Punkaharjun luontoa

Punkaharju on harju Savonlinnassa entisen Punkaharjun kunnan alueella Etelä-Savon maakunnassa.
Se erottaa toisistaan Saimaan Pihlajaveden ja Puruveden.
Punkaharju kuuluu Suomen kansallismaisemiin ja valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.
Alue on metsähallituksen hallinnoimaa luonnonsuojelualuetta ja kuuluu Natura-2000 -alueisiin.



Punkaharjun upea harjumaisema, jonka jylhien mäntyjen välistä aukeaa kauniit järvinäkymät, on todellakin näkemisen arvoinen.





Itse pääsin ensi kertaa tutustumaan Punkaharjuun kesällä 2017 ja taas uudestaan kesällä 2018.
Ihastuin paikkaan ikihyviksi ja tiedän, että myös jossain vaiheessa tulevaisuudessa tulen siellä viereilemaan.

Venäjän tsaari Nokolai I ihastui aikanaan Punkaharjuun niin paljon, että hän määräsi alueen suojeltavaksi vuonna 1843.
Samanlaisena seutu on säilynyt 2000-luvun matkailijoille.
Punkaharju on loistava paikka retkeillä patikoimalla, polkupyörällä tai veneilemällä.









Punkaharju ei ole paikkana suuri, joten siellä ehtii hyvinkin viikossa tutustumaan alueen luontokohteisiin ja palveluihin.

Luonto on läsnä Punkaharjulla joka paikassa.
Alueen maisemista on helppo nauttia merkityillä reiteillä tai harjulla risteilevillä poluilla.





Punkaharjun luonnonarvoja hoidetaan maisemanäkökohdat huomioiden.
Suojelu-alueen maa-alueista suurin osa on harjumetsää mutta myös luonnontilaista aarnimetsää löytyy luonnonsuojelualueen pohjoisosasta.
Kasvillisuus on pääosin puolukkatyyppistä kangasmetsää mutta myös reheviä lehtoja esiintyy pienialaisesti rannoilta.
Suojelualueen järvet ovat niukkaravinteisia ja kirkasvetisiä.




Punkaharjun puulajipuistoon on istutettu tutkimustarkoituksessa noin 150 hehtaarin alueelle yli 50 puulajia, joista pääosa on havupuita.
Puulajipuistoa on uudistettu ja kehitetty voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien.
Tavoitteena on koota puistoon kaikki havupuulajit, joiden uskotaan menestyvän Punkaharjun olosuhteissa sekä myös kaikki kotimaiset lehtipuulajit.
Tällä hetkellä puulajipuistossa on kaikkiaan 134 eri lajia ja erikoismuotoa.

Puulajipuistosta löytyy myös Suomen korkein puu, joka on 46,3 metriä pitkä.











Suosittelen lämpimästi kaikille lomareissua Punkaharjulle.
Punkaharjulla on paljon hyviä majoitusvaihtoehtoja ja nähtävää ja koettavaa löytyy kaikenikäisille.



Hyvät kengät.... ja jalat kiittää

Kengät ovat tärkein ulkoinen tekijä, jolla voit vaikuttaa jalkojesi hyvinvointiin ja terveyteen.
Kenkien alkuperäinen tehtävä on ollut - ja on edelleen - jalkaterän suojaaminen kuumalta, kylmältä, märältä, kovilta alustoilta, teräviltä esineiltä, kolhuilta ja kemikaaleilta.
Erityisen tärkeää on valita kengät aina käyttötarkoituksen mukaan eri vuodenajat huomioon ottaen.


Kengät ovat aina olleet myös tärkeä osa pukeutumista ja muotia.
Jalkaterveyden kannalta on kuitenkin tärkeää, että kenkien hyvät ominaisuudet ohittavat muodin vaatimukset.
Tämä koskee erityisesti kenkiä, joita pidetään jalassa pitkiä aikoja.
Työ- ja vapaa-ajan jalkineiden tulee olla ominaisuuksiltaan tarkoituksenmukaisia ja jalkaterveyttä edistäviä.
Juhlakengiksi ja ns. istumakengiksi voi sitten hankkia ne muodinmukaiset ja epäterveelliset korkokengät.

Näkemykset jalkaterveyttä edistävien kenkien ominaisuuksista ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana.

Nykykäsityksen mukaan jalkaterveyttä edistävä kenkä on:
Rakenteeltaan kiertolöysä, jotta rakenne ei estä jalkaterän etu- ja takaosan kierteisiä toimintoja eikä estä jalkaterän mukautumista alustan epätasaisuuksiin.
Sekä
Kengän pohjan tulee olla ohut ja taipuisa, jotta se mahdollistaa jalkapohjan ihotunnon ja jalkaterän asento- ja liiketunnon toiminnan.


