Olavinlinnan maisemissa

Savonlinnassa vieraileva ei voi olla tutustumatta sen komeimpaan nähtävyyteen, Olavinlinnaan, jossa on jo vuodesta 1967 järjestetty jokakesäinen suurtapahtuma Savonlinnan Oopperajuhlat.

Itse en ole oopperajuhlilla koskaan käynyt mutta Olavinlinnan vaiheikas historia kiinnostaa minua kovasti.



Olavinlinna, joka sijaitsee veden ympäröimässä kalliosaaressa Kyrönsalmessa, rakennettiin aikanaan sotilaallisesti ja maantieteellisesti merkittävälle seudulle.

Pähkinäsaaren rauhassa rajalinja oli vedetty Savonlinnan kautta, mikä johti siihen, että Itä-Suomessa oli vain Viipurin linna turvaamassa unionin puolustusta.
Näin itärajalle päätettiin rakentaa uusi puolustuslinnake, jonka tarkoituksena oli pitää hallinnassa alueen vesireitit. Paikka linnalle valittiin nimenomaan puolustuksen näkökulmasta; jyrkkä kalliosaari kohoaa vuolaan virran keskeltä kahden vesireitin risteyskohdassa. Vihollisen oli vaikea lähestyä huomaamatta linnaa. Vesitietä pystyttiin myös hyvin hyödyntämään linnaan tarvittavien rakennustarvikkeiden kuljetuksessa.



Päälinnan rakennustyöt aloitettiin 1475, jolloin linnanherrana toimi tanskalaissyntyinen ritari Eerik Akselinpoika Tott, joka oli perehtynyt Keski-Euroopassa linna-arkkitehtuuriin.
Venäläiset pyrkivät häiritsemään rakennustöitä, väittämällä linnan olevan heidän puolella rajaa.
Venäläisten takia oli ensin rakennettava puiset suojavarustukset ja rakennustöitä suojasivat sotilaat.
Tott päätti nimetä linnan Pyhän Olavin mukaan, koska Norjan kuningas Olavi oli kaikkien ritareiden suojeluspyhimys.
Ensimmäisenä valmistui ns. päälinna, joka nousi kalliosaaren korkeimmalle sivulle vuonna 1485. Se koostui kolmesta tornista ja niitä yhdistävästä kehämuurista. Välittömästi päälinnan valmistuttua  aloitettiin kaksitornisen ns. esilinnan rakentaminen, joka saatiin valmiiksi 1400-luvun loppupuolella.
Valmistuttuaan viisitorninen kalliosaaresta nouseva linna edusti pyöreinen torneineen aikansa parasta puolustusteknologiaa.



Olavinlinnan puolustuskyky joutui jo varsin varhain koetukselle, sillä vuonna 1495 puhjenneen sodan jälkeen venäläisjoukot tekivät olavinlinnaa kohtaan useita hyökkäyksiä.
1500- ja 1600 -luvuilla Olavinlinnaa korjattiin ja uudistettiin kohottamalla torneja ja rakentamalla uusia torneja sekä vahvistamalla muureja.
Samaan aikaan linna joutui useiden sotatoimien kohteeksi.
Vuonna 1654 linna kärsi vaurioita suuressa tulipalossa.



Suuri Pohjan sota 1700 luvun alussa vaikutti siten, että Olavinlinna antautui venäläisille pitkän piirityksen jälkeen. Erimielisyydet linnan omistuksesta kuitenkin jatkuivat.
Vuonna 1721 solmittu Uudenkaupungin rauha lopetti sodan, jonka jälkeen Ruotsi-Suomi sai takaisin Savonlinnan alueen ja linnan.
Vuonna 1741 alkoi Hattujen sota, joka päättyi Turun rauhaan 1743.
Tällöin Olavinlinna jäi jälleen Venäläisten haltuun. Venäläiset aloittivat tässä vaiheessa mittavat rakennustyöt linnan puolustuskyvyn parantamiseksi. Tuosta kaudesta ovat jäljellä linnan kulmikkaat bastionit.



