Jalat lomalla

Lomalla ja reissussa niin kotimaassa kuin ulkomailla liikutaan yleensä normaalia enemmän ja erilaisissa maastoissa. Mahdollinen pitkä matkustusaika ja helle saattavat kuitenkin aiheuttaa alaraajoihin turvotusta. Jalkoihin tulee myös helposti rakkoja ja varvasvälit voivat hautua.

Lomajalat kaipaavat huolellista valmistautumista ja huolenpitoa, jotta lomasta voi nauttia. Tarvittaessa kannattaa käydä hoidattamassa jalat jalkahoitajalla ennen lomamatkalle lähtöä.

Jalkaterän iho ja varvasvälit pysyvät hyvin ehjinä kun huolehdit hyvästä rasvauksesta ja pidät varvasvälit kuivina. Näin ei pääse syntymään ikäviä rakkoja ja varvasvälihautumia.

Matkalle on hyvä valita sellaisia kenkiä ja sukkia mukaan, jotka olet jo kotioloissa todennut hyviksi. Älä lähde reissuun laittamalla jalkaasi uudet kengät, joilla et ole metriäkään kotioloissa kävellyt. Vaikka kengät olisivat tuntuneet kaupassa sovittaessa kuinka hyviltä, saattaa totuus reissussa olla ihan toinen.

Kenkien ja sukkien tulee olla myös oikea kokoisia. Pienet kengät ja sukat lisäävät entisestään hikoilua. Kengissä tulee olla tilaa jalkojen turvotukselle, jota väistämättä matkaolosuhteissa syntyy. Pitkille lento-, juna- ja automatkoille kannattaa varata kevyet ja tilavat kengät, joissa varpaita voi vapaasti liikutella. Tarvittaessa on hyvä hankkia matkaa varten lentosukat tai peräti tukisukat. Sekä sukkien että kenkien materiaalin tulee olla hengittävää.

Matkakenkien on hyvä olla kevyitä ja päkiästä taipuisia, jotta niillä jaksaa kävellä vaihtelevilla alustoilla. Kengissä on hyvä olla iskunvaimennuspohjalliset tai tarpeen vaaatiessa päkiäpehmuste. Avosandaalit ovat ihanat ja niissä jalat tuulettuvat hyvin. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, missä tilanteessa avosandaalit ovat käyttökelpoiset jalkineet. Avosandaaleissa iho- ja kynsivaurioiden riski lisääntyy.

Matkalle lähdettäessä on hyvä pakata mukaan ainakin seuraavat hoitovälineet ja tuotteet:

- omat kynsileikkurit ja kynsiviila
- rasvaista jalkavoidetta jalkateriin ja kevyempää voidetta säärille
- talkkia ja/tai lampaanvillaa varvasvälihautumiin
- rakkolaastaria tai rakonestopuikko
- aurinkovoidetta, jota laitetaan myös jalkoihin.

Hotellien, leirintäalueiden ja kylpylöiden yleisissä sauna- ja suihkutiloissa liikuttaessa jalkainfektioiden riski lisääntyy. Matkaan on hyvä ottaa mukaan kevyet uimatossut tai vastaavat jalkineet, jotka voi pestä. Jos sinulla on aiemmin ollut jalka- tai kynsisieni tai varvasvälihautumia, tossut ovat erityisen tärkeät.

Paljasjaloin kävely rantahietikolla tai nurmikolla tuulettaa varpaita, vähentää alaraajaturvotusta ja tehostaa lihasten toimintaa. Kävelyn jälkeen muutaman minuutin kylmä suihku tai kylmässä vedessä jalkojen heiluttelu vilkastuttaa laskimokiertoa, poistaa turvotusta ja jalkakipuja sekä rauhoittaa kuumaa ihoa.

Näillä eväillä jalkasi nauttivat lomasta!

Hikoilevien jalkojen omahoito

Liiallisesta jalkojen hikoilusta puhutaan kun hikoilu häiritsee työntekoa tai sosiaalisia tilanteita.
Jalkojen liikahikoilu kastelee kengät ja sukat.
Hajuhaitta hikoilun yhteydessä liittyy bakteerien liialliseen toimintaan.

