Diabetes ja jalkahoito

Diabetes on ryhmä aineenvaihdunnan sairauksia, joille on tyypillistä, että haima ei tuota riittävästi elimistön tarvitsemaa insuliinihormonia. Diabetesta sairastaa yli 500 000 suomalaista.

Diabeteksen yleisimmät muodot ovat I tyypin diabetes ja II tyypin diabetes sekä raskausdiabetes.

I tyypin diabeteksestä puhutaan kun haima ei tuota insuliinia. Tällöin insuliinihoito on välttämätön. Tyypilliset oireet ovat runsaat virtsamäärät, jano, laituminen, väsymys ja näkökyvyn muutokset. I tyypin diabetekseen voi sairastua lapsena, nuorena tai aikuisena. I tyypin diabetesta ei voi ehkäistä tai parantaa.

II tyypin diabeteksessä ravinnosta saatu liikaenergia turvottaa rasvasoluja ja kertyy rasvana sisäelimiin, minkä seurauksena syntyy krooninen tulehdustila. Elimistön insuliinin tarve kasvaa kun haima ei pysty tuottamaan sitä riittävästi -> verensokeri kohoaa. Tyypin II diabetes ei aiheuta välttämättä oireita vaan voi olla piilevänä vuosia. Painon hallinta ja vyötärömitan kasvun estäminen ovat parasta II tyypin diabeteksen ehkäisyä.

Diabeteksen hoito

Diabeteksen tärkein hoito on verensokerin omaseuranta ja sen pitäminen hyvällä hoitotasolla sekä jalkaongelmien ehkäisy ja hoito. Hyvään hoitotasapainoon vaikuttavat myös tupakoinnin lopettaminen, liiallisen alkoholinkäytön välttäminen, säännöllinen liikunta ja ylipainoisilla laihduttaminen.

Tyypin I diabeteksessa tarvitaan ns. perusinsuliinia, joka vaikuttaa ympäri vuorokauden ja huolehtii verensokeritasosta yöllä ja aterioiden välillä. Ruokailun yhteydessä otetaan ateriainsuliinia. Insuliini pistetään (tai annostellaan pumpulla) ihon alle rasvakudokseen. Tavallisimpia pistopaikkoja ovat vatsa sekä reisien ja pakaran alue.

Tyypin II diabeteksen hoidon toteuttaa pääasiassa potilas itse. Keinoina ovat kohtuulliset muutokset ruokailu- ja liikuntatottumuksissa, joihin saa ohjausta diabeteshoitajalta tai terveydenhoitajalta. Itsehoidolla hoidettu tyypin II diabetes voi parantua kokonaan. Tavallisin II tyypin diabeteksen hoitomuoto on tablettilääkitys, jonka lääkäri määrää.

Diabeetikon hoidonohjauksessa olennaista on oikea-aikaisuus, jatkuvuus ja tavoitteellisuus yksilö huomioiden. Oleellista on potilaan oma motivaatio hoidon toteutuksessa. Perusterveydenhuollossa päävastuu hoidonohjauksessa on lääkärillä ja diabeteshoitajalla. Ravitsemustietouden ja lääkitysten lisäksi oleellista on, että diabeetikon jalat tutkitaan tarkasti ja tarvittaessa ohjataan asiantuntevan jalkaterapeutin tai jalkojen terveydenhoitoa tekevän jalkahoitajan vastaanotolle.

Perusterveydenhuollossa hoidonohjauksen tulisi perustua omahoitosuunnitelmaan, joka tehdään yhdessä potilaan kanssa hoitosuhteen alussa ja päivitetään aina tarpeen mukaan.

Diabeetikon jalkahoito

Diabeetikoilla esiintyy jalkaongelmia muuta väestöä enemmän. Heikentynyt verenkierto, alentunut kosketustunto ja infektioherkkyys altistavat herkästi erilaisille jalkaongelmille.

Sopimattomat kengät, jalan asentovirheet, luiset ulokkeet, nivelten alentunut liikkuvuus ja mahdollinen vuodelepo voivat aiheuttaa ihomuutoksia jaloissa. Hoitamattomana pienikin ihomuutos voi aiheuttaa diabeetikolle jalkahaavan.

Tyypillisimpiä diabeteksen aiheuttamia komplikaatioita ovat periferinen neuropatia ja verenkiertohäiriöt, jotka ovat merkittäviä riskitekijöitä diabeettiselle jalkahaavalle. Ihomuutosten  ennaltaehkäiseminen ja oikea hoito ovat siksi tärkeässä roolissa.

Diabeetikon jalkahoidon tavoitteena tulee olla altistavien ja vaurioiden paranemista hidastavien tekijöiden ennaltaehkäisy sekä varhainen toteaminen ja jatkuvan hoidon varmistaminen.

Diabetes ja sen seuraukset altistavat alaraaja-amputaatioille, joista yli puolet olisi ehkäistävissä oikein kohdennetulla ja oikea-aikaisella jalkahoidolla.

Diabeetikon ihomuustosten syntyä voidaan ehkäistä ja hoitaa käyttämällä ns. kevennyksiä. Keventäminen on tapa tasata plantaarista painetta, vähentää hankausta ja nopeuttaa jo syntyneen haavan parantumista. Oleellista on myös tunnistaa, ehkäistä ja poistaa ihomuutoksen syntymekanismi.

Kevennysmateriaalin tulee olla kevennettävän alueen kokoon ja sijaintiin nähden sopiva. Materiaalin valinnassa tulee olla tarkka. Känsälaastareita ja erilaisia rakkosuojia ei suositella sillä ne voivat rikkoa ihon ja johtaa infektioon. Huopakevennys on sopiva jalkaterän plantaarisen paineen tasaamiseen ja jalkaterän toimintojen korjaamiseen. Painekuormitusta korjaava kevennys voidaan toteuttaa myös hoitokengillä.