Linnassa toimi varuskunta aina vuoteen 1847 asti. Monien vaiheiden jälkeen linnan sotilaallinen merkitys loppui, kun Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta vuonna 1809.
Venäläisten poistuttua linnasta 1847, linna toimi lyhyen aikaa tutkintovankilana, minkä jälkeen se jäi tyhjilleen.




Kaksi suurta tulipaloa tuhosivat lähes kaikki linnan aluperäiset puuosat vuosina 1868 ja 1869.
1870-luvulla linnaa alettiin kunnostaa historiallisena muistomerkkinä. Tuolloin pohdittiin linnan käyttöä ja valtio alkoi hoitaa Olavinlinnaa muinaismuistona.
1875 vietettiin linnan 400-vuotisjuhlia, jolloin J. V. Snellman piti juhlapuheen.

Olavinlinnasta kehkeytyi nopeasti merkittävä matkailukohde ja suosittu juhlien pitopaikka.
Kesällä 1912 järjestettiin ensimmäiset Savonlinnan oopperajuhlat Aino Acktén aloitteesta.
Vuonna 1961 alkoi linnan suuri restaurointi, jonka tarkoituksena oli palauttaa linna mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Peruskorjaus saatiin valmiiksi 1975 linnan viettäessä 500-vuotisjuhliaan.
Tämän jälkeen on selvitty pienillä vuosikorjauksilla.



Olavinlinna on tänä päivänä suosittu, ympäri vuoden auki oleva turistikohde.

Aku saluki turistina Olavinlinnan puistossa heinäkuussa 2018.


Syylä - jalkainfektio

Jalkainfektioilla tarkoitetaan säärien ja jalkaterän ihon ja ihonalaiskudoksen infektioita, joita ovat esimerkiksi syylä, ruusu ja jalkasieni.
Infektioiden aiheuttaja on bakteeri, sieni tai virus.
Ihon kuivuminen ja rikkoutuminen johtavat helposti infektioihin.
Infektiot ovat pääsääntöisesti ehkäistävissä, kun huolehditaan jalkahygieniasta sekä hoidetaan iho ja kynnet asianmukaisesti.
Koko vartalon ehjä iho ja hyvä yleiskunto vähentävät infektioriskiä.
Luonnollista vastustuskykyä heikentävät ikä, sairaudet, huono ravitsemus, jotkut lääkehoidot, leikkausten jälkitilat ja sädehoito.

SYYLÄ

Syylä on papillooma-viruksen aiheuttama vaalea, hyvänlaatuinen ihokasvain.
Syylä voi esiintyä yksittäisenä tai usean syylän ryppäänä.
Koska syylä on viruksen aiheuttama, siihen ei oikeastaan ole täysin tehokasta hoitoa.
Yleensä syylät paranevat itsekseen 1 - 2 vuoden kuluessa.



Aiheuttajat ja tartunta

Syylät tarttuvat ihokosketuksessa ja välillisesti esimerkiksi yleisistä liikunta-, pesu- ja pukeutumistilojen lattioilta.
Syylävirus on melko kestävä ja voi elää lattioilla parikin viikkoa.
Ihorikko, heikentynyt yleiskunto ja liikkuminen paljain jaloin altistaa tartunnoille.

Oireet

Syylä on ihonvärinen, aluksi sileäpintainen iholta koholla oleva näppylä.
Kasvaessa siitä tulee ns. kukkakaalimainen, hauras ja sienimäinen.
Kuivassa ihossa syylä on karhea ja kosteassa ihossa sitkeä ja kumimainen.
Syylä on saattaa olla verekäs ja siinä näkyy mustia pisteitä (vesisuonia).
Syylä aristaa enemmän puristettaessa sivuilta kuin painettaessa.
Jalkapohjassa syylä kuitenkin aiheuttaa kipua käveltäessä.
Jalkasyylä voi aiheuttaa jopa ryhdin ja kävelyn muutoksia, kun kipeälle jalalle varaaminen ei onnistu normaalisti.
Uskomushoitoja ei syylän hoidossa voi vähätellä.
Monet ovat saaneet avun käyttämällä syylän päällä ilmastointiteippiä.

