävä, hengittävä ja kosteutta imevä materiaali.

Marjastus ja sienetys

Mustikoiden ja lakkojen aika alkaa olla tältä vuodelta ohitse, mutta puolukoita ja karpaloita löytynee vielä. Syksy on myös mitä parhainta sienestysaikaa! Marja- tai sieniretkelle kannattaa valita kengiksi kumisaappaat tai vaelluskengät, jotka ovat vedenpitävät. Saappaisiin soveltuvat hyvin esimerkiksi Mills Muotopohjalliset, joita voidaan käyttää myös yksilöllisemmän pohjallisen valmistusmateriaalina. Koska kumisaappaissa ei yleensä ole kiristysmahdollisuutta, kannattaa huolella valikoida oikeankokoiset saappaat, jotta hölskymisestä syntyviä hankaumia ja rakkoja ei pääse syntymään.

Erilaisia Mills pohjallisia myyvät hyvin varustetut apteekit, suutarit ja jalkahoitolat.

Nautitaan syksyn ulkoilukeleistä jalkojen hyvinvointia unohtamatta!

Teksti ja kuvat Mills - muokattu itse hiukan :)

Jalkojen iho tarvitsee kosteutta

Jalkojen ainutlaatuisen anatomian ja toistuvan käytön vuoksi ei ole yllätys, että jalkojenhoidon ammattilaisena kohtaan työssäni paljon asiakkaita, joilla on jaloissa erilaisia iho-ongelmia.

Yleisin ja tavallisin ongelma on jalkojen ihon liiallinen kuivuus.

On muistettava, että jalkojen iho ja erityisesti jalkapohjan iho on täysin erilainen kuin iho muualla kehossa.

Jalkapohjan orvaskesi on paksumpi kuin muu iho. Jalkapohjassa on myös ylimääräinen ihokerros,  kirkassolukerros. Kirkassolukerros on ohuiden, tiheästi pakkautuvien ihosolujen läpikuultava peitto, joka tarjoaa ylimääräisen vesiesteen ja suojaa ihoa kitkan aiheuttamilta vaurioilta. Jalkapohjan ihossa ei ole talirauhasia, jotka auttavat voitelemaan ihoa, kuten muualla kehossa.

Keskiverto ihminen kävelee noin 10 000 askelta päivässä. Jalkojen iho joutuu väistämättä kovalle koetukselle. Kuivan ihon ongelmien hoidossa ja korjaamisessa on yhtä paljon kysymys terveydestä kuin kauneudestakin. Kun jalkojen iho on liian kuiva ja se halkeilee ja hilseilee, jalat eivät ole vain epämiellyttävän näköiset ja tuntuiset, vaan ne ovat myös voimakkaasti riskialttiina vaurioille ja infektioille.

Kuivien jalkojen syitä on monia 

Elämäntavat on yksi iso syyllinen. Kova liikunta, seisomatyö tai työ, jossa liikutaan paljon paikasta toiseen, huonot ja vääränlaiset kengät ja ylipaino vaikuttavat kaikki jalkojen hyvinvointiin. Säännöllinen/viikoittainen uimahallissa tai luonnonvesissä uiminen kuivattaa jalkoja ja koko vartalon ihoa. Liian kuuma jalkojen pesuvesi, liian lämpimät suihkut päivittäin ja kovat saippuat, poistavat kosteuden iholta. Tästä syystä jaloille ei suositella pitkiä jalkakylpyjä, sillä lämmin vesi ja siinä vielä lisänä erilaiset jalkakylpysuolat, kuivattavat ihoa.

Ympäristö on toinen tekijä - mihin aikaan vuodesta tahansa. Pitkittynyt kuuma kesä ja auringolle altistuminen sekä kuiva ja lämmin sisäilma talvikuukausina edistävät molemmat koko vartalon ihon kuivumista.

Kaikki ihon kuivumisen syyt eivät aina ole meidän hallinnassa. Perimä, ikääntyminen ja jopa raskausaika voivat aiheuttaa ihon ja jalkojen kuivumista. Huono verenkierto jaloissa, esimerkiksi diabeetikoilla, kuivattaa jalkoja. Psoriaasi, ekseema ja sieni-infektiot jaloissa kuivattavat väistämättä jalkoja. Joidenkin vitamiinien puutostilat ja niiden hoitoon käytettävät lääkkeet,  autoimmuunisairauksissa käytettävät biologiset lääkkeet ja monet muut lääkevalmisteet kuivattavat jalkoja. Näissä tapauksissa on ensiarvoisen tärkeää, että jalkojen iho saa tarvitsemansa kosteutuksen päivittäin. Kuiva, halkeileva ja hilseilevä iho voi johtaa mikrovaurioihin, jotka aiheuttavat bakteeri-, sieni- ja virusinfektioita. Erilaiset infektiot voivat puolestaan johtaa vakaviin seurauksiin - erityisesti immuunipuolustusta sairastavilla.