Jalkojen tutkimus ja riskiarvio

Diabeetikon jalkojenhoidossa oleellista on tutkimus ja riskiarvio, joka tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa. Haastattelun perusteella selvitetään omahoitotottumukset ja kirjataan ylös mahdolliset aiemmat jalkahaavat. Potilaan kengät ja sukat tarkastetaan. Jalkojen ja säärien iho tarkastetaan; ihon väri, turvotukset ja lämpötila, mahdolliset ihomuutokset, känsät, kovettumat, rakot ja haavat. Myös kynsien kunto tulee tarkistaa. Tutkitaan jalan rakenne, mahdolliset virheasennot ja nivelten liikkuvuus. Jalan suojatunto eli ns. pintatunto tutkitaan monofilamentin avulla ja syvätunto eli värinätunto ääniraudan avulla. Jalan verenkiertoa arvioidaan vähintään sykkeiden palpaatiolla. Jos palpaatiolöydös on epävarma olisi hyvä tehdä ns. ABI-testi, jolla mitataan nilkan ja olkavarren systolisten verenpaineiden suhde.

Monofilamentilla tutkitaan jalkapohjan pintatuntoa.

Jalkojen hoito jalkahoitolassa

Jalkahoitolassa asiakkaan jalat kylvetetään tarvittaessa. Jos jalat ovat hyvin kuivat ja turvoksissa ei jalkakylpyjä suositella. Hoidossa poistetaan kovettumat ja känsät. Kynnet tutkitaan. Paksuuntuneet kynnet ohennetaan ja leikataan kynsileikkureilla varpaidenpäiden muotoisesti mahdollisimman suoraan ja tasoitetaan terävät kulmat. Jalat rasvataan asiakkaan ihotyypille sopivalla jalkavoiteella. 

Asiakkaan jalat voidaan hieroa ottaen huomioon vasta-aiheet; ihosairaudet, bakteeri- ja sieni-infektiot, laskimotukokset- ja tulehdukset, suonikohjut, ihotunnon muutokset, pehmeän kudoksen vammat ja huonontunut verenkierto jaloissa.

Diabeetikon jalkojenhoitoon erikoistunut terveydenhoitoa tarjoava jalkahoitaja tekee asiakkaalle jalkojen perushoidon ja tutkimuksen lisäksi vuosittain tuntotestit sekä tutkii jalan rakenteen ja liikkuvuuden. Jalkojen verenkierto tutkitaan palpoimalla ja osa jalkahoitajista tekee myös ABI-testejä.

Jumppa ja liikunta

Säännöllinen liikunta on diabeetikoille ensiarvoisen tärkeää. Lähes kaikki liikuntamuodot sopivat oman kunnon mukaan.

Jumppaa jalkoja päivittäin! Jalkavoimistelu ja tasapainoharjoittelu ehkäisevät muun muassa jalan korkeakaarisuutta ja vasaravarpaita. Varpaiden harittaminen sekä nilkkojen ojennus-koukistusliikkeet ovat perusliikkeitä päivittäiseen jalkajumppaan.

Lihasvoimaharjoittelu hoitaa sairautta tehokkaimmin. Jos mahdollista harjoittele kuntosalilla tai kotona pari kertaa viikossa liikkeillä, jotka kohdistuvat selän, vatsan, käsien ja jalkojen isoihin lihaksiin.

Kestävyyslajeina sopivat hyvin kävely, sauvakävely, hiihto, hölkkä, uinti ja pyöräily. Liikunnan tulisi olla säännöllistä ja teholtaan vähintään kohtuullisen rasittavaa ja pitkäkestoista.


Jalkojen omahoito 1

Tarkasta jalkasi mieluiten päivittäin mutta vähintäänkin viikoittain! Näin opit tuntemaan omat jalkasi parhaiten ja huomaat erilaiset muutokset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Peili on hyvä apuväline, jolla näet helposti myös jalkapohjan alueen. Katso onko jaloissa punoitusta, turvotusta, haavoja tai tuntuuko kipua. Varpaiden välit on syytä tarkastaa huolellisesti.

Pese jalat päivittäin kädenlämpöisellä vedellä käyttäen tarvittaessa mietoa pesunestettä. Kuivaa jalat huolellisesti, erityisesti varpaiden välit. Liiallinen kosteus hautoo ihon rikki. Hautuneisiin varpaiden väleihin voi käyttää löyhästi kiedottua lampaanvillaa. Jalkakylpyjä ei suositella!

Rasvaa jalat päivittäin pesun jälkeen ihotyypillesi sopivalla jalkavoiteella. Sinulle parhaiten sopivan voiteen löydät keskustelemalla jalkahoitajasi kanssa.

Jos hoidat varpaiden kynnet itse, leikkaa ne mahdollisimman suoraan ja pyöristä kulmat vain kevyesti viilalla.

Jalkojen omahoito 2

Hanki hyvät kengät! Kenkien tulee olla oikean kokoiset ja riittävän leveät. Osta kengät iltapäivällä, jolloin jalkasi ovat hieman turvoksissa. Kengän pohjan tulee olla riittävän tukeva, jotta tarvittava  iskunvaimennus toimii. Totuttele uusiin kenkiin vähitellen.

Sukkien tulee olla myös oikean kokeiset ja ne eivät saa hangat ja puristaa mistään.

Sukkia ja kenkiä pukiessa huolehdi, että sukkien sisään tai jalkapohjan ja kengän väliin ei jää mitään roskia tai muuta kovaa, joka aiheuttaisi ihorikkoa.

Vältä paljain jaloin kulkemista niin sisällä kuin ulkona, etenkin jos sinulla on jaloissa tuntopuutoksia.

Tulehdusriskin vuoksi kaikenlaiset ihoa syövyttävät aineet, kuten känsälaastarit, kosteutta läpäisemättömät laastarit tai muuta liima-ainesta sisältävät laastarit eivät ole suositeltavia. Omatoiminen känsien ja kovettumien hiominen tai repiminen ei myöskään ole hyväksi.