Hyvän kengän ominaisuudet

KOKO

Kengissä täytyy olla riittävästi pituutta eli käyntivara, vähintään 1 - 1,5 cm.
Käyntivara on tärkeä siksi, että jalka pitenee askeltaessa.
Kengässä on hyvä olla tilaa myös tarvittaessa paksummille sukille ja mahdollisille apuvälineille, joita ovat erilaiset tukipohjalliset ja varvastuet.
Lapsilla tulee huomioida riittävä kasvuvara, jolloin kenkä mahdollistaa sopivuuden muutaman kuukauden ajan.
Kenkien sopivuus tulee tarkastaa säännöllisesti, lapsen jalka saattaa kasvaa huimaa vauhtia.

Kaikkien varpaiden pitää mahtua suorina kenkiin myös leveys- ja korkeussuunnassa.
Kenkien tulee olla päkiän ja varpaiden kohdalta riittävän leveät, sillä jalkojen kaaret laskeutuvat askeltaessa.
Kengän kärjessä täytyy olla myös riittävästi korkeutta varpaille. Kokeile, saatko hieman koukistettua, ojennettua ja harotettua varpaitasi kengissä.
Jalkaterän pituus ja laajuus muuttuvat päivän kuluessa. Siksi onkin tärkeää, että kenkäostoksille lähdetään vasta iltapäivällä, jolloin jalat ovat hieman turvonneet.

Ikä tekee tehtävänsä myös jalan koon suhteen.
Jos parikymppisenä kenkäsi koko oli 37, saattaa se 30-40 vuoden kuluttua olla pari numeroa suurempi.

Uudet kengät tulee aina sovittaa seisten ja niin, että laitat molemmat kengät jalkaan ja myös kävelet niillä.

Kävellessä huomioi, että päkiä pääsee kunnolla taipumaan ja tunnet jos varpaat jäävät liian ahtaalle.
Sopivan kengän koon voi mitata kätevästi ottamalla kengästä pois pohjallisen ja astumalla sen päälle siten, että kantapää on paikoillaan. Näin näet jääkö kärkeen riittävä käyntivara.

Tässä kohtaa on myös syytä tarkastaa ovatko jalkasi yhtä pitkät.
Jos toinen jalka on pidempi kuin toinen, on kengät ostettava sen pidemmän jalan mukaan.


Apuna jalan koon arvioinnissa voi käyttää siis pohjallista, jonka päälle asetat jalan tai vaihtoehtoisesti voit piirtää molempien jalkojen ääriviivat tukevalle paperille ja sovittaa näin saatuja pohjapiirroksia kenkiin.
Tämä ns. kenkäreseptisi on työväline oikean kokoisen kengän hankinnassa.

Monilla jalkahoitajilla on myös välineet jalan koot mittaamista varten.
Voit pyytää omaa jalkahoitajaasi mittaamaan jalkasi ja tekemään itsellesi oman muotin tulevia kenkäostoksia varten.


Liian pienet kengät aiheuttavat kovettumia ja känsiä, jalkojen virheasentoja kuten vasaravarpaita ja vaivaisenluita, päkiä levenee ja kynsissä esiintyy erilaisia ongelmia, paksuuntumista, kuperuutta ja sisäänkasvua.
Liian pienet kengät vaikuttavat myös koko alaraajojen toimintaan.

Punaiset jäljet varpaiden kärjissä ovat merkki, että kengät ovat liian lyhyet.
Jäljet nivelten päällä osoittavat, että kengät ovat liian matalat.
Jäljet jalan sisä- tai ulkoreunassa osoittavat, että kengät ovat liian kapeat.
Ylöspäin taipuneet tai kuluneet kynnet sekä paksuuntuneet kynnet ovat merkki siitä, että kengät ovat liian lyhyet.
Usein toistuva musta kynsi saattaa olla matalakärkisen ja liian lyhyen kengän aiheuttama trauma.

ULKOPOHJA

Kengän ulkopohjan tulee olla taipuisa, ohutpohjainen ja kiertolöysä.
Jalkaterä pystyy siten paremmin mukautumaan alustan epätasaisuuksiin, tasapaino parantuu ja jalkaterän ja säären alueen lihakset pääsevät toimimaan optimaalisesti.


Talvella pohja voi olla paksumpi mutta silloinkin mieluusti joustava.
Ohuen pohjan kylmäneristystä voi aina parantaa lämpöä eristävillä pohjallisilla.
Kengän pohjan tulee olla sopivan pitävä, se ehkäisee kaatumisia ja tapaturmia.
Liian pitävät pohjat saattavat kuitenkin aiheuttaa kaatumisia varsinkin sisätiloissa.