Nämä kaikki syyt rasittavat jalkoja ja johtavat herkästi jalkojen kuivumiseen ja kovettumien muodostumiseen.

Jotta jalat voivat hyvin ja iho on pehmeä ja joustava, tulee päivittäin käyttää hyvälaatuista jaloille suunniteltua jalkavoidetta tai jalkavaahtoa. Sillä on suuri merkitys millaista jalkojenhoitotuotetta käyttää, sillä kaikki voiteet, rasvat ja vaahdot eivät sovellu jalkojen iholle. Tärkeä tekijä oikeanlaisen voiteen valinnassa on, että kaikki voiteen ainesosat imeytyvät syvälle ihon kerroksiin.

Markkinoilla on paljon voiteita, jotka tarjoavat vain väliaikaista helpotusta kuiviin jalkoihin.

Öljypohjaiset tuotteet aikaan saavat aluksi joustavan ja kosteuttavan tunteen, joka valitettavasti on vain väliaikaista. Öljypohjaiset tuotteet eivät imeydy ihon syvimpiin kerroksiin vaan jäävät ihon pinnalle.

Okklusiiviset tuotteet; vaseliini ja kosteusvoiteet estävät tuotteen transpiraation, jossa elimistö poistaa jätetuotteet jalkapohjan hikirauhasten huokosista.

Runsaasti vettä sisältävät perusvoiteet eivät käytännössä imeydy jalkoihin lainkaan. Vaikka tavoite on kosteuttaa ihoa, käy niin, että voide vain kuivattaa kun sen sisältämä vesi haihtuu iholta.

Edellä mainituista syistä johtuen on erityisen tärkeää valita juuri jaloille suunniteltu ja sopiva voide eli mikä tahansa kosteusvoide, öljy tai vaseliini ei käy. Valitettavan usein kuulee asiakkaiden suusta lauseen - ei kai sillä niin väliä ole mitä voidetta sinne jalkoihin laittaa. Valitettavasti sillä kuitenkin on väliä!

Kuivat jalat tarvitsevat kosteutta ja hyvin kuivat jalat lisää kosteutta, eivät öljyjä. Tehokkaissa jalkahoitotuotteissa kosteuden sitoja on urea (karbamidi). Se on aineenvaihdunnan luonnollinen lopputuote ja tärkeä osa kehon luonnollista kosteusvoidetta. Hygroskooppinen urea sitoo ja säilyttää kosteutta. Sillä on erinomaiset vedensitomis- ja kuorintaominaisuudet ja se on luonnostaan antibakteerinen ja anti-inflammatorinen aineosa, jota valmistetaan laboratoriossa. Urea auttaa ihosoluja, jotka ovat tiivistyneet paineesta, avautumaan, häiritsemättä luontaista ihokudosta. Toisin sanoen pehmentää kovettumia ja estää niiden syntymistä.

Iloiset varpaat Super kantapäävoide on omassa asiakaskunnassani monen suosikki. Supervoide sisältää 25% ureaa. Supervoide sopii erityisesti karheille, kuiville ja halkeileville jaloille ja erityisesti kantapäille. Kerran päivässä käytettynä voide tuottaa tulosta jo muutamassa päivässä.

Footlogix sarjan 3+ vaahtovoide on kehitetty erityisesti halkeilevien ja kivuliaiden kantapäiden ja kovettumien pehmentämiseen. Voiteen teho perustuu urean ja iltahelokkiöljyn yhteisvaikutukseen sekä Footlogixin kehittämään DIT-teknologiaan, jonka avulla vaikuttavat aineet kulkeutuvat tehokkaasti ihon kaikkiin kerroksiin. Asiakkaan näkökulmasta yksi tämän voiteen parhaista ominaisuuksista on se, että iho ei jää voiteen levityksen jälkeen rasvaiseksi.

Säännöllisesti rasvatut jalat ovat kauniit ja hyvinvoivat. Kuiva iho ja kovettumat pysyvät poissa säännöllisellä kotihoidolla, johon riittää jalkojen päivittäinen pesu ja rasvaus.