Ehkäisy

Päivittäinen jalkojen pesu ja ihon pitäminen ehjänä.
Suojatossujen käyttö julkisissa sauna- ja pesutiloissa sekä uimahalleissa.
Henkilökohtaisten kynsienhoitovälineiden ja jalkapyyhkeiden käyttö.
Jos sinulla on jo syylä, on erityisen tärkeää, että suojaat omat jalkasi yleisissä kylpytiloissa viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.



Omahoito

Syylän poistaminen aiheuttaa aina jonkin verran kipua ja siitä vuotaa verta.
Syylän pinta hiotaan rikki hiekkapaperiviilalla, verta saa tulla.
Syylän päälle levitetään apteekista saatavaa salisyylipitoista liuosta, laastaria tai geeliä.



Hoitoaine annostellaan huolellisesti, sillä sitä ei saa mennä terveelle iholle.
Hoitoa voi tehostaa peittämällä syylä ihoteipillä, syylälaastarilla tai syylänhoitolevyllä.
Hoidossa noudatetaan syylän hoitotuotteessa annettuja ohjeita.
Hoitona voi kokeilla myös teepuuöljyä.

Wartner jäädytyshoito on tehokas itsehoitona tehtävä syylänpoistokeino.
Jäädytyshoidon kohdalla kannattaa noudattaa tarkasti käyttöohjeita, sillä liian pitkä tai väärään kohtaan tehty jäädytys voi aiheuttaa kivuliaita haavaumia terveelle iholle.



Jalkapohjan syylän hoitoa tehostaa keventäminen, varsinkin jos syylä aristaa käveltäessä.
Kevennys voidaan liimata ihoon tai leikata reikä syylän kohdalle paksuun pohjalliseen.
Valmiin huoparenkaan liimaaminen syylän ympärille on yksi keventämiskeino.
Kevennys poistaa painetta ja kipua sekä nopeuttaa syylän irtoamista.




Asiantuntijahoito / jalkahoitajan tai jalkaterapeutin tekemä hoito

Kuormitusalueella (jalkapohjassa) oleva kivulias syyläkudos poistetaan vuolemalla.
Sen jälkeen alueelle laitetaan ulkoinen lääkehoito tuhoamaan syyläkudosta.
Paikallishoidon jälkeen syylä kevennetään.

Syylän erilaisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi kemiallinen hoito, syyläkudosta syövyttävä haudehoito tai syyläkudoksen jäädyttäminen.
Muutaman viikon hoitosarja on suositeltavaa.
Syylän juuret ovat yleensä syvällä ihon alla, joten niiden tuhoaminen ei onnistu yhdellä hoidolla.

Lääkärin hoitoon kannattaa hakeutua jos omat tai jalkojenhoidon ammattilaisten keinot eivät auta.
Syyliä ei kuitenkaan mielellään poisteta polttamalla, laaserilla tai jäädyttämällä terveydenhuollon laitteilla, koska ne tekevät avohaavan ihoon.
Lääkärin hoito vaatii aina puudutuksen ja sairaslomaa toimenpiteen jälkeen.
Tästä voi seurata jalkakipuja kun parantuneeseen haavaan kasvaa arpikudosta ja siihen kertyy kovettumaa.


Apteekissa myytävä omahoitoon tarkoitettu syylänhoitovalmiste.


Historian havinaa; Hetki Luston asemalla

Puuarkkitehtuurin ja vanhojen rakennusten ystävänä en voi olla Punkaharjulla ollessani käymättä vanhalla Luston asemalla.



Luston rautatieasema on rautatieliikennepaikka Savonlinnassa rataosalla Huutokoski-Parikkala.
Asema sijaitsee Laukansaaressa noin kuusi kilometriä luoteeseen entisen Punkaharjun kunnan keskustaajamasta Punkasalmesta.
Aseman nimi olikin aiemmin Punkaharjun rautatieasema.
Nimi muutettiin Lustoksi sen jälkeen, kun aseman viereen rakennettiin Suomen Metsämuseo Lusto vuonna 1994.
Samalla nimi Punkaharjun rautatieasema siirtyi entiselle Punkasalmen rautatieasemalle.

