Vanha sanonta "vanhuus ei tule yksin" tarkoittanee sitä, että ikääntyminen tuo väistämättä mukanaan nipun erilaisia sairauksia, kolotuksia ja kiputiloja. Valitettavasti hyvin monen osalta tämä pitää paikkansa.
Tässä kohtaa en lähde ruotimaan elintapojen, ruokailun ja liikunnan merkitystä terveyteen ja ikääntymiseen. Keskityn vain yhteen asiaan.
Suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen haaste ovat etenevät muistisairaudet, jotka kuormittavat sekä sairastuneita että heidän läheisiään monin tavoin. Muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa väestön ikääntyessä ja eläessä entistä pidempään.
Mikä on muistisairaus?
Muistisairaudella tarkoitetaan sairautta, joka heikentää muistia, tiedonkäsittelyä ja muita ajatustoimintoja. Näiden toimintojen heikentymisestä käytetään usein käsitettä dementia. Dementia ei kuitenkaan ole erillinen sairaus, vaan taustalla olevasta muistisairaudesta johtuva tila, jossa muisti ja tiedonkäsittely ovat heikentyneet niin paljon, että se haittaa päivittäisistä toiminnoista selviytymistä.
Etenevien muistisairauksien ja dementian aiheuttajista yleisin on Alzheimerin tauti ja toiseksi yleisin aivoverenkiertosairauteen liittyvä muistisairaus. Muita syitä ovat mm. Lewyn kappale -tauti, Parkinsonin tautiin liittyvä muistisairaus ja otsaohimolohkorappeumat. Erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä on tavallista, että muistisairauden aiheuttaa Alzheimerin taudin ja aivoverenkiertosairauden yhdistelmä.
Milloin on kyse muistisairaudesta?
Joka kolmas yli 65-vuotias raportoi huomanneensa muistiongelmia, mutta useimmiten kyseessä ei ole kuitenkaan etenevä muistisairaus. Muistitoimintojen heikentyminen voi johtua monesta eri syystä. Osa syistä on ohimeneviä tai hoidettavissa olevia. On ihan normaalia, että muisti- ja ajattelutoimintojen tietyt osa-alueet voivat heikentyä ja hidastua lievästi ihmisen ikääntyessä. Normaalit ikääntymiseen liittyvät muutokset eivät kuitenkaan aiheuta muutoksia arjen toimintakykyyn.
Muistisairauden diagnostiikka ja hoito
Muistisairauksien riskitekijöihin vaikuttamalla voidaan sairastumisen todennäköisyyttä pienentää, mutta tällä hetkellä eteneviin muistisairauksiin ei ole parantavaa hoitoa. Muistisairauksien lääkehoitoja tutkitaan aktiivisesti. Muistisairauksiin on käytössä oireita lievittäviä lääkkeitä, joiden aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hidastaa sairauden etenemistä.
Muistisairauksien varhaisella diagnoosilla, hoidolla ja kuntoutuksella voidaan parantaa sairastuneen toimintakykyä, mikä vähentää sairaudesta johtuvaa kuormitusta ja hillitsee hoidon kokonaiskustannusten kasvua. Lääkkeettömillä hoitokeinoilla, ravitsemuksella, liikunnalla sekä älyllisellä ja sosiaalisella aktiivisuudella vaikuttaa olevan monia positiivisia vaikutuksia myös henkilöille, joilla on jo muistisairaus. Erilaisten tukitoimien avulla ihminen voi elää muistisairaudesta huolimatta hyvää ja toimintakykyistä arkea.
Muistisairaudet vaikuttavat aina koko perheeseen ja lähipiiriin, sillä usein sairastuneen henkilön persoonallisuus muuttuu vaivihkaa, ja läheiset saattavat olla vuosiakin epätietoisia siitä, mistä on kyse. Merkittävä osa muistisairauksista jää valitettavasti edelleen diagnosoimatta.
Aina toivoisi, että meillä jokaisella olisi puoliso tai kumppani, lapsi, muu läheinen sukulainen tai ystävä, joka huomaisi, että läheisen ajatukset ja toiminnot eivät kulje enää niin kuin ennen. Oleellista on myös, että tämä ihminen auttaisi, jotta läheinen saisi apua.
Kannustan myös siihen, että itse rohkeasti ottaisi puheeksi lääkärikäynnillä huolen omista muistiongelmista ja saisi tätä kautta yhteyden terveysaseman muistihoitajaan ja muistitestiin.
Mitä aikaisemmin muistisairaus huomataan ja diagnosoidaan, sen parempi henkilölle itselleen.