Huomaa ruusu (jaloissa) ajoissa

Ruusu eli erysipelas on yleinen ihoinfektio, jonka aiheuttaja on pääsääntöisesti streptokokki.

Rikkoutuneen ihon kautta elimistöön päässyt bakteeri synnyttää ihoon ja ihonalaiseen kudokseen voimakkaan tulehdusreaktion.

Tyypillisemmillään ruusu tulee jalkoihin säären alueelle, mutta sitä voi esiintyä myös muualla kehossa.

Selkein oire on tulehtuneen kohdan punoitus, kuumotus, turvotus ja kipu. Lisäksi sairastuneelle voi nousta lämpöä ja yleisvointi heikkenee.

Ruusun tärkein tunnusmerkki on oireiden äkillisyys. Jos jalkaa on aristanut ja turvottanut kuukauden ajan, kyse on todennäköisesti jostain muusta kuin ruususta.

Alttius saada ruusu lisääntyy iän myötä kun elimistön vastustuskyky heikkenee. Muita riskitekijöitä ovat ylipaino, diabetes, jalkojen turvotukset ja heikentynyt verenkierto. Infektio iskee helpommin, jos käytössä on immuunipuolustukseen vaikuttava lääkitys esimerkiksi syöpähoitojen vuoksi. Rintasyöpäpotilailla ruusua esiintyy ylävartalossa ja käsivarsissa.

Usein ruusun taustalla on jalkasilsa eli -sieni, jonka aiheuttamien ihorikkojen kautta bakteeri pääsee elimistöön. Tyypillisesti tulehdus alkaa pikkuvarpaan ja viereisen varpaan välistä. Ruusun laukaisevia tekijöitä voivat olla myös varvasvälihautuma, hiertymä, känsän väärä omahoito, rakko, pieni haava tai kolhu jalkaterässä tai sääressä.

Epäily ruususta on aina syy hakeutua päivystykseen nopeasti, sillä hoitamaton ruusu voi johtaa yleisvoinnin nopeaan heikentymiseen ja pahimmillaan verenmyrkytykseen. Ruusu nostaa tulehdusarvot hyvin korkeiksi.

Ruusua hoidetaan antibiooteilla tai ihoinfektioiden uuden Käypä hoito -suosituksen mukaisesti ensisijaisesti penisilliinillä. Yleensä lääkitys aloitetaan sairaalassa suonensisäisesti tai pistoksina lihakseen. Kun iho-oireet ja tulehdusarvot ovat tasaantuneet, voidaan hoitoa jatkaan suun kautta otettavalla lääkityksellä. Hoitoaika kokonaisuudessaan on noin 1-2 viikkoa.

Paras keino vähentää tulehtuneen raajan turvotusta ja ehkäistä ruusun uusiutuminen on kompressiohoito tukisidosten tai -sukkien avulla. Viilentävät kääreet lievittävät kipua akuutissa vaiheessa. Kortisonivoide rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Mahdollinen jalkasilsa on tärkeää havaita ja hoitaa, jottei ruusu uusiudu.

Infektion parannuttua on tärkeää huolehtia, että varvasväleissä ei ole sientä ja iho pysyy ehjänä ja hyvässä kunnossa. Hyvien ja tilavien kenkien käyttö on tärkeää. Sillä ehkäistään rakkojen ja hiertymien syntyminen. Säännöllinen rasvaus pitää jalkojen ihon pehmeänä ja kimmoisana, mikä ehkäisee haavaumien ja halkeamien syntyä.

Merkittävässä hoitovastuussa ruusun havaitsemisessa ovat kotihoidon työntekijät ja ikäihmisen omaiset ja läheiset. Aina tulisi olla aikaa kurkistaa ikäihmisen jalkoihin käyntien yhteydessä. Kaikki jaloissa olevat ihomuutokset ja haavaumat pitää hoitaa ajoissa, jotta saadaan infektiot ehkäistyä.

Jalkaterapeutit ja jalkahoitajat ohjeistavat asiakkaitaan jalkojen ihon hoidossa. Heidän ohjeitaan kannattaa todellakin kuunnella!

Vaivaisenluun hoito ja ennaltaehkäisy

 Vaivaisenluu yleistyy valitettavasti monilla ikääntymisen myötä.

Vaivan kehittymisen syynä ovat usein liian kapeat ja ahtaat kengät. Vaivaisenluu on jossain määrin myös perinnöllinen mutta itse voi suuresti vaikuttaa oikeilla kenkävalinnoilla vaivaisenluun syntyyn.

