Korkokenkien tuhovoima

Korkokengät ovat valitettavasti monen naisen jalkojen tuho. Lähes viikoittain hoitolassani käy asiakkaita, jotka ovat ikänsä käyttäneet korkokenkiä, ja se näkyy jaloissa. Valitettavasti jatkuva korkokenkien käyttö aiheuttaa jalkoihin ja koko kehoon paljon vaivoja ja kiputiloja, joista on myöhemmin vaikea päästä eroon. Vaikka lopettaisi korkokenkien käytön kokonaan, voivat jotkin vaivat silti jäädä.

Korkokengät on tarkoitettu vain juhlakäyttöön tai ns. edustuskäyttöön satunnaisesti. Korkokengissä ei pitäisi koskaan olla koko päivää, vaan olisi hyvä olla toiset matalat kengät mukana ainakin varalta, jos jalat väsyvät. Korkokengät eivät missään tapauksessa ole työkengät! Niitä ei pidä käyttää päivittäin työssä, jossa joutuu paljon seisomaan paikoillaan tai liikkumaan edestakaisin.

Korkokenkien jatkuva käyttö kuormittaa koko kehoa, ja edesauttaa monien alaraaja- ja jalkavaivojen kehittymistä.

Korkokenkien aiheuttamia ongelmia keholle ja jaloille:

- korkokengillä kävely on töksähtelevää, kun sen pitäisi olla rullaavaa

- vartalon ryhti muuttuu etukumaraan ja alaselkä kipeytyy

- niskan pienet lihakset aktivoituvat ja väsyvät, niskakivut lisääntyvät

- lantio kääntyy voimakkaasti eteenpäin ja lantion alueen lihakset ovat jatkuvassa jännitystilassa

- selkä taipuu ja rinta työntyy eteenpäin

- pohjelihas lyhenee ja pohjelihaspumpun toiminta heikkenee, seurauksena turvotusta, väsymistä ja suonikohjuja

- polvien sisäpinnat rasittuvat, johtaa vähitellen nivelrikkoon

- nilkat taipuvat eteenpäin, vaikeuttaa jalkojen verenkiertoa ja lisää suonikohjuja

- korkokenkien pienen tukipinnan vuoksi nilkat ovat epävakaat ja nilkan koukistuksen vähenemisen seurauksena tasapaino heikkenee ja kaatumisriski kasvaa

- akillesjänne jäykistyy ja lyhenee, paljasjaloin tai matalien kenkien käyttö vaikeutuu, syntyy kiputiloja

- varvastyöntö jää pois, seurauksena isovarpaan tyvinivelen liikerajoitus ja myöhemmin nivelrikko

- jalkapohjan jännekalvo (plantaarifaskia) lyhenee ja jalan sisäkaari kohoaa

- rasituksen ja paineen seurauksena voi ilmetä jalkapohjan kalvojänteen rappeuma (plantaarifaskiitti)

- päkiän alue leviää ja laskeutuu ja rasvapatja siirtyy varvaspoimuun

- hennot varpaiden luut ovat jatkuvassa rasituksessa, mitä korkeampi korko sen isompi rasitus

- varpaisiin tulee ajan myötä ja ikääntyessä muutoksia, isovarpaan tyveen vaivaisenluu ja varpaat kääntyvät vasaravarpaiksi

- päkiän alueelle ja varpaiden päihin tulee helposti kovettumia, känsiä, rakkoja ja hiertymiä

- kynnet paksuuntuvat ja kasvavat sisään

- hermopinne eli Mortonin neurooma on hyvin yleinen vaiva korkokenkien käyttäjillä, ilmenee iän myötä.

Vapauta jalat korkokengistä niin keho ja jalat kiittävät!

Korona ja ikääntyneen jalkahoito

Jalkojen hoidon merkitys kasvaa meillä kaikilla, kun ikää tulee lisää. Jalkavaivojen määrä lisääntyy noin 60-80 % ikääntymisen myötä. Jalkojen ongelmat vaikuttavat koko kehon toimintakykyyn ja terveyteen.

Tänä koronakeväänä moni ikäihminen joutuu jättämään omalle elämänlaadulleen välttämättömän jalkojenhoidon väliin. Yli 70-vuotiaat eivät uskalla karanteenimääräysten vuoksi lähteä kodistaan mennäkseen jalkahoitoon vaikka se olisi heille kuinka tarpeellista.
Omahoito on usein ikäihmisille vaikeaa esimerkiksi jäykistyneiden nivelten tai ylipainon vuoksi. Samoin näön ja käsivoimien heikentyminen vaikeuttavat jalkojen itsenäistä hoitamista. Jalkakivut ovat usein syy jäädä kotiin normaalioloissakin saatikka nyt korona-aikana.