Luston asemarakennus rakennettiin vuosina 1906-1908 rautatiehallituksen arkkitehti Bruno Granholmin vuonna 1906 laatimien piirustusten mukaisesti.
Ulkoasultaan jugendtyylinen asema on pääpiirteissään säilynyt alkuperäisenä.
Rakennuksesta tehtiin tavallista maaseutuasemaa suurempi ja komeampi, koska sen tarkoituksena oli palvella harjualueelle suuntautuvaa matkailua.


Luston rautatieasema on valtioneuvoston päätöksellä 17.6.1993 suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla.

Asema muuttui miehittämättömäksi asemaksi 1969 ja tavaraliikenne loppui 1976.
Koko liikennepaikka lakkautettiin 1989.
Vuonna 1995 asema avattiin jälleen ja nyt nimellä Luston seisake.

Varsinaisen rautatietoiminnan loppumisen jälkeen asemarakennus on toiminut muun muassa näyttelytilana ja Punkaharjun luonnonsuojelualueen opastuskeskuksena.
Aseman tilat on entisöity 1900-luvun alun piirustusten mukaisiksi.

Asemarakennus myytiin oheisrakennuksineen yksityiseen asuinkäyttöön syksyllä 2015.
Kauppa kuitenkin tuolloin peruuntui.
Lokakuussa 2016 uudet omistajat Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti löysivät tiensä asemalle.

Omistajat haluavat säilyttää aseman myös yleisön nähtävillä ja kesällä 2017 asemalla oli ensimmäinen kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän "Lehmä"-myyntinäyttely.



Vaikka asemarakennus itsessään ei ole enää asemarakennuksena käytössä niin junaseisake toimii edelleen normaalisti.
Savonlinnan ja Parikkalan väliä kulkevat junat pysähtyvät Luston asemalla.
Helsingistä pääsee junalla Luston asemalle muutamassa tunnissa.

Asema ympäristöineen kuuluu Punkaharjun kulttuurimaisemaan, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.




Aseman Taidelaituri 2018

Punkaharjulla on totuttu näkemään taidetta kesäisin. Taidekeskus Retretin aika kesänäyttelyineen on ohi mutta muuta tarjontaa riittää paljon.

Luston vanha asemarakennus on viehättävä jugendhenkinen, matalan kynnyksen näyttelypaikka, jonne ei ole sisäänpääsymaksua.
Rakennukseen on luotu tiloja, joissa voi vapaasti istuskella ja ihailla ympärillä olevaa tilaa ja esineitä.

Aseman ratapihalla jokainen matkustaja näkee ensimmäisenä monimetrisen Miina Äkkijyrkän peltilehmän, jonka nimi on "Porin vasikka".


Asemalla ja pihapiirissä on useita Miina Äkkijyrkän lehmäveistoksia.

Aseman taidepalettiin kuuluu sekä pysyviä veistoksia että vaihtuvia näyttelyitä.





Kesän 2017 päänimi oli Miina Äkkijyrkkä, joka sai kunnian valita tälle kesälle päätaiteilijaksi Nanna Suden, jonka kookkaat maalaukset sopivat hyvin Luston aseman henkeen.



Ulkorakennuksissa esittäytyvät kuvanveistäjä Kristian Venäläinen, lasitaiteilija Katja Rauhamäki sekä omasta mielestä parhaimpana kuvataiteilija, eläintaiteilija Päivi Latvala.



Päivi Latvala viettää 10-vuotis juhlavuottaan lehmien maalarina.
Ilmeikkäät eläimet ovat pienessä aitassa kuin kotonaan.
Taiteilijalla on huoli maaseudun säilymisestä ja lapsissa, jotka eivät ole koskaan nähneet eläimiä niiden luontaisessa ympäristössä.
Päivi Latvalalle lehmä on oma persoonansa, kaunis ja rauhoittava eläin.