Vaivaisenluun hoidon aloitus jo varhaisessa vaiheessa auttaa välttämään vakavat jalkaongelmat.

Vaivaisenluun hoito ja ennaltaehkäisy

Vaivaisenluu johtuu isovarpaan tyviniveleen kohdistuvasta voimakkaasta kuormituksesta, joka aiheuttaa kipua ja usein myös luun kohdalle ulkonevan kyhmyn. Rasituskivun lisäksi isovarpaan tyvinivel voi tulehtua ja turvota. Vaivaisenluun aiheuttama jalan virheasento aiheuttaa sisään kasvaneita kynsiä, kovettumia ja känsiä. Pahentuessaan vaivaisenluu aiheuttaa kävelyvaikeuksia, isovarpaan tyvinivelen  kulumakipuja sekä päkiän levetessä päkiänseudun kipuja.

Tyvinivelen asennon suoristaminen, ihon suojaaminen sekä lihasten ja nivelten vahvistaminen ovat avaintekijöitä vaivaisenluun hoidossa.

Vaivaisenluun hoito levossa

Alkava vaivaisenluu voidaan pysäyttää käyttämällä säännöllisesti vaivaisenluun oikaisijaa, joita löytyy erilaisia malleja apteekeista ja nettikaupoista. Vaivaisenluun oikaisija ehkäisee lievän vaivaisenluun etenemistä. Oikaisija lievittää kipua tyvinivelessä suoristamalla isovarpaan luiden asentoa, venyttää kiristyneitä lihaksia ja pehmytkudoksia sekä ohjaa tyvinivelen oikeaan toimintaan. Varhaisessa vaiheessa käytettynä vaivaisenluun oikaisija voi edesauttaa varpaan tyvinivelen palautumista normaaliin asentoon. Vaivaisenluun oikaisija on tarkoitettu säännölliseen, päivittäiseen käyttöön levon aikana.

Vaivaisenluun hoito liikkeessä

Isovarpaan oikaisija suoristaa isovarpaan asentoa ja lievittää kipua isovarpaan tyvessä. Oikaisija suojaa ihoa erottamalla 1. ja 2. varpaat toisistaan sekä estää varpaiden kääntymisen toisen varpaan alle tai päälle. Oikaisija on oikean kokoinen, kun se istuu hyvin varvasväliin.

Isovarpaan oikaisijasta käytetään myös nimitystä ortoosi. Useat jalkahoitajat tai jalkaterapeutit tekevät ortooseja silikonimassasta asiakkaan jalkaan sopivaksi. Asiakkaalle tehty yksilöllinen silikoniortoosi on usein käytössä miellyttävämpi ja oikeasti asiakkaan jalkaan sopiva kuin apteekeista hankittu valmis oikaisija.

Oikaisijaa hankittaessa ja käytettäessä tulee huomioida, että isovarpaan asentoa ei tule korjata yli suoran linjan. Isovarpaan oikaisijaa käytetään sukat ja kengät jalassa liikkuessa. Sopivaa oikaisijaa hankittaessa tulee huomioida riittävä tila varpaille kengissä oikaisijan kanssa. Liian pienien ja kapeiden kenkien kanssa oikaisijan käyttö ei onnistu.

Ihonsuojapalat suojaavat jalkoja ja estävät vaivaisenluun hiertymien sekä rakkojen syntymisen kävellessä tai urheillessa. Ihonsuojan silikonigeeli ehkäisee hankausta, vaimentaa iskua ja pitää suojan paikallaan jalan ollessa tiiviisti kengässä. Ihonsuojia voi käyttää vaivaisenluun lisäksi suojaamassa päkiää tai kantapäätä. Huomaamaton ihonsuoja mukautuu hyvin ihoon ja sopii käytettäväksi kaikenlaisissa kengissä. Ihonsuojapalat ovat pestäviä ja näin uudelleen käytettäviä. Ihonsuojapalat ovat turvallinen vaihtoehto kaikille käyttäjille perinteisiin rakkolaastareihin verrattuna. Ihonsuojapaloja myydään apteekeissa ja joissakin jalkahoitoloissa.

