Hyvät työkengät, terveet jalat

Jos ja kun työvuoron aikana mittariin kertyy tuhansia askelia, on selvää, että kengillä on suuri merkitys työhyvinvointiin ja jalkaterveyteen. Ihmisen jalan rakenteeseen ja toimintaan liittyvät haasteet tulevat yleensä esiin aina rasituksen kasvaessa.

Olennasta kenkien valinnassa on tuntea oman jalan rakenne ja toiminta. Oikein valitut työkengät ovat kevyet, sopivasti tuetut, joustavat ja hengittävät. Työkengissä olisi hyvä olla myös pitävä pohja. Työkengän tulee istua hyvin päkiän leveimmältä kohdalta. Kantaluun on hyvä pysyä napakasti paikoillaan eikä kantapää saa liikkua ylös alas kävellessä.

Erilaisia jalkoja ja erilaisia kenkiä

Perinteinen terveyskenkä tai -sandaali voi olla hyvä valinta, jos jalat tarvitsevat lisätukea. Osa hyötyy jalkineen jäykästä pohjasta, jos jaloissa on toiminnallisesta häiriöstä aiheutuvaa kipua, esim. nivelrikko isovarpaan tyvinivelessä.

Korkea jalkapöytä ja jäykistyneet vasaravarpaat tarvitsevat enemmän kärkikorkeutta päkiän alueella. Päkiän alueen leviäminen ja laskeutuminen sekä vaivaisenluut vaativat aina tavallista tilavammat kengät.

CROCSIT eivät sovellu työjalkineiksi tai muutenkaan jatkuvaan käyttöön, vaikka niissä on joitakin hyviäkin ominaisuuksia. Crocsien tuuletusaukot ovat hyvä ominaisuus, sillä ne takaavat tehokkaan ilmanvaihdon kengän sisällä. Materiaali itsessään on hiostava pitkään käytettynä. Crocsien keveys helpottaa askellusta ja leveä kärkiosa antaa tilaa vaivaisenluulle ja vasaravarpaille.

Crocseissa on kuitenkin valitettavan monta jalkaterveyttä heikentävää ominaisuutta. Liika väljyys tekee kengästä epävakaan eikä jalka pysy paikoillaan sivu- ja pituussuunnassa. Tämä aiheuttaa rakkoja, hiertymiä ja koukkuvarpaita.

Croccien kanssa samoja ongelmia aiheuttavat kaikki ns. läpsymalliset jalkineet, jotka ovat jostain syystä kasvattaneet suosiota viime vuosina, ihan arkikäytössäkin. Kun jalkineessa ei ole takaremmiä, aiheuttaa se tilanteen, jossa varpaita koukistamalla pidetään ns. kengästä kiinni, jotta se pysyy jalassa. Tämä aiheuttaa vähitellen koukku- eli vasaravarpaita, joita näkee jo ihan nuorillakin.

PALJASJALKAKENKIEN hyödyistä jaloille puhutaan paljon, mutta valitettavasti ne eivät kaikille jaloille sovi. Paljasjalkakengät ovat tasapohjaisia, kärkimalliltaan leveitä ja erittäin ohutpohjaisia kenkiä, joilla kävely muistuttaa avojaloin liikkumista.

Paljasjalkakengissä ei ole iskunvaimennusta ja siksi niitä ei suositella kaikille. Jos jaloissa on rakenteellisia ongelmia voivat haitat kasvaa hyötyjä suuremmiksi. Työkenkinä niitä voi kokeilla mutta pitää mielessä maltti ja toiset kengät ohella. Jatkuvaan kävelyyn kovilla alustoilla paljasjalkakenkää ei voi suositella. Parhaimmillaan ne ovat luonnossa, ulkona metsäisessä maastossa, jolloin niidet hyödyt tulevat parhaiten esiin.

Jalan omat iskunvaimentimet rappeutuvat iän myötä kaikilla. Osa omista iskunvaimentimista voi tuhoutua vammojen, sairauksien tai liiallisen ja toistuvan kuormituksen seurauksena. Silloin ulkoiset iskunvaimentimet eli pehmeät pohjalliset auttavat. Erilaisia pehmeitä pohjallisia esim. geelipohjallisia myydään kenkäkaupoissa ja suutareilla. Niitä kannattaa ostaa niin työkenkiin kuin muihinkin kenkiin, jos tuntuu, että kävely aiheutta kipua jalkapohjiin.