Liiallisen hikoilun seurauksena varvasvälit voivat hautua rikki ja altistaa näin jalkainfektioille.
Varvasvälihautumien ehkäisy on erityisen tärkeää.
Runsaasti hikoilevat jalat aiheuttavat myös runsaampaa sukkien ja kenkien kulumista ja rikkoontumista.

Liikahikoilu on yleensä perinnöllistä. Sitä saattaa esiintyä jopa levossa ja kylmässä.
Liikahikoilu ei ole siis vain kesäajan ongelma vaan sitä esiintyy myös talviaikana.
Liikahikoilua saattavat luonnollisesti aiheuttaa myös tunneperäiset tekijät.
Liian pienet ja keinomateriaaleista tehdyt jalkineet edesauttavat jalkojen hikoilua.
Puuvillaiset ja liian pienet sukat aiheuttavat myös liikahikoilua.
Liikahikoilua aiheuttavat myös heikot jalkaterän lihakset, hormonaaliset tekijät sekä esimerkiksi diabetes ja nivelreuma.
Liikahikoilu saattaa loppua iän myötä tai alaraajojen hermovaurion vuoksi (neuropatia).

Jalkojen liikahikoilun hoitoon on monia omahoitokeinoja

Oikealla kenkämateriaalilla on suuri merkitys. Nahka- tai kangaskengät ovat parhaat.
Kengät eivät myöskään saa olla liian pienet.
Kenkiin on saatavissa erilaisia pohjallisia, jotka estävät hienhajun muodostusta.

Kenkiin voi myös suihkuttaa kenkädeodoranttia, joka vähentävät hienhajua.
Kenkädeodoranttien teho perustuu alumiinisuolaan. Osa valmisteista sisältää alkoholia, joka kuivattaa ihoa.

Footlogix sarjan kenkädeodorantti.

Sukat eivät myöskään saa olla liian pienet ja materiaalin tulee olla keinokuitua tai esimerkiksi keinokuitu-villa seosta. Sukat tulee vaihtaa päivittäin.

Lampaanvilla imee tehokkaasti kosteutta ja pitää varpaanvälit kuivina. Lampaanvillaa myydään hyvin varustetuissa apteekeissa ja jalkahoitajilla.

Talkkia voi myös käyttää hautuneissa varpaanväleissä tai laittaa sitä suoraan kenkiin. Talkki sitoo kosteutta ja pitää jalat kuivina. Talkki ei tuki hikirauhasia.

Liikahikoiluun voi myös kokeilla merisuolakylpyjä.

Otsonivoide on myös tehokas hoitovoide hautuneelle, hikoilevalle iholle.

Peclavus sarjan otsonivoide hautumille ja haavoille.

Footlogix sarjan vaahtovoide hikoileville jaloille.

Peclavus sarjan jalkadeodorantti hikoileville jaloille.

Mikäli jalkojen liikahikoiluun ei ole omahoidosta mitään apua, on syytä käydä lääkärissä selvittämässä hikoilun syy. Valitettavasti jalkojen liikahikoilu voi kertoa myös jostain sairaudesta.

Jalkojen omahoidon merkitys

Moni tulee jalkahoitoon sillä ajatuksella, että jalkahoitaja on taikuri, joka saa siltä istumalta taiottua asiakkaan jalat kauniiksi. Ja vieläpä niin, ettei jaloille enää koskaan tarvitse tehdä mitään.

Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole!

Jalkojen perushoidossa jalkahoitaja poistaa jaloistasi yleensä kovettumat ja känsät, leikkaa ja hoitaa kynnet, myös sienikynnet sekä rasvaa ja mahdollisesti hieroo jalkasi.
Vaikka jalat ovatkin hyvässä kunnossa jonkin aikaa jalkahoidon jälkeen, niin jatkohoito on kuitenkin sinusta itsestäsi kiinni.