Palvelutaloissa ja hoitokodeissa ongelma on erityisen suuri. Jalkahoitajia ei päästetä hoitolaitoksiin tekemään arvokasta työtään, mikä parantaisi monen ikäihmisen elämänlaatua, jalkojen terveyttä ja ikäihmisen toimintakykyä.

Jalkoja eivät valitettavasti pysty asianmukaisesti hoitamaan muut kuin jalkahoitajat, joilla on työhön tarvittavat välineet. Perusteelliseen jalkahoitoon ei riitä välineiksi pienet kynsisakset ja pahviviila.  Hoitoon tarvitaan usein jykeviä välineitä; kynsiporaa, jolla saadaan kunnolla ohennettua kynsiä sekä vahvoja kynsileikkureita. Kovettumia ja känsiä ei myöskään poisteta noin vain kotikonstein vaan niihin on omat välineensä.


Hoitamattomilla jaloilla on sama vaikutus kuin koronalla eli molemmat sairastuttavat ja voivat johtaa myös kuolemaan.

Ero on siinä, että koronalta voi asianmukaisesti suojautua hoitotilanteessa, jolloin riski sen saamiseen jalkahoitajalta asiakkaan suuntaan on pieni.

Sen sijaan hoitamattomat kuivat jalat, kipeät kovettumat ja känsät, paksuuntuneet ja pitkiksi kasvaneet varpaan kynnet aiheuttavat kipua kävellessä ja pahimmillaan invalidisoivat ikäihmiset vuoteisiin. Verenkierron heikentyminen ohentaa ihoa, paksuntaa kynsiä, lisää turvotusta ja hidastaa haavojen parantumista. Tuntoaistin heikentyminen altistaa jalat herkästi ylimääräisille kolhuille, haavoille ja niistä aiheutuville infektioille. Jalkojen huono hoito kasvattaa jalkasienen, kynsisienen ja ruusun riskiä merkittävästi. Varvasvälihautumat voivat aiheuttaa vakavan yleisinfektion.

Hoitamattomat jalat aiheuttavat siis moninaisia liitännäissairauksia, jotka voivat johtaa verenmyrkytyksiin ja amputaatioihin mutta myös kuolemaan.

Ikääntyneen ihmisen jalkojen hoito on siis syystä erityisen tärkeää.

Palvelutalojen ja hoitolaitosten henkilökunta, hoitajat ja johtoporras ovat nyt korona-aikana suuren vastuun äärellä. Miten saadaan pidettyä asukkaiden jalat kunnossa ja ikäihmiset toimintakykyisinä. Ainainen kiire ja joustamattomuus asioiden hoidossa ei edistä asiaa lainkaan.

Jokaiselle palvelutalon tai hoitolaitoksen asukkaalle, organisaatiosta riippumatta, tulee tehdä kerran vuodessa jalkaterveyden arviointi osana hoitosuunnitelmaa. Tämä mahdollistaa sopimisen ikäihmisen itsensä ja lähiomaisten kanssa, miten jalkojenhoito järjestetään. Säännöllinen jalkaterveyden arviointi on tärkeää, koska ikääntyneen jalkaterveydessä voi tapahtua muutoksia hyvin lyhyellä aikavälillä. Sairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, nivelrikko, alaraajojen verenkiertohäiriöt, psoriasis ja muistisairaudet lisäävät jalkaterveyden tilan säännöllisen arvioinnin ja hoidon tarvetta.

Koronaa ei missään tapauksessa saa pitää syynä siihen, että ikäihmisen jalat jätetään hoitamatta!


Moni jalkahoitaja, joka toimii päätoimisesti yksityisyrittäjänä, on terveydenhoitoalan koulutuksen suorittanut lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Nyt korona-aikana on erityisen valitettavaa, että tällaiset jalkahoitaja lähihoitajat ja sairaanhoitajat kelpaavat kyllä työhön hoitajiksi palvelutaloihin ja hoitokoteihin hoitajan roolissa mutta eivät saa tehdä siellä työtään jalkahoitajina.