Jalkojen rasvaus

Tärkeä itsehoito-ohje vaivaisenluusta kärsiville on jalkojen säännöllinen rasvaus. Vaivaisenluun kohdalla olevaa ulkonevaa kyhmyä tulee hieroa kosteuttavalla voiteella, jotta siihen ei muodostu kovettumaa tai känsää tai iho ei muuten menisi rikki. Ihon säännöllinen rasvaus on paras tapa ehkäistä ihon kuivuminen ja ihorikkojen syntyminen. Hyvin rasvattu iho on joustava ja kestää paremmin hankausta kuin kuiva iho. Jalkojen hieronta rasvauksen aikana tehostaa voiteen imeytymistä ja vilkastuttaa ihonalaisen pehmytkudoksen nestekiertoa.

Oikeankokoiset kengät

Suomalaisilla on useimmiten leveälestinen jalka, joka hyvin usein tungetaan liian kapeisiin kenkiin. Kapea kenkä painaa pikkuvarvasta, aiheuttaa kipua isovarpaassa ja isovarpaan vääristynyt asento aiheuttaa vähitellen vaivaisenluun. Vaivaisenluun kehittymisen yleisin syy on valitettavasti vääränmallinen ja huonosti istuva kenkä.

Kenkien tulisi olla tarpeeksi leveät, joustavat, kärjestä tilavat ja matalakorkoiset. Kengän etuosa ei saa olla kärkeä kohti voimakkaasti kapeneva, vaan tarpeeksi leveä, jotta varpailla on tilaa liikkua ja kenkä ei paina varpaita toisiaan kohti, jolloin riski vaivaisenluun muodostumiselle kasvaa. Kengän lestin tulee olla tarpeeksi leveä ja korkea, jotta kenkä ei purista jalkaterää kasaan. Liian lyhyt kenkä aiheuttaa vaivaisenluun lisäksi vasaravarpaisuutta ja suuria ongelmia kynsiin.

Vaivaisenluun jumppa

Säännöllinen jalkavoimistelu ehkäisee vaivaisenluun pahenemista, tukee varpaiden lihasten toimintaa ja oikeaa, suoraa asentoa.

1. Jalkojen lihaksia ja verenkiertoa voit aktivoida nousemalla päkiöille/varpaille ja laskeutumalla alas. Toista liikettä jalkaterien ollessa suoraan eteenpäin, ulospäin ja sisäänpäin. Tee harjoituksessa 30 toistoa/asento.

2. Päkiän poikittaiskaarta voit aktivoida seuraavalla liikkeellä. Istu tuolille ja nosta toinen jalka syliin. Ota kiinni jalasta siten, että peukalot ovat päkiänivelen kohdalla, jalkapohjan puolella. Muodosta U:n muotoinen kaari painamalla peukaloita päkiää vasten. Tee harjoitusta 5x10 s/jalka.

3. Laita jalka lattialle, aseta pallo päkiänivelten taakse ja pidä kantapää lattiassa. Paina päkiää palloa vasten niin että päkiänivelten rystyset näkyvät ja varpaat osoittavat suorina lattiaa kohti. Tee harjoitusta 10x10 s/jalka. Tee liike molemmilla jaloissa.

4. Varpaiden lihaksia voit aktivoida harottamalla varpaita. Pidä jalkaterä maassa koko harjoituksen ajan. Tee 3x10 toistoa molemmilla jaloilla.

5. Isonvarpaan lihaksia voit aktivoida nostamalla isovarvasta ylös. Pidä päkiä ja kantapää maassa. Tee 3x10 toistoa molemmilla isovarpailla.

Avojaloin kävely vahvistaa ja aktivoi jalkaterän lihaksia. Suosi epätasaisella alustalla paljain jaloin kävelyä, sillä se parantaa liikehallintaa ja joudut käyttämään jalkojen pieniä lihaksia. Hyvässä kunnossa olevat jalkojen lihakset tukevat jalkaterän muita rakenteita, kuten luita, niveliä ja pehmyskudoksia.

Huomioithan kuitenkin, että paljain jaloin kävelyä ei suositella henkilöille, joilla on tuntopuutoksia jaloissa. Erityisesti diabeetikkojen tulee olla varovaisia paljain jaloin kävellessä. Heille suosittelen paljasjalkakenkiä metsäkävelyille.

Vaivaisenluiden parasta ennaltaehkäisyä ovat hyvät kengät, jalkojen rasvaus ja säännöllinen jalkajumppa.

Tähän juttuun kuvat lainattu netin syövereistä.

Diabetes ja jalkahoito

Diabetes on ryhmä aineenvaihdunnan sairauksia, joille on tyypillistä, että haima ei tuota riittävästi elimistön tarvitsemaa insuliinihormonia. Diabetesta sairastaa yli 500 000 suomalaista.