Säännöllinen jalkahoito jalkahoitajan luona on ehdottomasti tarpeen vähintään 2 - 6 kertaa vuodessa jos et itse pysty tai halua jalkojasi erityisemmin hoitaa.
Mitä vähemmän hoidat itse sitä useammin on syytä käydä jalkahoitajan luona.

Omahoidon tärkeys korostuu jos:

- sinulla on diabetes tai nivelreuma
- jalkojen virheasennot aiheuttavat runsaasti kovettumia tai känsiä
- sinulla on jalkakipuja, jalkojen väsymistä, puutumista tai turvotusta

Omahoidossa tulee huomioida, että kaikkien jalkojen hoitoon tarkoitettujen hoitovälineiden tulee olla henkilökohtaisia, jotta vältyt ikäviltä jalkainfektioilta. Myös perheenjäsenten kesken on tärkeää, että kaikilla on esimerkiksi omat kynsisakset tai -leikkurit.

Päivittäinen omahoito:

- pese jalat haalealla vedellä käyttäen mietoa pesunestettä
- kuivaa jalat huolellisesti, erityisesti varpaiden välit
- rasvaa jalkaterät ja jalkapohjat rasvapitoisella jalkavoiteella
- rasvaa sääret kosteuttavalla perusvoiteella
- käytä sopivia sukkia ja kenkiä

Viikoittainen omahoito:

- tarkasta jalkojen kunto
- tutki jalkapohjat käsipeilin avulla
- tunnustele jalkapohjat ja tee havainnot mahdollisesti tapahtuneista muutoksista
- tunnustele ihon lämpötilaa kädenselällä ja turvotusta painamalla kevyesti sormenpäillä

Jalkaterän iholle ilmaantuneet hankaumat ja ihorikot, haavat tai halkeamat kannattaa ottaa vakavasti ja hoitaa huolellisesti. Mahdollinen tulehdus iholla ilmenee kuumotuksena, punoituksena ja kipuna.

Varvasvälit on syytä pitää puhtaina ja kuivata aina huolellisesti pesun jälkeen. Jos jalat hikoilevat runsaasti on hyvä käyttä varvasväleissä talkkia tai esimerkiksi lampaanvillaa suojaamaan hautumilta.

Kynnet tulee leikata mahdollisimman suoraan. Näin vältyt ikävältä kynsien sisäänkasvulta. Jos kynnet ovat paksut, leikkaa kynnet heti pesun jälkeen, jolloin ne ovat pehmeämmät. Kynnen reunat voi kevyesti tasoittaa viilalla.

Päivittäinen/viikoittainen säännöllinen jalkajumppa tukee alaraajojen ja jalkaterien oikeanlaisia toimintoja. Jalkavoimistelu ehkäisee jalkakipujen lisäksi virheasentojen syntymistä ja toiminnallisen (ns. linttaan astuminen) lattajalan kehittymistä. Hyviä jalkajumppaohjeita löytyy paljon netistä ja myös täältä minun blogistani.

Jalkojen ja säärien ihon rasvaus on omahoidon kulmakivi

Päivittäisellä jalkojen ja säärien rasvauksella huolehdit ihon kosteustasapainosta ja estät ihomuutosten (rakko, hankauma, känsä, kovettuma) ja jalkainfektioiden syntyä. Rasvaus pitää ihon joustavana, ehjänä ja puolustuskykyisenä. Säännöllinen rasvaus ehkäisee myös varpaiden kynsien kuivumista ja helpottaa paksujen kynsien leikkaamista.

Jalkapohjat tulee rasvata rasvapitoisella (30% - 80%) perusvoiteella tai jaloille erityisesti tarkoitetuilla jalkavoiteilla, joita löytyy monenlaisia erilaisille ihotyypeille. Voidetta ei ole hyvä käyttää liikaa, vaan tarkoitus on, että voide imeytyy hyvin jalkoihin. Voiteiden imeytyvyydessä on myös eroja.

Säärien ihon voi rasvata kevyemmällä kosteuttavalla perusvoiteella (rasvapitoisuus 15% - 20%).