Rakkoja ja hiertymiä voi ehkäistä käyttämällä talkkia tai lampaanvillaa.

Seuraavan jalkahoidon aika

Jos sairastat I tyypin diabetestä eikä sinulla ole jalkojen alueella näkyviä muutoksia, on hyvä kuitenkin käydä jalkahoidossa vähintään kerran vuodessa tarkastuttamassa jalat jalkahoitajalla. Säännöllinen omahoito ja tarkastus on tärkeää!

Jos sairastat tyypin II diabetestä ja sinun sokeriarvosi pysyvät lääkityksellä ja liikunnalla hyvässä kontrollissa eikä jaloissasi ole näkyviä muutoksia, riittää kerran vuodessa tehty jalkahoito hyvin. Oletuksena on, että huolehdit itse jalkojen hyvästä hoidosta ja tarkastuksesta säännöllisesti.

Jos sairastat tyypin II diabetestä ja sokeriarvosi eivät tahdo pysyä kontrollissa ja liikuntakin on vähän niin ja näin, olisi hyvä käydä jalkahoidossa vähintään 2-3 kuukauden välein vaikka jaloissa ei olisikaan ihmeellisiä muutoksia.

Diabeetikon (I tai II tyyppi), jolla on jo jaloissa ongelmia, tulisi käydä jalkahoidossa mahdollisimman usein, vähintään 2 kuukauden välein.

Kun diabeteksen hoito on diagnoosin jälkeen saatu kohdalleen, elämänlaatu yleensä paranee, olo virkistyy ja mieliala kohenee. Omaa tulevaisuutta ajatellen on tärkeää ehkäistä diabetekseen liittyviä lisäsairauksia eli valtimoiden kovettumista ja ongelmia munuaisissa, silmissä ja hermostossa.

Hyvä diabeteksen hoitotasapaino ja säännöllinen jalkahoito ovat diabeteksen hoidon kulmakivet!

Parikkalan patsaspuistossa

Parikkalan patsaspuistossa on yli 560 betonihahmoa, jotka joogaavat, marssivat, tanssivat, voimistelevat ja uivat. Niillä on tekohampaita, koruja ja lasisilmiä. Ne hymyilevät, irvistävät ja tuijottavat meitä tiukasti. Niiden silmät räpsyvät samaan tahtiin kanssamme. Ne tuntuvat liikkuvan heti kun käännät niille selkäsi.

ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaat taikovat ympärilleen salaperäistä tunnelmaa, joka on vähän karmivaa mutta samaan aikaan jotenkin huvittavaa. Katsot puistossa mihin suuntaan tahansa, näet aina jossain pilkistävän patsaan, joka seuraa sinua katseellaan.



Veijo Rönkkösen (1944-2010) elämäntyön voi kokea ja nähdä hänen omassa kotipihassaan, Parikkalan Koitsanlahdessa.

Puiston suurimman ja lumoavimman osion muodostavat 255 jooga-asennoissa olevaa sammaloitunutta patsasta. Veijo Rönkkönen teki betonijoogit kuviksi omasta nuoresta kehostaan. Veijo oli herkkä ja taiteellinen poika, jonka nuoruus ja teinivuodet olivat vaikeita.




1970-luvun puolivälissä Veijo kävi joogakurssin ja ryhtyi aktiiviseksi joogan harrastajaksi. Ensimmäisen joogapatsaan hän teki isänsä kuoleman jälkeen 1975. Patsas tekee shirshasanan eli seisoo päällään. Rönkkösellä oli aina muutama patsas työn alla samanaikaisesti mutta jokaisen muotoilemansa jooga-asennon hän myös opetteli tekemään itse.    

Sammaloituneet joogapatsaat ovat eittämättä koko puiston henkinen keskus ja kuvastavat samalla voimakkaasti Veijo Rönkkösen omaa persoonaa. Hän oli pidättyväinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Taiteen tekeminen oli hänen tapansa kommunikoida ulkomaailman kanssa. Patsaillaan hän kutsui maailman luokseen.

Veijo Rönkkönen työskenteli erilaisten ja vaihtelevien aiheiden parissa vuosia ja veistosryhmät käsittävät kymmeniä erilaisia teoksia. Eksoottiset aiheet, eläimet, kasviveistokset ja vieraiden kulttuurien ihmiset, luovat puistoon kiehtovan epätodellisen tunnelman.




Äitinsä kuoleman jälkeen muutoin hyvin vetäytyvästä taiteilijasta kuoriutui iloinen ja jopa puhelias. Hänen kerrotaan jutelleen ja nauraneen spontaanisti patsaspuistossa vierailevien ihmisten kanssa.

Veijo Rönkkösellä ei ollut omia lapsia. Äitinsä kuoleman jälkeen hänen käsistään syntyi monia lapsiveistoksia - kokonainen lasten paraati. Lapset voimistelevat, tanssivat, uivat ja leikkivät hänen pihallaan iloisina ja eläväisinä. Ilakoivat lapsipatsaat kuvastavat sitä Veijoa, jota hän ei itse koskaan saanut olla. Hän oli jäänyt vaille vanhempiensa rakkautta ja huomiota, ja lapsikatraan tekeminen oli Veijolle oman lapsuuden ankeista muistoista irrottautumista. Teokset kuvaavat myös Veijon halua alleviivata taideteosten ja niiden isän luonnollista suhdetta. Teokset ovat tekijänsä lapsia.




Veijo Rönkkönen ei halunnut ajatella puiston tulevaisuutta. Hänen haaveensa oli, että puisto peitettäisiin hiekkaan ja tuhat vuotiseen hiljaisuuteen. Hän oli sopeutunut ajatukseen, että puiston rappeutuminen olisi väistämätöntä. Vaikka Veijo toivoi puistolla olevan merkitystä ihmisille, ei hän vaatimattomana ihmisenä voinut kuvitella, että joku pitäisi hänen jälkeensä huolta puistosta. Taiteilija ei itse täysin oivaltanut työnsä merkittävyyttä vaikka saikin taiteellista tunnustusta ennen kuolemaansa. Veijo vastaanotti kulttuuriministeriön myöntämän taiteen Suomi-palkinnon elämäntyöstään vuonna 2007.