Diabeteksen yleisimmät muodot ovat I tyypin diabetes ja II tyypin diabetes sekä raskausdiabetes.

I tyypin diabeteksestä puhutaan kun haima ei tuota insuliinia. Tällöin insuliinihoito on välttämätön. Tyypilliset oireet ovat runsaat virtsamäärät, jano, laituminen, väsymys ja näkökyvyn muutokset. I tyypin diabetekseen voi sairastua lapsena, nuorena tai aikuisena. I tyypin diabetesta ei voi ehkäistä tai parantaa.

II tyypin diabeteksessä ravinnosta saatu liikaenergia turvottaa rasvasoluja ja kertyy rasvana sisäelimiin, minkä seurauksena syntyy krooninen tulehdustila. Elimistön insuliinin tarve kasvaa kun haima ei pysty tuottamaan sitä riittävästi -> verensokeri kohoaa. Tyypin II diabetes ei aiheuta välttämättä oireita vaan voi olla piilevänä vuosia. Painon hallinta ja vyötärömitan kasvun estäminen ovat parasta II tyypin diabeteksen ehkäisyä.

Diabeteksen hoito

Diabeteksen tärkein hoito on verensokerin omaseuranta ja sen pitäminen hyvällä hoitotasolla sekä jalkaongelmien ehkäisy ja hoito. Hyvään hoitotasapainoon vaikuttavat myös tupakoinnin lopettaminen, liiallisen alkoholinkäytön välttäminen, säännöllinen liikunta ja ylipainoisilla laihduttaminen.

Tyypin I diabeteksessa tarvitaan ns. perusinsuliinia, joka vaikuttaa ympäri vuorokauden ja huolehtii verensokeritasosta yöllä ja aterioiden välillä. Ruokailun yhteydessä otetaan ateriainsuliinia. Insuliini pistetään (tai annostellaan pumpulla) ihon alle rasvakudokseen. Tavallisimpia pistopaikkoja ovat vatsa sekä reisien ja pakaran alue.

Tyypin II diabeteksen hoidon toteuttaa pääasiassa potilas itse. Keinoina ovat kohtuulliset muutokset ruokailu- ja liikuntatottumuksissa, joihin saa ohjausta diabeteshoitajalta tai terveydenhoitajalta. Itsehoidolla hoidettu tyypin II diabetes voi parantua kokonaan. Tavallisin II tyypin diabeteksen hoitomuoto on tablettilääkitys, jonka lääkäri määrää.

Diabeetikon hoidonohjauksessa olennaista on oikea-aikaisuus, jatkuvuus ja tavoitteellisuus yksilö huomioiden. Oleellista on potilaan oma motivaatio hoidon toteutuksessa. Perusterveydenhuollossa päävastuu hoidonohjauksessa on lääkärillä ja diabeteshoitajalla. Ravitsemustietouden ja lääkitysten lisäksi oleellista on, että diabeetikon jalat tutkitaan tarkasti ja tarvittaessa ohjataan asiantuntevan jalkaterapeutin tai jalkojen terveydenhoitoa tekevän jalkahoitajan vastaanotolle.

Perusterveydenhuollossa hoidonohjauksen tulisi perustua omahoitosuunnitelmaan, joka tehdään yhdessä potilaan kanssa hoitosuhteen alussa ja päivitetään aina tarpeen mukaan.

Diabeetikon jalkahoito

Diabeetikoilla esiintyy jalkaongelmia muuta väestöä enemmän. Heikentynyt verenkierto, alentunut kosketustunto ja infektioherkkyys altistavat herkästi erilaisille jalkaongelmille.

Sopimattomat kengät, jalan asentovirheet, luiset ulokkeet, nivelten alentunut liikkuvuus ja mahdollinen vuodelepo voivat aiheuttaa ihomuutoksia jaloissa. Hoitamattomana pienikin ihomuutos voi aiheuttaa diabeetikolle jalkahaavan.

Tyypillisimpiä diabeteksen aiheuttamia komplikaatioita ovat periferinen neuropatia ja verenkiertohäiriöt, jotka ovat merkittäviä riskitekijöitä diabeettiselle jalkahaavalle. Ihomuutosten  ennaltaehkäiseminen ja oikea hoito ovat siksi tärkeässä roolissa.

Diabeetikon jalkahoidon tavoitteena tulee olla altistavien ja vaurioiden paranemista hidastavien tekijöiden ennaltaehkäisy sekä varhainen toteaminen ja jatkuvan hoidon varmistaminen.

