Kangaslammen luontoa

Kangaslampi on lampi Helsingissä Keski-Vuosaaressa. Sen pinta-ala on noin yksi hehtaari.
Kangaslampea ympäröi Ilveskorvenpuisto, joka on saanut nimensä Vuosaaren rakentamisen primus motorin, maisteri Martti Ilveskorven (1908-1973) mukaan.

Kangaslampi oli 1960-luvulle asti pelkkä suolampi, kunnes se kunnostettiin osaksi Ilveskorvenpuistoa. Nykyään lammen pinta on 14,6 metriä merenpinnan yläpuolella.

Lammen ympärillä kasvaa erilaisia lehtipuita, terva- ja harmaaleppää, suomen- ja ruotsinpihlajaa sekä terijoensalavaa sekä monenlaista kasvillisuutta mm. korpikaislaa, suopursua, osmankäämiä, rohtoraunioyrttiä, litulaukkaa ja keltamoa. Lammella on havaittu myös lepakoita. Monet linnut poikkevat matkoillaan lammen äärellä ja erityisesti sinisorsat viihtyvät ja ilmeisesti myös pesivät pienellä lammen saarella.

Lammelle on rakennettu kaksi hauskaa punaiseksi maalattua laituria virkistyskäyttöön.

Kangaslammessa on saari, joka selvästi on linnuille mieleinen paratiisi.

 

Ilveskorvenpuisto on kaunis keidas Vuosaaressa ja Kangaslampi helteisenä päivänä idylli, johon kannattaa käydä tutustumassa. Lähiluontoa parhaimmillaan!

Kynsisieni, ystävä vai vihollinen?

Kynsisieni eli -silsa on kynnen sienitulehdus.
Kynnessä oleva sieni-infektio ei ole vaarallinen mutta esteettisesti se on ikävän näköinen.
Lisäksi kynsisieni toimii tartuntaporttina erilaisille mikrobeille.

Kynsisieni myös tarttuu ja uusiutuu herkästi.

Kynsisienen saa helpoimmin laiminlyömällä oman jalkahygienian ja käymällä paljon esimerkiksi uimahalleissa ja muissa julkisissa sauna- ja peseytymistiloissa, joissa liikutaan avojaloin.

Suomessa lähes 11% aikuisväestöstä sairastaa kynsisientä.

Kynsisieni esiintyy yleensä yhdessä tai muutamassa kynnessä, tyypillisesti isovarpaassa.
Se alkaa kynnen kärki- tai sivuosista kellertävinä värimuutoksina, joista se etenee kohti kynnen keskustaa ja tyveä.
Edetessään kynsisieni paksuntaa ja samanaikaisesti haurastuttaa kynttä.

Onko minulla kynsisieni?

Diagnoosia varten lääkäri ottaa kynnestä näytteen.
Näyte tulee ottaa syvältä terveen ja sairaan kynnen rajalta.
Näytteen onnistumisen varmistamiseksi kynttä ei saa olla edeltävästi hoidettu esimerkiksi apteekin kynsisieneen tarkoitetuilla itsehoitolääkkeillä.
Usein on myös valitettavaa, että vaikka kynnessä olisi kynsisieni, näyte kertoo päinvastaista.
Kaikki lääkäritkään eivät valitettavasti ole täysin valveutuneita tunnistamaan kynsisientä.

Hoito

Erilaisten sieni-infektioiden hoito ei koskaan ole täysin ongelmatonta.
Kynsisieni ei kuitenkaan parane itsestään vaan jos sitä haluaa hoitaa niin hoito on aloitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Mikäli kynsisienestä ei ole varsinaista haittaa, ei sitä välttämättä tarvitse hoitaa.
Varsinkin ikäihmisillä jalkahoitajan tekemä kuukausittainen kynsien ohennus ja puhdistus saattaa riittää hoidoksi.
Tällöin tulee kuitenkin huolehtia siitä, ettei itse levitä sienitartuntaa.

Itsehoitona suosittelen käyttämään teepuöljyä kynsiin. Teepuuöljy on tunnettu, luonnollinen hoitoaine kynsisieneen. Säännöllisesti käytettynä se desinfioi ja hoitaa sienikynttä.

Lääkärin määräämänä hoitona voidaan käyttää amorolfiinilakkaa, joka auttaa yleensä vain kynnen kärjessä tai pinnalla olevaan sieni-infektioon.
Säännöllinen hoito kerran viikossa sisältää kynnen ohentamisen ja kynsipohjan puhdistamisen ja sen jälkeen lääkelakan laittamisen kynsiin.

Kynnen ohentaminen on usein itse vaikeaa, varsinkin jos kynsi on kasvanut kovin paksuksi.
Siksi suosittelen säännöllistä käyntiä (vähintään 2 kk välein) jalkahoitajan luona, joka ohentaa kynnen ja hoitaa kynsipohjan oikein.
Lääkelakan käyttö hoitomuotona saattaa kestää jopa vuoden verran.
Kokemuksena kuitenkin voin sanoa, että se ehdottomasti kannattaa.