Paras työkenkä on sellainen, joka pysyy hyvin jalassa ja siinä on riittävästi iskunvaimennusta, jotta jalka jaksaa päivän väsymättä. Oma suositukseni on melkein työhön kuin työhön laadukas lenkkitossu, jonka päällinen on hengittävää verkkoa. Lenkkitossut pysyvät nauhojen ansiosta hyvin jalassa, niissä on hyvä pitävä pohja ja ne ovat kevyet. Markettien muovisia halpislenkkareita ei kannata kuitenkaan ostaa, vaan mieluummin satsata hyviin työkenkiin. Laadukkaat kengät kestävät pitkään ja jalat kiittää taas!

 

Korkokenkien tuhovoima

Korkokengät ovat valitettavasti monen naisen jalkojen tuho. Lähes viikoittain hoitolassani käy asiakkaita, jotka ovat ikänsä käyttäneet korkokenkiä, ja se näkyy jaloissa. Valitettavasti jatkuva korkokenkien käyttö aiheuttaa jalkoihin ja koko kehoon paljon vaivoja ja kiputiloja, joista on myöhemmin vaikea päästä eroon. Vaikka lopettaisi korkokenkien käytön kokonaan, voivat jotkin vaivat silti jäädä.

Korkokengät on tarkoitettu vain juhlakäyttöön tai ns. edustuskäyttöön satunnaisesti. Korkokengissä ei pitäisi koskaan olla koko päivää, vaan olisi hyvä olla toiset matalat kengät mukana ainakin varalta, jos jalat väsyvät. Korkokengät eivät missään tapauksessa ole työkengät! Niitä ei pidä käyttää päivittäin työssä, jossa joutuu paljon seisomaan paikoillaan tai liikkumaan edestakaisin.

Korkokenkien jatkuva käyttö kuormittaa koko kehoa, ja edesauttaa monien alaraaja- ja jalkavaivojen kehittymistä.

Korkokenkien aiheuttamia ongelmia keholle ja jaloille:

- korkokengillä kävely on töksähtelevää, kun sen pitäisi olla rullaavaa

- vartalon ryhti muuttuu etukumaraan ja alaselkä kipeytyy

- niskan pienet lihakset aktivoituvat ja väsyvät, niskakivut lisääntyvät

- lantio kääntyy voimakkaasti eteenpäin ja lantion alueen lihakset ovat jatkuvassa jännitystilassa

- selkä taipuu ja rinta työntyy eteenpäin

- pohjelihas lyhenee ja pohjelihaspumpun toiminta heikkenee, seurauksena turvotusta, väsymistä ja suonikohjuja

- polvien sisäpinnat rasittuvat, johtaa vähitellen nivelrikkoon

- nilkat taipuvat eteenpäin, vaikeuttaa jalkojen verenkiertoa ja lisää suonikohjuja

- korkokenkien pienen tukipinnan vuoksi nilkat ovat epävakaat ja nilkan koukistuksen vähenemisen seurauksena tasapaino heikkenee ja kaatumisriski kasvaa

- akillesjänne jäykistyy ja lyhenee, paljasjaloin tai matalien kenkien käyttö vaikeutuu, syntyy kiputiloja

- varvastyöntö jää pois, seurauksena isovarpaan tyvinivelen liikerajoitus ja myöhemmin nivelrikko

- jalkapohjan jännekalvo (plantaarifaskia) lyhenee ja jalan sisäkaari kohoaa

- rasituksen ja paineen seurauksena voi ilmetä jalkapohjan kalvojänteen rappeuma (plantaarifaskiitti)

- päkiän alue leviää ja laskeutuu ja rasvapatja siirtyy varvaspoimuun

- hennot varpaiden luut ovat jatkuvassa rasituksessa, mitä korkeampi korko sen isompi rasitus

- varpaisiin tulee ajan myötä ja ikääntyessä muutoksia, isovarpaan tyveen vaivaisenluu ja varpaat kääntyvät vasaravarpaiksi

- päkiän alueelle ja varpaiden päihin tulee helposti kovettumia, känsiä, rakkoja ja hiertymiä

- kynnet paksuuntuvat ja kasvavat sisään

- hermopinne eli Mortonin neurooma on hyvin yleinen vaiva korkokenkien käyttäjillä, ilmenee iän myötä.

Vapauta jalat korkokengistä niin keho ja jalat kiittävät!