Veijo Rönkkönen menehtyi päiväunillaan sairauskohtaukseen kotonaan patsaspuistossa pääsiäisenä 2010. Kuolinpäivänään hän oli tavalliseen tapaansa tehnyt aamulla joogaharjoitukset, sytyttänyt tulet leivinuuniin ja kävellyt puutarhassa. Päivällä hän oli käynyt uimassa Imatran uimahallissa ja tullut kotiin päiväunille. Hän oli nukkumaan mennessään 66-vuotias.

Veijo Rönkkösen yllättävän kuoleman jälkeen patsaspuiston tulevaisuus oli vaakalaudalla. Onneksi kuitenkin löytyi ihmisiä, jotka ovat vaikeuksista huolimatta jaksaneet ylläpitää Veijon muistoa ja Parikkalan patsaspuisto on edelleen kaikkien taiteen ystävien ihailtavana.

Suosittelen lämpimästi käyntiä Parikkalassa Veijo Rönkkösen patsaspuistossa.

Lähde: Patsaspuisto.net

Kuvat: Leena Salovaara 4.9.2020


Hengitä ja hellitä

On aikoja, jolloin ajatukset laukkaavat, murheet valvottavat, olo on levoton ja arki yhtä kaaosta. 

Ota silloin avuksi se, mitä voit aina kontrolloida: hengitys.

Amerikkalaislääkäri Andrew Weilin kehittämä yksinkertainen 4-7-8 -hengitysharjoitus käy näin:

- Hengitä sisään nenän kautta neljän sekunnin ajan.

- Pidätä hengitystä seitsemän sekunnin ajan.

- Hengitä rauhallisesti suun kautta ulos kahdeksan sekunnin ajan.

- Toista harjoitus neljä kertaa.

Mitä useammin harjoittelet, sen tehokkaammin harjoitus toimii: keho, mieli ja hermosto rauhoittuvat, syke laskee ja olo rentoutuu.

Lähde: Yliopiston apteekin asiakaslehti Uniikki 1/2019

Kuva: bixabay

Kiusallinen känsä

Viime aikoina olen törmännyt useisiin asiakkaisiin, joilla on erityisesti päkiän alueella kipeitä ja kiusallisia känsiä.

Mikä känsä on?

Känsä on pieni ja tarkkarajainen, kiilamainen nappula ihossa. Sen ympärille kehittyy herkästi tiivistä sarveismassaa eli kovettumaa, jota iho tekee suojautuakseen hankausta tai painetta vastaan.

Känsiä esiintyy yleisimmin päkiän alueella jalkapohjissa mutta myös kantapäässä. Varpaiden nivelten päälle voi tulla känsä paineen tai hankauksen seurauksena. Hankauksen aiheuttama ns. pehmeä känsä voi tulla kahden varpaan väliin varsinkin jos varpaat ovat hyvin tiiviit.

Känsä syntyy siis mekaanisen paineen tai hankauksen seurauksena. Känsän syntyä edistävät jalkaterän tai varpaiden virheasennot. Lättäjalka, varpaiden päällekkäisyys, vasaravarpaat, vaivaisenluu tai hankaava, huonosti istuva jalkine ovat syitä känsän syntyyn. Varvasvälikänsiä syntyy kun nivelet painavat ja hankautuvat toisiaan vasten.

Tavallinen känsä on tasavärinen tai siinä on nähtävissä sisäkkäisiä renkaita känsän sydämen ympärillä. Känsä ja syylä voivat näyttää hyvin samanlaisilta ulkoisesti mutta yleensä jalkahoitaja pystyy erottamaan ne toisistaan. Känsässä on selvä pistemäinen valkoinen sydän kun taas syylässä on pieniä, muuta ihoa tummempia pisteitä.

Känsän oireet

Känsä kasvaa sisäänpäin kasvattaen kiilamaisen juuren. Kun paine alkaa kohdistua alla olevien luiden kalvoon, muuttuu känsä kivuliaaksi. Kipu tuntuu pistemäisenä kuin piikkinä jalkapohjassa.

Kipu aiheuttaa kävellessä asentomuutoksia, mikä edesauttaa uusien känsien syntyä. Myös pehmeä känsä varpaiden välissä voi muuttua kasvaessaan kivuliaaksi vaikka siihen ei suoranaista painoa kohdistuisikaan. Pehmeän känsän kohdalla jo pelkkä hankaus voi aiheuttaa kivun.

Itsehoito

Yleensä känsän saa pois muutamassa viikossa känsälaastarin (salisyylilaastari) avulla. Apteekista saa tähän hoitoon tarvittavat ohjeet.

Osalle ihmisistä salisyylilaastari ei sovi, sillä se voi ärsyttää ihoa känsän vierestä ja aiheuttaa ihon hautumista ja haavautumista sekä lisätä infektion riskiä. Laastarihoitoa ei siksi suositella diabeetikoille tai ikäihmisille alentuneen tuntoaistin vuoksi.

Känsän uudelleenkasvua voi hillitä vaihtamalla kenkiin pehmeät pohjalliset tai pitämällä känsän ympärillä puolikuun muotoista huoparengasta, joka siirtää painon pois känsästä. Jalat tulee rasvata päivittäin hyvällä jalkavoiteella ja tehostaa rasvausta känsäkohdissa.

Pehmeää känsää on vaikea hoitaa itse sillä känsälaastarin käyttö varvasväleissä ei ole suositeltavaa. Varpaanväleihin voi laittaa suojaksi lampaanvilla, joka estää hankauksen.


Milloin hoitoon?