Tehokkaampi hoito on suun kautta otettava sienilääkitys.
Lääkekuurin kestoaika ei vastaa kynnen paranemisnopeutta, vaan kynteen hakeutunut lääkeaine vaikuttaa kuukausien ajan ja lopullinen hoitotulos on nähtävissä usean kuukauden jälkeen.
Lääke ei myöskään estä taudin uusiutumista.

Käyttipä hoitona mitä tahansa, vuosien kuluessa valitettavasti noin joka toinen kynsisieni uusiutuu.

Jos olet itse kykenevä hoitamaan jalkojasi ja olet alle 60-vuotias, jolla ei ole mitään muita erityisiä lääkityksi, niin suosittelen ehdottomasti hoitamaan kynsisienen suun kautta otettavalla lääkkeellä. Tämän päivä uusilla sienilääkkeillä ei ole niin suuria haittavaikutuksia kuin ns. vanhoilla lääkkeillä. Oleellista on, että yhdessä lääkärin kanssa löydät juuri sinulle sopivan lääkkeen ja huomioitte mahdollisten muiden lääkkeiden yhteisvaikutuksen sienilääkityksen kanssa.


Yleistä

Trichophyton rubrum - silsasieni on hyvin yleinen normaalissa elinympäristössä.
Etenkin kylpylöissä ja uimahalleissa olisi muistettava suojata jalkansa henkilökohtaisilla sandaaleilla.
Jos päädyt hoitamaan kynsisieni-infektiota, voi uusiutumista ehkäistä hankkimalla uusia sukkia ja kenkiä tai ainakin käsitellä vanhat kengät sienilääkepuuterilla.

Kynsisieni iskee helpoimmin vaurioituneeseen kynteen ja siksi on syytä kiinnittää erityistä huomiota kynsien hyvinvointiin sekä sopivien kenkien ja sukkien valintaan.
Huonosti istuvien tai liian pienten kenkien ja sukkien jatkuva hankaus saattaa helposti johtaa varpaankynnen osittaiseen irtoamiseen ja paksuuntumiseen.

Kaikki kynnen paksuuntumat ja epämuodostumat eivät kuitenkaan ole kynsisientä.
Joihinkin sairauksiin, esimerkiksi psoriaasis, liittyy kynsimuutoksia, jotka saattavat muistuttaa kynsisientä.
Myös korkea ikä paksuntaa ja samalla haurastuttaa kynsiä.

Ammattitaitoinen jalkahoitaja tunnistaa kynsisienen sille ominaisesta eltaantuneesta hajusta.


Oleellista kynsisienen hoidossa on, että aloitat valitun hoitomuodon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Käy jalkahoitajalla säännöllisesti ja huolehdi, että kyntesi eivät vaurioidu missään tilanteessa.
Käytä julkisissa kylpy- ja pesutiloissa sekä uimahallissa aina tossuja.

Retkellä Uutelassa 12.5.2018

Uutela ja Uutelan luontopolut ovat minulle ja miehelleni Jukalle tuttuja jo vuosien takaa.
Muutimme aikanaan Vuosaareen Kallahden asuinalueelle 1990-luvun alussa. Silloin ei vielä ollut tietoakaan Aurinkolahden asuinalueesta vaan nykyinen Aurinkolahti ja sen rannat olivat kaikki metsää ja kuuluivat Uutelan luontoalueeseen.

Uutelan ulkoilualue sijaitsee Vuosaaren kaakkoisniemessä. Se on perustettu vuosina 1952-1953 ja sen pinta-ala on 105 ha.
Alueen luonto on varsin monipuolista, siellä vaihtelevat kuivat ja tuoreet kangasmetsät sekä paljaat kalliot. Alueen harvinaiseen rantakasvillisuuteen voi tutustua alueen itäreunalla Särkkäniemessä, jossa ovat myös mielenkiintoiset laguunilähteet.
Muistona jääkaudesta löytyy Nuottaniemestä ja Skatanniemestä jään uurtamia silokallioita.

Uutelassa käy vuosittain yli 50 000 ulkoilijaa. Liikuntavirasto hoitaa alueen metsäluontoa ja luontopolkuja sekä keittokatoksia. Keittokatoksia Uutelassa on kaksi. Polttopuita katosten luona ei ole saatavissa vaan puut pitää itse tuoda mukana jos haluaa jotain grillata.

Uutelan kahdeksikon muotoinen virallinen luontopolku koostuu kahdesta eripituisesta kierroksesta. "Metsä- ja laidunmaisema" -kierros on 2,5 km ja "Kluuvijärviä ja rantaniittyjä" -kierros on noin 1,5 km pitkä.
Luontopolku kulkee pääasiassa ulkoiluteitä pitkin ja reitti on merkitty maastoon viitoin sekä valkovihrein nauhatunnuksin. Luontopolku on pääosin varsin helppokulkuinen ja reitille sijoitetut numeroidut rastipylväät sisältävät hauskoja Uutelaan liittyviä tehtäviä.