Perusteena tähän sanotaan, että palvelutalossa oleva kampaajakaan ei saa tehdä talossa työtään korona-aikana, joten ei voida antaa jalkahoitajienkaan tehdä työtään yksityisyrittäjinä.

Onko korona siis syy olla työllistämättä yksityisyrittäjiä, mielestäni niin ei voi olla! Päinvastoin tässä tilanteessa pitäisi tukea pieniä yksityisyrittäjiä ja käyttää heidän palveluitaan jos ja kun se on mahdollista ja välttämätöntä.

Huomioitavaa on myös, että hoitotyössä palvelutalossa hoitajat eivät ole mitenkään enemmän tai paremmin suojautuneita työssään kuin mitä jalkahoitaja olisi tehdessään jalkahoitoja.

Maalaisjärkeä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä tarvittaisiin nyt todella paljon!

Mitä sitten kun tämä korona-aika on joskus ohi? Onko meillä enää käveleviä ikäihmisiä? Tällä hetkellä näyttää siltä, että heitä ei montaa ole, ainakaan palvelutaloissa ja hoitokodeissa asuvia. Jos ikäihmisten jalkoja ei ole hoidettu moneen kuukauteen, on seurauksena monia huonosta jalkojen hoidosta johtuvia sairauksia, ja ikävä sanoa, myös kuolemantapauksia!

Ikäihmisille päivittäinen aktiivisuus ja liikkuminen sekä säännöllinen jalkojenhoito ovat koko terveyden perusta ja siihen pitäisi nyt erityisesti panostaa!

Jalkakipu jähmettää kulkijan

Pari terveitä jalkoja on ihanteellinen kulkupeli.
Pääset joka paikkaan eikä huoltokaan vaadi mahdottomia; päivittäinen pesu, rasvaus ja sopivat jalkineet riittävät.
Jaloille ei tarvitse uhrata ajatustakaan, silloin kun ne toimivat.

Mutta jos kipu iskee, jokaisesta - tai ainakin joka toisesta - askeleesta tulee tuskaa.
Ei tee mieli lenkkipolulle eikä jumppaan.
Paha olo ei helpotu levossakaan, sillä usein särky yltyy juuri silloin.
Älä kuitenkaan anna periksi, sillä hyvä hoito palauttaa ilon askeliin.

Tyypillinen jalkakipupotilas on keski-ikäinen nainen, joka valittaa rasituksessa tuntuvaa jalkakipua.
Hän on ihminen, jolle päivittäisestä kävelystä on tullut tuskaa.
Useinkaan potilas ei usko, että hänen kipunsa ja turvotuksensa johtuvat päivittäisestä kävelystä korkeilla koroilla tai muuten epäsopivilla kengillä, koska särky alkaa vasta kun kengät on riisuttu.
Kidutuksen seuraukset voivat kuitenkin tuntua vasta jonkin ajan päästä.

Alaraajojen kipuihin voi olla kuitenkin lukuisia syitä.
Valtaosassa syy kipuihin on jalkaterän asennossa ja toiminnassa.
Mahdollinen ylipaino ja ikääntyminen muuttavat jalan normaalia holvirakennetta ja erityisesti jalan poikittaisholvin madaltuminen altistaa erilaisille kiputiloille.
Huonot jalkineet altistavat jalan virheasennolle ja yksipuolinen rasitus kohdistaa kuormituksen epätasaisesti.

Yleisimpiä pysyviä jalkaterän muutoksia ovat vaivaisenluu, jalan etuosan erilaiset kiputilat, hermopinteet sekä kantaluun alla tuntuva jalkapohjan jännekalvon kiputila eli plantaarifaskiitti.

Jalkaterän alueella vaikuttavat myös yleiset sairaustilat.
Kipujen syynä voivat olla esimerkiksi erilaiset tulehdukset.
Nivelen bakteeritulehduksen oireet kehittyvät yleensä nopeasti.
Tilassa esiintyy liikearkuutta ja varauskipua, nivel on lämmin ja turvonnut, hoitoon on syytä hakeutua pikaisesti.
Verenkierron ongelmista kertoo jalkojen lämpötilan lasku, jalkaterä tuntuu käteen kylmältä ja näyttää usein sinertävältä.
Kihti on ukkovarpaan tyvinivelen nivelrikko, jossa esiintyy kipua, jäykkyyttä ja punoitusta.