Jalkojenhoitajalle on syytä lähteä viimeistään silloin kun känsä alkaa haitata kävelyä. Itse sanoisin, että känsä kannattaa poistattaa jalkahoitajalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin kipu alkaa olla sietämätön niin kävellessä kuin levossakin. Känsä on aina helpompi saada pois kun siihen ei ole vielä päässyt kasvamaan todella syvää juurta. Pitkään jalassa ollut känsä voi hermottua ja verisuonittua, jolloin sen poistaminen hankaloituu.

Jalkahoidossa känsä pehmennetään ja ympäriltä poistetaan kovettuma veitsellä. Känsän juuri lähtee yleensä helposti pois veitsen kärjellä ja kynsiporaa käyttäen. Pitkään jalassa ollut känsä voi alkaa vuotamaan verta. Joskus känsä voi olla niin kivulias ja syvään kasvanut, että jalkahoitajan välineet eivät riitä sen poistamiseen. Silloin tarvitaan lääkäriä, joka voi puuduttaa alueen ja poistaa känsän.

Känsien synnyn ehkäisy

Olennaista känsien ehkäisyssä on paineen ja hankauksen estäminen. Tarpeeksi tilavien kenkien käyttö ehkäisee känsien syntyä kuten muitakin jalkavaivoja. Korkokenkiä ei tulisi käyttää jatkuvasti. Iän, reuman tai muiden tekijöiden aiheuttamat muutokset jalkaholveissa ovat korjattavissa tukipohjallisilla tai erikoiskengillä. Jalkapohjien iho tulee rasvata päivittäin, mikä pitää ihon kimmoisana. Varvasvälit tulee pitää kuivina ja ehjinä. Varvasvälien hikoilua voi ehkäistä käyttämällä talkkia. Jollei känsän aiheuttajaa onnistuta poistamaan, känsä kasvaa valitettavasti uudestaan 4-6 viikossa.


Korona ja ikääntyneen jalkahoito

Jalkojen hoidon merkitys kasvaa meillä kaikilla, kun ikää tulee lisää. Jalkavaivojen määrä lisääntyy noin 60-80 % ikääntymisen myötä. Jalkojen ongelmat vaikuttavat koko kehon toimintakykyyn ja terveyteen.

Tänä koronakeväänä moni ikäihminen joutuu jättämään omalle elämänlaadulleen välttämättömän jalkojenhoidon väliin. Yli 70-vuotiaat eivät uskalla karanteenimääräysten vuoksi lähteä kodistaan mennäkseen jalkahoitoon vaikka se olisi heille kuinka tarpeellista.
Omahoito on usein ikäihmisille vaikeaa esimerkiksi jäykistyneiden nivelten tai ylipainon vuoksi. Samoin näön ja käsivoimien heikentyminen vaikeuttavat jalkojen itsenäistä hoitamista. Jalkakivut ovat usein syy jäädä kotiin normaalioloissakin saatikka nyt korona-aikana.

Palvelutaloissa ja hoitokodeissa ongelma on erityisen suuri. Jalkahoitajia ei päästetä hoitolaitoksiin tekemään arvokasta työtään, mikä parantaisi monen ikäihmisen elämänlaatua, jalkojen terveyttä ja ikäihmisen toimintakykyä.

Jalkoja eivät valitettavasti pysty asianmukaisesti hoitamaan muut kuin jalkahoitajat, joilla on työhön tarvittavat välineet. Perusteelliseen jalkahoitoon ei riitä välineiksi pienet kynsisakset ja pahviviila.  Hoitoon tarvitaan usein jykeviä välineitä; kynsiporaa, jolla saadaan kunnolla ohennettua kynsiä sekä vahvoja kynsileikkureita. Kovettumia ja känsiä ei myöskään poisteta noin vain kotikonstein vaan niihin on omat välineensä.


Hoitamattomilla jaloilla on sama vaikutus kuin koronalla eli molemmat sairastuttavat ja voivat johtaa myös kuolemaan.

Ero on siinä, että koronalta voi asianmukaisesti suojautua hoitotilanteessa, jolloin riski sen saamiseen jalkahoitajalta asiakkaan suuntaan on pieni.

Sen sijaan hoitamattomat kuivat jalat, kipeät kovettumat ja känsät, paksuuntuneet ja pitkiksi kasvaneet varpaan kynnet aiheuttavat kipua kävellessä ja pahimmillaan invalidisoivat ikäihmiset vuoteisiin. Verenkierron heikentyminen ohentaa ihoa, paksuntaa kynsiä, lisää turvotusta ja hidastaa haavojen parantumista. Tuntoaistin heikentyminen altistaa jalat herkästi ylimääräisille kolhuille, haavoille ja niistä aiheutuville infektioille. Jalkojen huono hoito kasvattaa jalkasienen, kynsisienen ja ruusun riskiä merkittävästi. Varvasvälihautumat voivat aiheuttaa vakavan yleisinfektion.

Hoitamattomat jalat aiheuttavat siis moninaisia liitännäissairauksia, jotka voivat johtaa verenmyrkytyksiin ja amputaatioihin mutta myös kuolemaan.

Ikääntyneen ihmisen jalkojen hoito on siis syystä erityisen tärkeää.


Palvelutalojen ja hoitolaitosten henkilökunta, hoitajat ja johtoporras ovat nyt korona-aikana suuren vastuun äärellä. Miten saadaan pidettyä asukkaiden jalat kunnossa ja ikäihmiset toimintakykyisinä. Ainainen kiire ja joustamattomuus asioiden hoidossa ei edistä asiaa lainkaan.