SISÄPOHJA JA POHJALLINEN

Valitse mieluiten sisäpohjaltaan tasainen kenkä.
Jalkaterän lihakset pääsevät toimimaan normaalisti kun kengässä tai pohjallisessa ei ole muotoilua.


Terve jalka ei tarvitse ylimääräistä tukea tai pehmustusta.
Usein valmiit pehmusteet ja tuet eivät edes kaikilla osu oikeisiin kohtiin, esimerkiksi päkiän tai pitkittäiskaaren alueella.
Pitkittäiskaaren liiallinen tuki passivoi jalkaterän lihaksia ja poistaa normaalin jouston jalasta.
Tuet ja pehmusteet voivat myös aiheuttaa iho- ja kuormitusmuutoksia.

Pohjallisen on hyvä olla irrotettava, jotta sen voi vaihtaa säännöllisin väliajoin.
Kengän käyttöikä pitenee ja hygienia paranee.
Pohjallinen eristää kylmää ja parantaa jalkineen istuvuutta.
Pohjalliset on hyvä ottaa päivän päätteeksi osittain ulos kengästä kuivumaan.

LESTI JA POHJAN MUOTO

Valitse mieluiten suoralestinen kenkä, jotta jalkaterän linjaus on suora kävellessä.
Lestin suoruuden voi tarkastaa piirtämällä suoran linjan kantapään keskeltä varpaisiin.
Viivan tulee jakaa kengän pohja tasaisesti kahteen yhtä suureen osaan.


Usein kengissä on käyrä lesti eli ns. banaanilesti, jossa pohjan puolitus jättää enemmän pohjaa sisäsyrjälle.
Käyrä lesti ohjaa kuormituksen ulkosyrjälle ja voi aiheuttaa asentomuutoksia jalkaterässä kuten pikkuvarpaan sisään kääntymisen ja kivuliaan pikkuvarpaan vaivaisenluun.

KÄRJEN MALLI JA KÄRKIKORKEUS

Kengät on hyvä valita jalkaterän mallin mukaan.
Kärjen tulee olla riittävän leveä, suoralinjainen ja vastata minimissään varpaiden korkeutta.
Päkiäleveyden tulee vastata jalkaterän päkiän leveyttä, jotta jalan poikittaisen kaaren normaali toiminta olisi mahdollista.
Varpaiden pitää pystyä olemaan suorina ja niillä tulee olla tilaa liikkua.
Tässä on huomioitava, että pisin varvas ei aina ole ukkovarvas vaan myös joku muu varvas seisoessa voi olla pidempi.
Varpaita pitää pystyä heiluttamaan jalkineen sisällä ilman että ne osuvat jalkineen päälliseen.

Liian kapea kärki puristaa ja hankaa ja muokkaa jalkaterää virheasentoon sekä aiheuttaa iho- ja kynsimuutoksia.
Liian matala kärki hiertää varpaita, aiheuttaa kovettumia ja rakkoja sekä kynsimuutoksia kuten kynnen paksuuntumista, kupertumista ja sisäänkasvua.

KÄRKIKÄYNTI

Kengän kärjen tulee olla mahdollisimman lähellä alustaa sivusta katsottuna.
Jalkaterän asento ja toiminnot ovat luonnolliset kun kengän kärki ei nouse ylös.


Korkea tai voimakas käynti pitää päkiänivelet yliojentuneina ja passivoi jalkaterän etuosan ja varpaiden luonnollista toimintaa.
Seurauksena voi olla varpaiden normaalin koukistumisen ja tasapainon pitämisen vaikeutuminen. Jatkuva kuormitus päkiänivelissä johtaa ihomuutoksiin ja päkiän levenemiseen sekä isovarpaan yliojentumiseen.

Paksuissa ja jäykissä pohjissa suuri kärkikäynti on pakollinen paha, jottei askel töksähdä.
Varsinkin talvikengissä on suuri käynti paksun ja joustamattoman pohjan takia.
Juoksujalkineissa suurella käynnillä pyritään parantamaan juoksun rullaavuutta.

KIINNITYS JA SÄÄTÖVARA

Kengissä on hyvä olla säätövaraa; nauhat, remmit tai tarrat.
Kiinnityksen on hyvä ulottua riittävän ylös jalkapöydän päälle, mikä takaa kengän paremman istuvuuden.

Kiinnitys pitää kengän paikoillaan, jolloin jalka ei pääse liukumaan kengässä edestakaisin.
Tämä ehkäisee myös hankausta ja mahdollisia iho-, kynsi- ja asentomuutoksia.
Kiinnityksen tulee olla mukavan napakka mutta se ei saa painaa hermoja ja verisuonia jalkapöydän päällä.