Diabetes ja sen seuraukset altistavat alaraaja-amputaatioille, joista yli puolet olisi ehkäistävissä oikein kohdennetulla ja oikea-aikaisella jalkahoidolla.

Diabeetikon ihomuustosten syntyä voidaan ehkäistä ja hoitaa käyttämällä ns. kevennyksiä. Keventäminen on tapa tasata plantaarista painetta, vähentää hankausta ja nopeuttaa jo syntyneen haavan parantumista. Oleellista on myös tunnistaa, ehkäistä ja poistaa ihomuutoksen syntymekanismi.

Kevennysmateriaalin tulee olla kevennettävän alueen kokoon ja sijaintiin nähden sopiva. Materiaalin valinnassa tulee olla tarkka. Känsälaastareita ja erilaisia rakkosuojia ei suositella sillä ne voivat rikkoa ihon ja johtaa infektioon. Huopakevennys on sopiva jalkaterän plantaarisen paineen tasaamiseen ja jalkaterän toimintojen korjaamiseen. Painekuormitusta korjaava kevennys voidaan toteuttaa myös hoitokengillä.

Jalkojen tutkimus ja riskiarvio

Diabeetikon jalkojenhoidossa oleellista on tutkimus ja riskiarvio, joka tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa. Haastattelun perusteella selvitetään omahoitotottumukset ja kirjataan ylös mahdolliset aiemmat jalkahaavat. Potilaan kengät ja sukat tarkastetaan. Jalkojen ja säärien iho tarkastetaan; ihon väri, turvotukset ja lämpötila, mahdolliset ihomuutokset, känsät, kovettumat, rakot ja haavat. Myös kynsien kunto tulee tarkistaa. Tutkitaan jalan rakenne, mahdolliset virheasennot ja nivelten liikkuvuus. Jalan suojatunto eli ns. pintatunto tutkitaan monofilamentin avulla ja syvätunto eli värinätunto ääniraudan avulla. Jalan verenkiertoa arvioidaan vähintään sykkeiden palpaatiolla. Jos palpaatiolöydös on epävarma olisi hyvä tehdä ns. ABI-testi, jolla mitataan nilkan ja olkavarren systolisten verenpaineiden suhde.

Monofilamentilla tutkitaan jalkapohjan pintatuntoa.

Jalkojen hoito jalkahoitolassa

Jalkahoitolassa asiakkaan jalat kylvetetään tarvittaessa. Jos jalat ovat hyvin kuivat ja turvoksissa ei jalkakylpyjä suositella. Hoidossa poistetaan kovettumat ja känsät. Kynnet tutkitaan. Paksuuntuneet kynnet ohennetaan ja leikataan kynsileikkureilla varpaidenpäiden muotoisesti mahdollisimman suoraan ja tasoitetaan terävät kulmat. Jalat rasvataan asiakkaan ihotyypille sopivalla jalkavoiteella. 

Asiakkaan jalat voidaan hieroa ottaen huomioon vasta-aiheet; ihosairaudet, bakteeri- ja sieni-infektiot, laskimotukokset- ja tulehdukset, suonikohjut, ihotunnon muutokset, pehmeän kudoksen vammat ja huonontunut verenkierto jaloissa.

Diabeetikon jalkojenhoitoon erikoistunut terveydenhoitoa tarjoava jalkahoitaja tekee asiakkaalle jalkojen perushoidon ja tutkimuksen lisäksi vuosittain tuntotestit sekä tutkii jalan rakenteen ja liikkuvuuden. Jalkojen verenkierto tutkitaan palpoimalla ja osa jalkahoitajista tekee myös ABI-testejä.

Jumppa ja liikunta

Säännöllinen liikunta on diabeetikoille ensiarvoisen tärkeää. Lähes kaikki liikuntamuodot sopivat oman kunnon mukaan.

Jumppaa jalkoja päivittäin! Jalkavoimistelu ja tasapainoharjoittelu ehkäisevät muun muassa jalan korkeakaarisuutta ja vasaravarpaita. Varpaiden harittaminen sekä nilkkojen ojennus-koukistusliikkeet ovat perusliikkeitä päivittäiseen jalkajumppaan.

Lihasvoimaharjoittelu hoitaa sairautta tehokkaimmin. Jos mahdollista harjoittele kuntosalilla tai kotona pari kertaa viikossa liikkeillä, jotka kohdistuvat selän, vatsan, käsien ja jalkojen isoihin lihaksiin.