Jokaiselle palvelutalon tai hoitolaitoksen asukkaalle, organisaatiosta riippumatta, tulee tehdä kerran vuodessa jalkaterveyden arviointi osana hoitosuunnitelmaa. Tämä mahdollistaa sopimisen ikäihmisen itsensä ja lähiomaisten kanssa, miten jalkojenhoito järjestetään. Säännöllinen jalkaterveyden arviointi on tärkeää, koska ikääntyneen jalkaterveydessä voi tapahtua muutoksia hyvin lyhyellä aikavälillä. Sairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, nivelrikko, alaraajojen verenkiertohäiriöt, psoriasis ja muistisairaudet lisäävät jalkaterveyden tilan säännöllisen arvioinnin ja hoidon tarvetta.

Koronaa ei missään tapauksessa saa pitää syynä siihen, että ikäihmisen jalat jätetään hoitamatta!


Moni jalkahoitaja, joka toimii päätoimisesti yksityisyrittäjänä, on terveydenhoitoalan koulutuksen suorittanut lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Nyt korona-aikana on erityisen valitettavaa, että tällaiset jalkahoitaja lähihoitajat ja sairaanhoitajat kelpaavat kyllä työhön hoitajiksi palvelutaloihin ja hoitokoteihin hoitajan roolissa mutta eivät saa tehdä siellä työtään jalkahoitajina.

Perusteena tähän sanotaan, että palvelutalossa oleva kampaajakaan ei saa tehdä talossa työtään korona-aikana, joten ei voida antaa jalkahoitajienkaan tehdä työtään yksityisyrittäjinä.

Onko korona siis syy olla työllistämättä yksityisyrittäjiä, mielestäni niin ei voi olla! Päinvastoin tässä tilanteessa pitäisi tukea pieniä yksityisyrittäjiä ja käyttää heidän palveluitaan jos ja kun se on mahdollista ja välttämätöntä.

Huomioitavaa on myös, että hoitotyössä palvelutalossa hoitajat eivät ole mitenkään enemmän tai paremmin suojautuneita työssään kuin mitä jalkahoitaja olisi tehdessään jalkahoitoja.

Maalaisjärkeä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä tarvittaisiin nyt todella paljon!


Mitä sitten kun tämä korona-aika on joskus ohi? Onko meillä enää käveleviä ikäihmisiä? Tällä hetkellä näyttää siltä, että heitä ei montaa ole, ainakaan palvelutaloissa ja hoitokodeissa asuvia. Jos ikäihmisten jalkoja ei ole hoidettu moneen kuukauteen, on seurauksena monia huonosta jalkojen hoidosta johtuvia sairauksia, ja ikävä sanoa, myös kuolemantapauksia!

Ikäihmisille päivittäinen aktiivisuus ja liikkuminen sekä säännöllinen jalkojenhoito ovat koko terveyden perusta ja siihen pitäisi nyt erityisesti panostaa!



Crocs jalkineet

Crocs jalkineet on alun perin kehitetty veneilykäyttöön mutta niistä on ajan saatossa tullut koko kansan jalkineet mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin.

Aitojen Crocsien materiaali on Croslite, joka on umpisoluista hartsia. Kenkiä ei siksi suositella hartsiallergikoille.

Crocseista on tehty monenlaisia kopioita, muovikenkiä, joista on löytynyt monia terveydelle vaarallisia kemikaaleja, raskasmetalleja ja ftalaatteja. Nämä erilaiset kemikaalit voivat aiheuttaa monia allergioita ja jopa syöpää.


Jalkineiden vaikutus jalkaterveyteen

Crocs-jalkineissa ja niiden kopioissa on valitettavasti monia jalkaterveyttä haittaavia ominaisuuksia ja siksi niitä tulisi käyttää vain väliaikaisesti.

Osalle käyttäjistä muovijalkineet aiheuttavat rakkoja, känsiä, hiertymiä ja koukkuvarpaita sekä kovettumien liikakasvua. Sisäpohjan hierovat nystyrät saattavat aiheuttaa ihorikkoja varsinkin paljaassa jalassa. Nystyröiden ei ole todettu parantavan jalkaterän verenkiertoa. Niillä ei siis ole varsinaista hierovaa vaikutusta. Jalkineet ovat materiaaliltaan muovia ja osalle käyttäjistä ne aiheuttavat runsasta jalkojen hikoilua, mikä altistaa jalkasieni-infektiolle.

Laajassa ja leveässä kengässä jalkaterä liukuu kävellessä kohti kärkeä. Varpaat joutuvat
koukkuasentoon ja iho ja kynnet hankautuvat kengän kärkeä vasten. Takaremmi on yleensä löysä, joten jalka ei saa siitä riittävää tukea. Liika väljyys tekee kengästä epävakaan eikä jalkaterä pysy paikoillaan sivu- ja pituussuunnassa. Tämä altistaa nilkan nyrjähdykselle.

Muovijalkineet ovat liukkaat kostealla nurmikolla ja kiveyksellä. Alkuperäisten Crocsien valmistaja on myöntänyt, että crocsit ovat turvattomat liukuportaissa.
Muovijalkineet ovat aiheuttaneet runsaasti vaaratilanteita myös päiväkodeissa, joissa lapset käyttävät niitä sisäkenkinä. Muovikengät eivät pysy kunnolla lapsen jalassa, ne ovat löysät ja liian leveät lapsen kapeaan jalkaan. Jalkineiden liukkaus aiheuttaa myös kaatumisia.

Crocs-tyyppisiä jalkineita ei myöskään suositella käytettäväksi ammattikäytössä. Erityisesti hoitotyössä kengissä piilee infektioriski, jos esimerkiksi terävä esine putoaa jaloille.

Alkuperäisten Crocsien hyviin ominaisuuksiin kuuluu jalkineiden pehmeys ja keveys. Kengän leveä ja korkea kärkiosa antaa tilaa esimerkiksi vaivaisenluulle ja vasaravarpaille. Crocsit voi myös pestä ja desinfioida.


Käytä vain tilapäisesti

Crocs jalkineita voidaan käyttää tilapäisesti jalkaleikkauksen jälkeisissä turvotustilanteissa ja jos henkilöllä on vaikeita asentopoikkeamia varpaissa. Jalkavaivojen yhteydessä on aina syytä varmistaa asiantuntijalta, että kengät sopivat omalle jalkatyypille ja omiin vaivoihin.