Käveltäessä liian löysillä kengillä, joissa jalkaterä pääsee liukumaan edestakaisin joka askeleella, joutuvat varpaat koukistumaan, jotta kenkä pysyisi jalassa.
Jatkuva ja turha varpaiden voimakas koukistuminen altistaa virheasennoille (vasaravarpaat) ja kynsien paksuuntumiselle, kupertumiselle ja sisäänkasvulle.

KORKO

Työ- ja arkikengissä koron korkeuden tulisi olla alle 2 cm.
Juhlakengissä korkoa voi olla enemmän.

Paljasjaloin vartalo on pystysuorassa, nilkan kulma on 90 astetta ja kantapää, jalkaterän etuosa ja varpaat ovat samalla tasolla.

Matalakin korko muuttaa kuormitusta, kävelyn mallia ja kehon asentoa.
Korot heikentävät iskunvaimennuskykyä ja varpaiden toiminnot heikkenevät.
Säilyttääkseen pystyn asennon, vartalon pitää muuttaa nilkkojen, polvien, lonkkien, selkärangan ja kaularangan asentoa.

Kehon linjauksen ja kuormituksen muuttuminen muuttaa lihastasapainoa koko kehossa.
Säären takaosan lihakset ja akillesjänne kiristyvät ja kantakalvo jalkapohjassa lyhenee.
Korko nostaa kantapäätä estäen nilkkaa koukistumasta, yliojentaa varpaita ja kohottaa sisäkaarta lyhentäen ja heikentäen kantakalvoa.

Jatkuva korkokenkien käyttö aiheuttaa päkiäkipua, päkiän levenemistä, tuki- ja liikuntaelinten vaivoja, varpaiden vieheasentoja sekä iho- ja kynsimuutoksia.
Valitettavaa on, että kaikki vaivat yleensä kroonistuvat ja pahentuvat iän myötä.

PAINO

Kenkien on hyvä olla painoltaan mahdollisimman kevyet.


Raskaat kengät lisäävät energiankulutusta ja aiheuttavat jaloille ja koko keholle ylimääräistä rasitusta ja väsymisen tunnetta.
Painava kenkä passivoi nivelten normaalia liikettä ja saattaa aiheuttaa rasituskipua jalkaterässä ja/tai sääressä.

Kumisaapas on esimerkki painavasta ja epäkäytännöllisestä jalkineesta.
Kumisaappaassa ei ole kunnollista kiinnitystä, se on löysä ja painava ja jalka joutuu koko ajan tekemään ylimääräistä työtä, jotta saapas pysyisi jalassa.



MATERIAALI

Kengän päällis- ja vuorimateriaalien tulee olla hengittäviä, jotta liiallinen jalkahiki pääsee haihtumaan.
Nahka on kenkämateriaalina aina paras vaihtoehto, koska se joustaa ja mukautuu hyvin jalkaterän muotoon.
Nahka on erittäin hyvä lämmön ja kylmän eristäjä. Kuiturakenteen ansioista se sitoo paljon ilmaa ja siksi sillä on tehokas kosteuden sitomis- ja läpäisykyky.


Kangas on kengän materiaalina hengittävä mutta se kestää huonosti kulutusta.

Gore-Tex ja Sympatex -kengissä on mikrohuokoinen kalvo, joka on tehty PTFE-muovista.
Kalvo on vesitiivis ja hengittävä materiaali. Se suojaa pölyltä, bakteereilta ja useimmilta kemikaaleilta sekä on täysin tuulen- ja vedenpitävä.

Jalkaterveyden kannalta on ihanteellista, että kenkien pintamateriaalin ja vuorin välissä on Gore-Tex kalvo ja kenkiä käytetään yhdessä villan ja synteettisten kuitujen yhdistelmästä valmistettujen sukkien kanssa.
Tällöin kosteus siirtyy iholta kalvolle, josta se haihtuu pois.



Hyvät kengät auttavat jalkoja voimaan hyvin.
Erityisesti, jos jalkapohjissa on kipuja, jalkapohjat tuntuvat jäykiltä ja työpäivän jälkeen jalkoja pakottaa.
Usein kenkien valintaan liittyy väärää tietoa ja vääriä uskomuksia.
Ja kun kengät ovat vääränlaiset, jalkapohjan kivut eivät helpota.

Hyvien kenkien tehtävä on edistää jalkojen normaalia toimintaa ja kävelyä.
Hyvät kengät auttavat jalkojasi jaksamaan.



Ja vielä tärkein.... älä koskaan osta kenkiä kirpputorilta!





Parikkalan patsaspuistossa

Parikkalan patsaspuistossa on yli 560 betonihahmoa, jotka joogaavat, marssivat, tanssivat, voimistelevat ja uivat. Niillä on tekohampaita, k...