Jos nivelvaivoja esiintyy päiväkausia siinä määrin, että ne haittaavat jokapäiväistä elämää, on syytä selvittää, mikä nivelsairaus on kyseessä.
Hoitoon on aihetta hakeutua herkemmin jos vaivat pahenevat jatkuvasti.
Erityisesti nivelreuman kohdalla on tärkeä hakeutua hoitoon ajoissa, sillä varhainen hoito parantaa tuloksia.

Äkillisesti kehittynyt kipu, johon liittyy ihon, nivelen tai laajemman alueen kuumotusta ja turvotusta, voi vaatia muutakin hoitoa kuin lepoa ja särkylääkettä ja siksi näyttö lääkärille on aiheellinen mahdollisimman pian.
Esimerkiksi laskimotukos, jonka oireita ovat kipu pohkeessa, jalan turvotus tai ihonvärin muutokset, vaatii lääkärin tutkimusta vuorokauden sisällä oireiden alettua.

Polyneuropatia on ääreishermojen sairauksista yleisin, joka vaikuttaa erityisesti alaraajoissa.
Polyneuropatiaa esiintyy melko paljon diabeetikoilla, joiden hoitotasapaino ei ole kohdallaan.
Syöpien hoidossa käytetyt solunsalpaajat aiheuttavat myös ääreishermojen häiriöitä.

Polyneuropatiassa oireina on molemminpuolinen sukka- tai hanskatyyppinen puutuminen, pistely ja särky, varsinkin yöaikaan sekä sairauden edetessä lihasvoimien heikentyminen.
Tuntohäiriöt ovat tavallisia; kuuma vesi tuntuu kylmältä tai päinvastoin ja pienikin kosketus tuntuu kipuna.
Sairauden yhteydessä monet kuvaavat kuin kävelevänsä tyynyillä.

Monihermosairauden oireita ilmetessä on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin, jotta löydetään oikea lääkitys.


KOTIKONSTIT JA HOITOKEINOT

Jalkaterä on rakenteeltaan ja toiminnaltaan hyvin mutkikas.
Siinä on kymmeniä luita ja jänteitä, satoja pikkulihaksia, nivelsiteitä ja hermoja, joihin kipu voi iskeä.
Ongelmista kielivät myös känsät, kovettumat ja hiertymät, sillä niitä ei synny, jos jalan on hyvä kulkea.

Jalkaterän vaivat tulevat yleensä hissunkissun.
Yleensä ne huomaa vasta, kun jalkoja turvottaa, särkee ja väsyttää.
Ellei kyseessä ole etenevä tulehdussairaus, josta merkkinä esiintyy kuumotusta ja turvotusta, voi ennen lääkäriajan varaamista kokeilla kotikonsteja.

Tulehduskipulääke on hyvä ensiapu, mutta sen varaan ei saa jäädä kuukausiksi.
Kipeitä jalkoja voi hieroa, rauhoittaa kylmäpakkauksella, lepuuttaa ja venytellä.
Känsät, kovettumat, hiertymät ja kynsiongelmat kannattaa hoidattaa jalkahoitajalla.

Jalkaterän asentovirheistä johtuvia kiputiloja voi helpottaa sopivilla jalkatuilla, joiden hankinta edellyttää jalkaterapautilla käyntiä.
Jalkahoitaja tai jalkaterapeutti voi laatia sinulle myös oman jalkajumpan, jota voit tehdä oman aikataulusi mukaan.
Säännöllistä liikuntaa ja kävelyä ei pidä unohtaa.

Parasta, mitä jaloille voi antaa, on kunnon kengät.
Jalkojen onni ei ole merkistä tai hinnasta kiinni.
Tärkeintä on tarkistaa, että kengän pohja vaimentaa kunnolla iskua ja sisäpohja on riittävän pehmeä ja joustava.
Kengän pitää istua hyvin ja tukea jalkaa.
Tilavuutta on voitava säätää nauhoilla tai tarroilla.

Kävely lähtee päälaelta ja siihen osallistuu koko vartalon lihaksisto.
Niinpä jalkojen väärä toiminta voi aiheuttaa vaivoja ja kipuja koko vartalossa.

Kävely on terveytemme ja toimintakykymme perusta ja siksi tänä päivänä esimerkiksi monien leikkausten jälkeen potilas pistetään kävelemään mahdollisimman pian.

Yleensä monen vaivan kanssa pärjää ja sen saa myös parantumaan, jos ei itse lyö hoitoa laimin.
Jalat pitää hoitaa niin, että niillä on kiva kulkea.