Crocsit tai niiden kopiot eivät täytä hyvän ja yksilöllisen työ- tai erityisjalkineen ominaisuuksia.

Muovijalkineet sopivat vain ulos ja sisään -hetkeksi; mökkijalkineiksi, saunamatkalle tai reissulle postilaatikolle. Uimahallissa liikkuessa crocseja tai muita muoviläpsyjä on hyvä käyttää ehkäisemään sieni-infektioita. Märillä lattioilla kannattaa kuitenkin varoa liukastumista.

Valitettavaa on, että crocseista tai niiden kopioista on tullut monen ikäihmisen päivittäiset jalkineet kun turvonneisiin jalkoihin eivät muut kengät enää mene.


Omassa työssäni jalkahoitajana olen tavannut asiakkaita, joiden päivittäiset jalkineet crocsit tai niiden kopiot ovat. Kaikki asiakkaat eivät ole ikäihmisiä vaan joukossa on myös nuorempia muovikenkien vakikäyttäjiä.
Eräs kolmekymppinen mies sanoi pitävänsä kesät talvet vain crocseja kun ne kuulemma ovat niin hyvät ja muita kenkiä hän ei katso tarvitsevansa. Hänen jalkansa olivat myös valitettavasti sen näköiset, että muovikenkiä on tullut käytettyä!. Hänen kohdallaan myös kaikki ohjeet hyvistä kengistä kaikuivat kuuroille korville.

Muovikenkiä runsasti käyttävien asiakkaiden jaloissa on paljon kovettumia, känsiä, hankaumia ja varpaat ovat usein kääntyneet koukkuun. Lisäksi jalkojen runsas hikoilu on aiheuttanut haavaumia varpaiden väleihin ja jalkapohjat ovat sienittyneet. Jalan asento on painunut ja levinnyt lättänä, koska muovikengässä ei ole mitään tukea.

Valitettavaa on myös, että jalkineet ovat usein todella huonossa kunnossa, linttaan astutut ja likaiset. Jos käyttää jatkuvasti muovikenkiä, kannattaa ne huoltaa säännöllisesti. Kengät voi pestä ja desinfioida ja uudet tulisi hankkia vähintää puolen vuoden välein linttaan astuttujen tilalle. Hinnan ei pitäisi tässä kohtaa olla ongelma!


Iloiset väriset Crocsit ovat kivat ja käyttökelpoiset jalkineet terveeseen jalkaan, kunhan niitä ei käytä koko ajan!



Kuvat lainattu netin syövereistä. Teksti mukaellen kirjasta Terveet jalat (Minna Stolt - Riikka Saarikoski).

Jännekalvon tulehdus

Viime aikoina olen jälleen keskustellut monen asiakkaan kanssa jalkapohjan kiputiloista.

Tavallisin jalkapohjan kiputila ihan yleisesti ja myös asiakkaitteni keskuudessa on selvästi jalkapohjan jännekalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti.
Plantaarifaskiitissa jalkapohjassa olevan kalvojänteen kiinnityskohta kantaluuhun kipeytyy.


Sana "faskiitti" viittaa siis tulehdukseen mutta nykymäärityksen mukaan plantaarifaskiitissa on kyse enemmänkin rappeumasta.

Plantaarifaskiitista voidaan käyttää myös nimitystä "luupiikki". Varsinaista luupiikkiä kantapäässä ei kuitenkaan ole mutta röntgenkuvassa saattaa useilla potilailla näkyä kalvojänteen kiinnityskohdassa kalkkikertymää, joka näyttää piikiltä.

SYYT

Jännekalvon rappeuman syy ei aina ole selvä, mutta usein siihen liittyy tavallista suurempi jalkaterän rasitus tai voimakas ponnistus.

Vaivan syntyyn altistavat runsas ylipaino, liiallinen jalkojen rasitus, esimerkiksi pitkäkestoinen seisominen tai juokseminen sekä toistuvat pienet vammat, joita voi syntyä vaikka voimakkaasti ponnistaessa, juostessa tai jalkapohjan joutuessa muutoin äkillisesti venytetyksi.

Nilkan asentovirheet, kireät pohje- tai takareiden lihakset sekä jänteen kimmoisuuden väheneminen naisilla vaihdevuosi-iässä näyttävät myös olevan yhteydessä vaivan kehittymiseen.

Kengillä on suuri merkitys plantaarifaskiitin syntyyn. Käveleminen ja seisominen kovilla alustoilla joustamattomilla kengillä asettaa kantapäät kovan paineen ja voimakkaiden iskujen vaikutuksen alaisiksi. Joustamattomat kengät, kuten korkokengät tai perinteiset miesten pukukengät, rajoittavat jalkapohjan luonnollista liikkuvuutta.


Kun jalkaterän lihakset, nivelet ja jänteet eivät pääse työskentelemään kokonaisvaltaisesti, niiden toimintakyky ajan myötä rappeutuu. Tämä johtaa usein pitkäaikaiseen kipuun kantapään alueella.
Tyypillinen esimerkki tällaisista huonoista kengistä ovat tämän hetken muotikengät, paksu- ja jäykkäpohjaiset kengät, joita erityisesti nuoret käyttävät paljon.

OIREET

Plantaarifaskiitin tavallisin oire on kantapään alla tuntuva kipu, joka säteilee jalkapohjaan viuhkamaisesti. Jalkapohjassa saattaa tuntua myös patti, joka on lähinnä kudosvaurion synnyttämää kalvojänteen ja ympäryskudoksen turvotusta.


Kipu on yleensä pahimmillaan aamuisin sängystä ylös noustessa. Kipu pahenee yleensä seistessä ja kävellessä. Erityisesti kävely paljain jaloin kovalla alustalla on hyvin kivuliasta.
Kipu tekee kävelemisen joskus lähes sietämättömäksi.