Kestävyyslajeina sopivat hyvin kävely, sauvakävely, hiihto, hölkkä, uinti ja pyöräily. Liikunnan tulisi olla säännöllistä ja teholtaan vähintään kohtuullisen rasittavaa ja pitkäkestoista.

Jalkojen omahoito 1

Tarkasta jalkasi mieluiten päivittäin mutta vähintäänkin viikoittain! Näin opit tuntemaan omat jalkasi parhaiten ja huomaat erilaiset muutokset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Peili on hyvä apuväline, jolla näet helposti myös jalkapohjan alueen. Katso onko jaloissa punoitusta, turvotusta, haavoja tai tuntuuko kipua. Varpaiden välit on syytä tarkastaa huolellisesti.

Pese jalat päivittäin kädenlämpöisellä vedellä käyttäen tarvittaessa mietoa pesunestettä. Kuivaa jalat huolellisesti, erityisesti varpaiden välit. Liiallinen kosteus hautoo ihon rikki. Hautuneisiin varpaiden väleihin voi käyttää löyhästi kiedottua lampaanvillaa. Jalkakylpyjä ei suositella!

Rasvaa jalat päivittäin pesun jälkeen ihotyypillesi sopivalla jalkavoiteella. Sinulle parhaiten sopivan voiteen löydät keskustelemalla jalkahoitajasi kanssa.

Jos hoidat varpaiden kynnet itse, leikkaa ne mahdollisimman suoraan ja pyöristä kulmat vain kevyesti viilalla.

Jalkojen omahoito 2

Hanki hyvät kengät! Kenkien tulee olla oikean kokoiset ja riittävän leveät. Osta kengät iltapäivällä, jolloin jalkasi ovat hieman turvoksissa. Kengän pohjan tulee olla riittävän tukeva, jotta tarvittava  iskunvaimennus toimii. Totuttele uusiin kenkiin vähitellen.

Sukkien tulee olla myös oikean kokeiset ja ne eivät saa hangat ja puristaa mistään.

Sukkia ja kenkiä pukiessa huolehdi, että sukkien sisään tai jalkapohjan ja kengän väliin ei jää mitään roskia tai muuta kovaa, joka aiheuttaisi ihorikkoa.

Vältä paljain jaloin kulkemista niin sisällä kuin ulkona, etenkin jos sinulla on jaloissa tuntopuutoksia.

Tulehdusriskin vuoksi kaikenlaiset ihoa syövyttävät aineet, kuten känsälaastarit, kosteutta läpäisemättömät laastarit tai muuta liima-ainesta sisältävät laastarit eivät ole suositeltavia. Omatoiminen känsien ja kovettumien hiominen tai repiminen ei myöskään ole hyväksi.

Rakkoja ja hiertymiä voi ehkäistä käyttämällä talkkia tai lampaanvillaa.

Seuraavan jalkahoidon aika

Jos sairastat I tyypin diabetestä eikä sinulla ole jalkojen alueella näkyviä muutoksia, on hyvä kuitenkin käydä jalkahoidossa vähintään kerran vuodessa tarkastuttamassa jalat jalkahoitajalla. Säännöllinen omahoito ja tarkastus on tärkeää!

Jos sairastat tyypin II diabetestä ja sinun sokeriarvosi pysyvät lääkityksellä ja liikunnalla hyvässä kontrollissa eikä jaloissasi ole näkyviä muutoksia, riittää kerran vuodessa tehty jalkahoito hyvin. Oletuksena on, että huolehdit itse jalkojen hyvästä hoidosta ja tarkastuksesta säännöllisesti.

Jos sairastat tyypin II diabetestä ja sokeriarvosi eivät tahdo pysyä kontrollissa ja liikuntakin on vähän niin ja näin, olisi hyvä käydä jalkahoidossa vähintään 2-3 kuukauden välein vaikka jaloissa ei olisikaan ihmeellisiä muutoksia.

Diabeetikon (I tai II tyyppi), jolla on jo jaloissa ongelmia, tulisi käydä jalkahoidossa mahdollisimman usein, vähintään 2 kuukauden välein.

Kun diabeteksen hoito on diagnoosin jälkeen saatu kohdalleen, elämänlaatu yleensä paranee, olo virkistyy ja mieliala kohenee. Omaa tulevaisuutta ajatellen on tärkeää ehkäistä diabetekseen liittyviä lisäsairauksia eli valtimoiden kovettumista ja ongelmia munuaisissa, silmissä ja hermostossa.

Hyvä diabeteksen hoitotasapaino ja säännöllinen jalkahoito ovat diabeteksen hoidon kulmakivet!