Olen itse aikanaan valmistunut lähihoitajaksi kuntoutuksen koulutusohjelmasta, jonka suuntautumisen pääpaino on ikäihmisten hoito ja kuntoutus. Työskentelin jo opiskeluaikana ja heti valmistuttuani jonkin aikaa nimenomaan muistisairaiden kanssa. Seurasin myös omaisen näkökulmasta oman äitini matkaa muistisairaana hänen kuolemaansa saakka. Edellä mainituista syistä seuraan ja kuuntelen tänä päivänä hyvin herkällä korvalla myös omia iäkkäitä jalkahoitoasiakkaitani.
Olen ilokseni tavannut jalkahoitotyössäni pari sellaista asiakasta, jotka ovat itse hakeutuneet muistitestiin ja saaneet alkavan muistisairauden diagnoosin. Heille on päästy aloittamaan lääkitys ja kuntoutus varhain ja näin mahdollistettu vielä monia onnellisia vuosia muistisairaudesta huolimatta.
Jalkahoitoasiakkaina on ollut myös muutama sellainen iäkäs asiakas, joilla olen huomannut muistisairauden merkit, mutta henkilö itse ei ole selvästi tunnistanut muutoksia itsessään. Heiltä ehkä puuttuvat ne läheiset ihmiset, jotka voisivat auttaa. Tai sitten omaiset asuvat niin kaukana, että tapaamistilanteissa muistisairaus jää huomaamatta, kun ei olla jatkuvasti tekemisissä läheisen arjessa. Sitten on tilanteita, joissa omaiset kyllä tunnistavat muutokset mutta henkilöä itseään on haasteellista saada ymmärtämään tilanne. Hän ei ehkä suostu menemään lääkäriin tai ei päästä ketään kotiin katsomaan tilannetta. Asia voi monta kertaa olla todella haasteellinen ja hankalakin.
Asiakkaissani on myös muutamia pariskuntia, joista toinen osapuoli on muistisairas. Tänä päivänä on tavoitteena, että kaikki hoidettaisiin mahdollisimman pitkään kotona puolison toimesta ja mieluiten omaishoitajan statuksella. Itse en omaishoitajuutta kannata, sillä olen nähnyt kuinka puolisot väsyttävät itsensä loppuun, ennen kuin muistisairas puoliso pääsee hoivapaikalle palvelutaloon.
Kun ihminen joutuu olemaan 24 tuntia vuorokaudessa koko ajan valmiustilassa, vahtimaan läheisen jokaista liikettä kotona eikä uskalla jättää häntä yksin hetkeksikään, voi jokainen kuvitella kuinka rankkaa ja raskasta se on omalle fyysiselle ja henkiselle jaksamiselle. Se voi todellakin kuluttaa ihmisen loppuun.
Parempi olisi niin, että kaiken avun ja hoivapaikan saisi ajoissa ja muistisairaan omainen pysyisi itse virkeänä ja toimintakykyisenä vaikka toisen tila heikkenee. Muistisairaan omaiselle olisi helpompaa se, että hän vaikka joka päivä kävisi katsomassa muistisairasta puolisoa hoivakodissa, kuin se, että hän uuvuttaa itsensä loppuun hoitamalla muistisairaan puolison itse kotona. Omaishoitajan statuksella olevat joutuvat valitettavasti taistelemaan viimeiseen asti, että saavat muistisairaalle puolisolle lopullisen hoivakotipaikan. Usein se tapahtuu vasta sitten kun hoitava puoliso itse uupuu ja sairastuu.
Tiedän, että omaishoitajuus jakaa mielipiteitä. Usein ihmiset ovat sitä mieltä, että puoliso pitää pystyä itse hoitamaan kotona loppuun asti. Valitettavasti monesti niin käykin, sillä hoivapaikkoja ja osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi. Ikäihmisten hyvä hoito on tänä päivänä retuperällä, valitettavasti. Oma näkemykseni kuitenkin on, että kenenkään ei tarvitse eikä pidä uuvuttaa itseään loppuun muistisairasta läheistä kotona hoitamalla. Hyvää ja laadukasta hoivakotihoitoa pitää pyytää ja vaatia.
Pitäkää hyvät ihmiset huoli omista iäkkäistä läheisistänne! Osallistukaan heidän arkeensa, seurailkaa toimia ja tekemisiä ja vaikka vähän vaivihkaa testailkaa, mitä omainen muistaa ja mihin hän kykenee. Mitä nopeammin hänelle saadaan lääkitys ja hoitoketjut kuntoon, sen parempi tulee hänen loppuelämänsä olemaan.