HOITO

Kaikkien rasituksen aiheuttamien kantapääkipujen tärkein hoito on kivun aiheuttaneen rasituksen lopettamminen.

Kalvojänteen kivun ensisijainen hoito on kantakalvon eli jalkapohjan venyttely, hieronta sekä pohkeiden ja takareisien venyttely. Kylmähoito helpottaa kipua ja tulehduskipulääkkeitä on hyvä käyttää ainakin aluksi kun kipu on voimakasta.

Jalkapohjaa voi venyttää yksinkertaisesti nostamalla kipeä jalka toisen polven päälle ja tarttua varpaisiin sekä venyttää tiukasti jalkapohjaa säären suuntaan vetäen. Saman venytyksen saa aikaiseksi laittamalla kantapää maahan ja varpaat seinää vasten. Jalkapohjaa voi venyttää varovasti myös seisomalla päkiöiden varassa portailla tai esimerkiksi porrasjakkaralla siten, että kantapäät roikkuvat. Tässä saa venytystä myös kireä akillesjänne.

Ensimmäinen venytys on syytä tehdä heti aamulla sängystä ylös noustua ja päivän mittaan useita kertoja.

Lähes paras ja tehokkain plantaarifaskiitin omahoitokeino on tennispallon pyörittely jalkapohjan alla. Oikein tehtynä voi tuntea kuinka kalvojänteen säikeet irtoavat toisistaan. Tätä voi hyvin tehdä istuen vaikka tv:tä katsellen.

Plantaarifaskiitin omahoitoon on kehitetty kompressio-tukisukkia, jotka vähentävät rasitusta kudoskalvon kiinnityspisteessä. Oikein laitettu kinesioteippaus on myös tehokas tuki jalalle. Apteekeissa ja nettikaupoissa myydään öisin käytettävää lastaa, joka pitää jalkapohjan pienessä venytyksessä.


Hoidon lähtökohta on saada jalan liikeradat palautumaan luonnolliseen rullaavaan muotoon ja välttää kipua tuottavia iskuja ja painetta kantapään alueella. Ehdottoman tärkeää on kiinnittää huomiota kenkiin ja kävelyyn, ei pelkästään kivun hoitoon.

Kengissä kannattaa käyttää silikonisia iskua vaimentavia kantalappuja tai pohjallisia. Kengissä tulee olla riittävä tuki jalkaholville sekä pehmeät ja joustavat sisäpohjat. Liian kovia pohjallisia käyttämällä jalkapohjan kipu vain pahenee.




MILLOIN LÄÄKÄRIIN?

Kantapääkivun vuoksi on syytä hakeutua lääkärin tai fysioterapeutin hoitoon noin kahden viikon jälkeen, mikäli omahoidosta ei tunnu olevan mitään apua. Tärkeää on myös aloittaa omahoito heti kun ensimmäiset kipuoireet jalkapohjassa ja kantapäässä tuntuvat. Nopeammin on toki hakeuduttava hoitoon jos kantapäähän on kohdistunut äkillinen vamma ja se ei kestä astumista yhtään.

Jos venytyshoidosta ja muista omahoitokeinoista ei ole apua, jännekalvon rappeuman hoidoksi voidaan käyttää kortisoniruiskeita, vaikka tämä ei varsinainen parantava hoito olekaan.

EHKÄISY

Plantaarifaskiitti on ikävä vaiva, jonka paraneminen voi viedä useita kuukausia. Hyvästä hoidosta huolimatta se saattaa myös uusia.

Erityisen tärkeää on huolehtia, että käytät riittävän tukevia mutta sisäpohjiltaan pehmeitä ja joustavia kenkiä. Kenkien pohja ei saa olla liian paksu, jotta säilytät tuntuman alustaan. Paksupohjainen kenkä on yleensä myös jäykkä ja taipumaton, eivätkä siinä pääse jalan lihakset tekemään työtään.

Vältä rasittamasta jalkoja liikkumalla liian kovilla alustoilla. Myös seisominen koko päivän paikoillaan rasittaa jalkoja. Jalkoja on aina hyvä venytellä ennen ja jälkeen mahdollisen rasituksen.



Itselläni oli plantaarifaskiitti joitakin vuosia sitten. Nyrjäytin vasemman jalan nilkan, johon tuli akillesjänteeseen vaurio. Kävellessä varoin kipeää jalkaa ja tein kaiken työn oikealla jalalla. Oikea jalka tietysti rasittui ylimääräisestä työstä ja siihen iski plantaarifaskiitti.

Oma jalkani parani venytyksillä ja tennispallolla. Hankin myös silikoniset kantalaput, joita vaihdoin aina käytössä oleviin kenkiin. Kompressiosukista sain apua työpäivään ja harjoittelin myös tekemään kinesioteippauksen tukemaan jalkaa.

Plantaarifaskiitin paraneminen kesti lähemmäs puoli vuotta.

Valitettavaa tässä oli se, että myös nyrjähtänyt vasen jalkani oikutteli pitkään, vielä pidempään kuin plantaarifaskiitti oikeassa jalassa. Vasemmassa jalassa akillesjänteen vamma vaati myös kinesioteippausta tueksi ja lääkärissä kortisonipiikin.

Onneksi molemmat jalkani ovat tällä hetkellä kunnossa vaikka niiden hoito kesti pitkään.

Jalat ovat meille ensiarvoisen tärkeät ja siksi ne todellakin kannattaa hoitaa kuntoon.



PS. Kuvat lainattu netin syövereistä aiheeseen liittyvistä jutuista. Tekstin asiatietoja olen tarkastanut Duodecimin sivuilta.

Diabetes ja jalkahoito

Diabetes on ryhmä aineenvaihdunnan sairauksia, joille on tyypillistä, että haima ei tuota riittävästi elimistön tarvitsemaa insuliinihormoni...