Jotta iho ei ns. kyllästy saman tuotteen jatkuvasta käytöstä, kannattaa välillä vaihtaa tuotemerkkiä.

Rasvaaminen on hyvä tehdä aina pesun tai suihkun jälkeen, koska peseytymisen jälkeen tehty rasvaus sitoo kosteuden ihoon ja tehostaa rasvauksen tulosta.

Kovettuma-alueet pehmenevät hyvin kun voide hierotaan ihoon kämmenellä pyörivin liikkein. Kovettumia ei tule raspata itse. Raspaamisen seurauksena iho puolustautuu ja kasvattaa lisää uutta ihosolukkoa ihon suojaksi. Raspaaminen tai erilaisten jalkahöylien käyttö voivat helposti aiheuttaa ihorikon, mikä lisää jalkainfektion riskiä.

Varvasvälejä ei yleensä suositella rasvattavan, tästä ovat poikkeuksena sienivoiteet ja hikoilua estävät voiteet. Jos varvasvälit ovat ehjät eikä hikoilua jaloissa esiinny, ei haittaa vaikka varvasväleihin vähän rasvaa menee.

Jos säännöllinen, viikoittainen rasvaus ei auta jalkojen kuivuuteen, voi olla, että voidetta on käytetty liian säästeliäästi tai sen rasvaprosentti on väärä. Jos jalat kaikesta rasvaamisesta huolimatta ovat aina hyvin kuivat ja hilseilevät, voi syynä olla krooninen kuiva jalkasilsa. Kuivaan jalkasilsaan viittaa usein ohut jalkapohjan ja sisäkaaren sekä jalkaterien sivuille nouseva mokkasiinimainen hilseily.

Puutteellisen omahoidon seuraukset

Puutteellisen omahoidon yleisimpiä seurauksia ovat ihomuutokset; kuiva iho, känsät ja kovettumat, kantapäähalkeamat ja värvasvälihautumat.

Ihomuutokset voivat johtaa myös bakteerien (ruusu), sienten (jalkasilsa tai kynsisieni) tai virusten (syylä) puhkeamiseen. Infektiot ovat helposti ehkäistävissä kun huolehditaan jalkojen puhtaudesta ja ihon rasvauksesta, hoidetaan ja leikataan varpaiden kynnet oikein sekä pidetään varvasvälit ehjinä ja kuivina. Suojatossujen käyttö on hyvin tärkeää liikuttaessa uimahalleissa, kylpylöissä sekä yleisissä sauna- ja pesutiloissa.

Jalkaterien ja varpaiden malli, luiset ulokkeet ja varpaiden virheasennot sekä pehmytkudoksen surkastuminen lisäävät kovettumia. Kuiva iho kovettuu ja känsiintyy herkemmin kuin joustava rasvattu iho.

Kynsimuutokset ovat hyvin tavallisia. Kynnen väri, koostumus tai muoto muuttuu. Kynsimuutokset voivat johtua monista eri tekijöistä mutta omahoidolla ja omilla kenkävalinnoilla on suuri merkitys. Varpaiden kiputilat ovat erityisesti naisilla esiintyviä ns. kenkäsairauksia.

Jalka- ja säärikivut ovat hälytysmerkki, jotka pitää ottaa aina tosissaan. Kipua välttääkseen ihminen muuttaa jalkaterän kuormitusta ja se vaikuttaa koko jalan toimintaan ja johtaa epätasapainoon. Myös selkä- ja lonkkakivut vaikuttavat alaraajoihin. Kipua ei pidä sietää pitkään vaan mennä vaivan kanssa lääkäriin.

Itse teen työtä jalkojen perushoidon alueella ja työhöni kuuluu vahvasti asiakkaiden omahoidon ohjaus. Kannustan, neuvon ja ohjaan kuinka asiakkaat voivat itse vaikuttaa omaan jalkaterveyteen ja omaan itsenäiseen liikkumiseen mahdollisimman pitkään. Hyvällä ja säännöllisellä omahoidolla sekä säännöllisellä käynnillä jalkahoitajan luona jalkasi voivat hyvin, mieli lepää ja askel on kepeä.