Päivä Latvalan töistä minua ihastuttivat erityisesti ylhäällä kuvissa olevat aasi ja karitsa.

Omistajat Hannu ja Mikko kertovat, että Luston vanha asema näyttelyineen on otettu hyvin vastaa. Kävijät pitävät tunnelmasta, josta puuttuu kaupallisuus, vaikka työt kaupan ovatkin.
Menestys on tullut omistajille itselleenkin yllätyksenä.
Kesällä 2017 asemalla vieraili noin 150 ihmistä päivässä.
Vanha asemarakennus selvästi kiehtoo ihmisiä.
Ihmiset tulevat usein sisälle odottamaan junaa ja ällistyvät kun kuulevat, että asema onkin jonkun koti.

Hannu ja Mikko haluavat mesenoida myös nuoria.
Luston asemalla on neljä kesätyöntekijää Savonlinnan taidelukiosta.
Yhdessä piharakennuksessa on taidelukiolaisten töitä näytillä ja myös myynnissä.






Asemalla pidetään myös keinosiemennyskursseja maanviljelijöille, sillä Hannu ja Mikko ovat maanviljelijöitä ja lampaan-, naudan- ja vuohensperman myyjiä.
Taidemesenaatteina ja taiteen keräilijöinä asema on heille oivallinen paikka järjestää näyttelyitä.
Hannu ja Mikko ovat avanneet Luston aseman taiteelle nimenomaan tukeakseen taiteilijoita.

Vanhan kaukolämmöllä lämpiävän rautatieaseman ostaminen ei ole miehiä kaduttanut.
Tämä paikka merkitsee meille paljon, sanovat Hannu ja Mikko.






Tuokiokuva; Hotelli Punkaharju

Kävin Punkaharjulla ensimmäisen kerran heinäkuussa 2017 ja jälleen uudestaan heinäkuussa 2018.
Poikani Petri on ollut molempina kesinä kesätyössä Suomen Metsämuseo Lustossa ja tottakai äidin piti edes kerran kesässä nähdä poikaansa.

Punkaharju on vienyt sydämeni ja tiedän, että myös joskus tulevaisuudessa kesälomilla tulen sinne uudestaan menemään.
Punkaharjulla on mahtava luonto ja maisemat sekä hienoja kohteita matkailijoille.

Yksi mielenkiintoinen kohde on Hotelli Punkaharju, joka on avattu kesällä 2016 mittavien saneeraustöiden jälkeen.
Hotellia luotsaa mallinakin mainetta niittänyt nykyinen matkailuyrittäjä Saimi Hoyer yhdessä miehensä Thomas Hoyerin kanssa.


Vuonna 1845 keisari Nikolai I määräsi harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailijahuoneineen. Talosta kasvoi myöhemmin kansainvälisestikin arvostettu Suomen vanhin valtionhotelli.


Hotellin pihapiirissä on puoti, josta matkailijat saavat osta paikallisia herkkuja ja matkamuistoja.


Pihapiirissä hehkuivat upeat kukat täydessä väriloistossa.




Harjumaisema hotellin ympäristössä on luonnontilaisena kaunis ja suorastaan harras. Järvinäkymät ovat upeat!


Hotellin sisätilat ovat kauniit ja valoisat. Entisöinti on tehty maltilla ja sisustus on talon henkeen sopivaa kotimaista designia.







Näkymä hotellin ns. takapihalle järven suuntaan. Kävelyreitit risteilevät hotellin ympäristössä.



Suosittelen lämpimästi tutustumaan Hotelli Punkaharjuun matkailukohteena. Hotelli järjestää erilaisia tapahtumia ja ohjelmaa matkailijoille ympäri vuoden.


http://hotellipunkaharju.fi/

Parikkalan patsaspuistossa

Parikkalan patsaspuistossa on yli 560 betonihahmoa, jotka joogaavat, marssivat, tanssivat, voimistelevat ja uivat. Niillä on tekohampaita, k...