Vasaravarpaat

Vasaravarpaalla (koukkuvarvas, digitus malleus, hammer toe) tarkoitetaan 2.-4. varpaan koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista.
Vasaravarvas koukistuu niin, että varpaan pää osuu alustaan ja sitä vastaava päkiänivel yliojentuu.

Vasaravarpaat ovat ikävä kyllä hyvin yleinen vaiva erityisesti ikääntyvien naisten keskuudessa mutta valitettavasti niitä näkee tänä päivänä myös nuorilla naisilla.

Varpaiden koukistuminen johtuu jalkaterän lihasten epätasapainosta, jonka aiheuttaa levinnyt päkiä, vaivaisenluu tai lihasten käyttämättömyys.
Kaarijalka ja jäykkä nilkka johtavat usein vasaravarpaiden kehittymiseen.
Vasaravarpaita aiheuttavia ulkoisia tekijöitä ovat korkeakorkoiset, liian pienet kengät sekä liian pienet sukat.
Vasaravarpaita esiintyy myös diabeteksen, nivelreuman, psoriaasin sekä joidenkin neurologisten sairauksien yhteydessä.

Varpaiden koukistumisen vuoksi päkiänivelet aristavat seistessä ja kävellessä.
Koukussa oleva varvas saattaa hangata kengän päälliseen ja aiheuttaa punoitusta ja vähitellen känsän varpaan päälle.
Varpaiden päihin saattaa muodostua myös helposti känsiä kun varpaiden päät osuvat joka askeleella alustaan ja joutuvat näin jatkuvan hankauksen ja paineen kohteeksi.
Kynnet voivat myös paksuuntua ja varpaat olla erittäin kivuliaat.

Omahoidon tavoitteena tulisi olla kivun poistaminen ja pitää vasaravarpaat mahdollisimman liikkuvina sekä suojata varpaita hankaukselta, jolloin känsien ja kynsimuutosten syntyä voidaan ehkäistä.

Erityisen tärkeää on huomioida, että sukat ja kengät eivät ole liian pienet.
Kengissä tulee olla riittävästi tilaa korkeus-, leveys ja pituussuunnassa.
Kireiden lihasten ja jänteiden hieronta ja venyttely pitävät varpaat liikkuvina.

Liikkuvaa vasaravarvasta voidaan oikaista käyttämällä varpaaseen puettavaa varpaanoikaisijaa tai varpaiden alle puettavaa asentoa korjaavaa silikonista oikaisijaa, niin sanottua hiirtä.
Silikonisia oikaisijoita myyvät hyvin varustetut apteekit.
Valitettavasti nämä tehdasvalmisteiset silikoniortoosit eivät aina ole käytössä kovinkaan mukavia.
Ne saattavat painaa ja hangata käytössä mikä ei suinkaan ole tarkoitus.

Paras vaihtoehto on teettää silikoniortoosi jalkahoitajalla, joka tekee sinulle omien mittojesi mukaisen, henkilökohtaisen varvasortoosin.
Jalkahoitajalta saat myös ohjeet ortoosin käyttöön ja huoltoon.

Jos vasaravarpaat ovat vasta syntyvaiheessa, on huolellisesti pujotettu lampaavilla myös hyvä suoja ja joskus jopa oikaisija.

Jo jäykistynyt vasaravarvas on hyvä suojata geelivuoratulla tai superlonisella varvastupella tai suojaputkella.

Mikäli vasaravarpaat aiheuttavat runsaasti päivittäistä kipua ja liikkuminen on vaikeaa, on hyvä tutkituttaa alaraajat jalkaterapeutilla.
Jalkaterapeutti arvioi jalkasi ja varpaidesi tilanteen ja osaa neuvoa parhaaat mahdolliset apuvälineet ja hoitokeinot juuri sinun tarpeisiin.

Yksilöllisten silikoniortoosien lisäksi tarpeen saattavat olla alaraajan toimintaa ohjaavat pohjalliset, passiivinen nivelten mobilisaatio sekä erilaiset liikuntaharjoitteet.
Myös leikkaushoito voi joskus olla tarpeen.

Huolehdi siis varpaistasi hyvin!
Liiku riittävästi ja tee varvasjumppaa päivittäin.
Käytä oikean kokoisia sukkia ja kenkiä.
Varpailla on suuri merkitys koko jalkateräsi ja kehosi toiminnalle.