Retkemme Uutelaan tänä helteisenä päivänä 12.5.2018 alkoi Uutelan kallioilta kohti etelää. Sää oli tosiaankin aika helteinen vaikka toukokuun alkupäiviä elettiin.
Meidän kolme jo hyvään ikään ehtinyttä koiramme Onni, Pablo ja Aku olivat tietysti mukana. Koirapojat nauttivat merituulesta ja lepo- ja juomataukoja pidimme aina välillä.

Itse nautin kiireettömyydestä luonnossa. Mitään ei voi ympäriltään aistia jos ei saa hetkeksi pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan.
Itselleni myös kamera on väline, jonka avulla pääsen uppoutumaan maisemaan.

Retkellä kiersimme periaatteessa koko Uutelan ja vähän ristiin rastiin siellä ja täällä. Itse viihdyn meren äärellä kuunnellen veden ääntä, aaltojen loisketta ja kuohuntaa.
Tällä retkellä tarkkailimme myös lapintiirojen soidinta ja sainkin linnuista hyviä kuvia muistoksi.

Suosittelen todellakin Uutelaa retkikohteeksi. Hyvällä säällä Uutelassa on usein paljon ihmisiä, koska ollaan niin lähellä asutusta mutta kyllä sieltä itselle sopivan rauhallisen kallionkolon voi löytää ja nauttia luonnosta ja sen äänistä.

Retkellä Kallahdenniemessä 28.4.2018

Olimme Jukan kanssa päättäneet, että jos minulle ei tule asiakkaita lauantaina 28.4.2018 niin lähdemme retkelle Kallahdenniemeen.
Edellisestä käynnistämme siellä on vierähtänyt jo tovi, joten odotimme retkeä kovasti.


Kallahdenniemi työntyy etelään keskeltä Vuosaarta. Niemellä on vanhoja huviloita ja muutamia omakotitaloja, joista monet ovat ympärivuotisessa käytössä.
Kallahden harjun poukamassa on vuosaarelaisten suosima uimaranta, jossa kesäisin on myös uimavalvoja.
Itseään Kallahden harjua luonnehditaan Helsingin upeimmaksi harjuksi ja se taitaa olla myös ainoa laatuaan. Korkeudella ja pituudella se ei kilpaile muun Suomen vastaavien kohteiden kanssa, mutta upea männikkö ja vesialue molemmin puolin harjua tekee siitä lähes pikkuisen Punkaharjun.
Kallahden harjualue on rauhoitettu vuonna 1973.

Koko niemi kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.
Kallahden harjun ja niemen alue suojelualueineen ja niemeä ympäröivät vesialueet kuuluvat Euroopan unionin arvokkaiden luontokohteiden Natura 2000 -verkostoon.

Tie itse Kallahdenniemeen kulkee tuon upean harjumaiseman keskellä. Ajotie on paikoin kapea ja kävelytie risteilee osin puolelta toiselle.

Kuva Kallahdenharjulta Kallahden asuinalueen suuntaan, kesä 2012.

Kallahdenniemeen tultaessa sijaitsee sen eteläosassa, suojellun rantaniityn vieressä, yleinen uimaranta. Suojelualueen rajan tunnistaa ketjuista, joilla se on erotettu uimaranta-alueesta.

Rantaniitty on entistä merenpohjaa, joka on muodostunut maan kohotessa. Merivesi on tässä kohtaa usein hyvin alhaalla ja uimarannalta pystyy kävelemään hiekkasärkkää ja kiviä pitkin läheisille luodoille aina avoveden rajaan asti.

Sulan maan aikana luonnonsuojelualueella saa liikkua vain poluilla sekä niityn halkaisevalla pengertiellä.

Pengertie vie niemen kärkeen, joka oli ennen saari. Sen nimi, Kuningatar, on käännös vanhasta paikannimestä Drotningholmen. Pikkusaaret niemen ympärillä ovat Prinssi, Prinsessa ja Voirasia.

Maisema muodostuu siis näistä kuninkaallisista saarista, joiden välistä horisontti häämöttää. Osa saarista on rauhoitettuja luonnonsuojelualueita.

Lintujen muuttoaikoina Kallahdenniemen rannat täyttyvät vesilinnuista ja kiikaroivista lintuharrastajista. Tällä retkellä näimme runsaslukuisen määrän kyhmyjoutsenia ja muita lintuja.

Kallahdenniemi on upea retkikohde mihin vuodenaikaan tahansa. Luonto on monimuotoinen ja runsas, puita, kasveja ja lintuja riittää.

Retkipäivämme Kallahdenniemessä oli todella ihana. Sään osalta alkumatka oli vähän pilvinen ja tuulinen mutta onneksi iltapäivästä paistoi aurinko jo lämpimästi. Koirapojat nauttivat erityisesti auringosta ja maaston haistelu oli tietysti parasta. Onni otti myös kunnon päivänokoset evästauolla.

Kallahdenniemestä on myös upea näkymä Vuosaaren Aurinkolahteen, jonka uimaranta hehkui auringossa.

Jalkahoitajan jalat kiittää kävelystä. Maastossa kävely on sitä parasta jalkajumppaa!