Rasvaa, rasvaa, rasvaa!

Jalkojen rasvaus on osalle ihmisistä valitettavan ylivoimaista puuhaa. Monia selityksiä ja syitä olen kuullut siitä, miksi jalkoja ei rasvata, osa ei tee sitä koskaan.

Ymmärrän sen, jos henkilöllä on nivelvaivoja ja vartalo ei vaan taivu, eikä kädet yletä jalkateriin asti. Samoin jos henkilöllä on paljon ylipainoa, voi jalkojen rasvaaminen tuottaa vaikeuksia. Myös ikäihmisille jalkojen rasvaus voi olla haastavaa, ihan vain siksi, että ei muista tai ei enää vain muuten välitä.

Aina toivoisi, että tällaisilla ihmisillä olisi joku läheinen, puoliso, lapsi tai ystävä, joka voisi auttaa jalkojen rasvaamisessa. Erityisesti siinä vaiheessa, kun oma muisti alkaa olla huonoissa kantimissa ja hygienian hoito muutenkin heikkoa, tarvittaisiin aina läheisiä apuun.

Yksi ryhmä ovat ihmiset, jotka eivät halua rasvata jalkoja, koska se heidän mielestä tuntuu epämiellyttävältä. Tällaisia rasvoja inhoavia ihmisiä löytyy kaikenikäisistä. Välttämättä ei ole kyse saamattomuudesta vaan nimenomaan tuntemuksesta, jonka rasvaa aiheuttaa jaloissa. Usein tällaiset ihmiset kertovat kokeilleensa monenlaisia rasvoja jalkoihin ja tuntemus on aina sama.

Ihmisillä on usein luulo, että oikein paksu voide on paras voide jaloille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monia kevyitäkin voiteita on, joilla on ihan riittävä teho jalkavoiteeksi. Esimerkkinä ovat ns. vaahtovoiteet, joita löytyy nykyään monista tuotesarjoista. Vaahtovoiteita on niin kasvoille, vartalolle kuin jalkavoiteeksikin.

Vaahtovoiteen etu on, että se on kevyttä, hyvin levittyvää ja mikä tärkeintä, hyvin imeytyvää. Imeytyvyys on hyvän voiteen tärkein ominaisuus. Jos olet esimerkiksi illalla laittanut voidetta iholle, EI OLE hyvän voiteen merkki, että se ikään kuin liukenee veteen, kun seuraavana päivänä teet ensimmäisen vesipesun. Hyvä voide tekee iholle suojakalvon eikä todellakaan liukene iholta vesipesun yhteydessä. Itse olen hylännyt monia käsi-, kasvo- ja jalkavoiteita tuon liukenemisominaisuuden vuoksi.

Paksujen jalkavoiteiden huono puoli on usein, että ne sisältävät runsaasti vettä tai öljyjä, jotka eivät todellakaan imeydy jalkoihin, vaan pikemminkin jäävät lillimään ihon pinnalle. Ei siis ihme, että joistakin ihmisistä rasvauksen jälkeinen tunne on epämiellyttävä.

Monet ihmiset käyttävät jalkoihin vartalo- ja kasvovoiteiden jämiä, jotka eivät ole jalkavoiteiksi tarkoitettuja. Näidenkin voiteiden tuntuma voi olla jaloissa epämiellyttävä. Lisäksi niiden teho jalkavoiteeksi ei ole riittävä. Myöskään apteekeissa myytävät perusvoiteet eivät ole jalkavoiteiksi tarkoitettuja vaikka monet ovatkin paksuja ja tuhteja voiteita. Niiden ongelma on usein tuo liiallinen vesi- tai öljypitoisuus, joka estää voiteen riittävän imeytymisen jaloissa.

Kuiva iho tarvitsee kosteutta ja siihen paras ainesosa on urea. Erityisesti jos jalat ovat erityisen kuivat, suosittelen hankkimaan ureapitoisen jalkavoiteen. Noin 10% urea jalkavoidetta voi käyttää säännöllisesti päivittäin. Jos ureaa on reilusti enemmän, esimerkiksi 25%, kannattaa voidetta käyttää kuuriluonteisesti. Lisänä on hyvä olla toinen laadukas jalkavoide, jota käyttää vuorotellen ureavoiteen kanssa.

Parhaat jalkavoiteet löydät aina asiantuntevan jalkojenhoitajan luota. Jalkahoitaja, jolla on terveyspuolen asiantuntemusta, osaa neuvoa juuri sinun jaloillesi sopivan jalkavoiteen. Ja erityisesti sinulle, jolle rasvaaminen on jotenkin epämiellyttävää, vaivalloista, hankalaa tai et ole jostain muusta syystä koskaan rasvannut jalkojasi.

Jalkojen rasvaaminen kannattaa todella! Rasva pitää ihon pehmeänä. Sen lisäksi, että pehmeä ja hoidettu iho on kaunis, niin hoidettuun ja rasvattuun ihoon ei tule yhtä helposti haavoja ja nirhaumia kuin kuivaan korppuihoon. Bakteerit kaihtavat rasvattua ja ehjää ihoa, sen sijaan kuivassa, karheassa ja halkeilevassa ihossa ne lisääntyvät ja kukoistavat.

NIKSI KOTIHOITOON: Pese jalat päivittäin, kuivaa jalat ja erityisesti varpaiden välit hyvin. Rasvaa sääret ja koko jalkaterä jalkapohjaa myöden suihkun jälkeen, kun jalat ovat vielä hiukan kosteat. Voide imeytyy näin huomattavasti paremmin, kuin että laitat voiteen johonkin aikaan päivästä satunnaisesti silloin kun muistat. Laita rasvauksen jälkeen jalkoihin mukavat "rasvaussukat" esimerkiksi kevyet bambusukat. Älä piilota rasvaa kaapin perälle, vaan säilytä sitä näkösällä sellaisessa paikassa, että muistat rasvata jalat heti jalkojen pesun/suihkun/saunan jälkeen.

Jalkakylpy osana jalkojenhoitoa

Jalkojen kylvetyksestä osana jalkojenhoitoa ollaan montaa mieltä. Etenkään pitkiä jalkakylpyjä ei jalkojenhoidossa yleensä suositella, sillä se valitettavasti kuivattaa jalkoja usein entisestään. Jalkojen kylvetyksellä ei sinällään ole terveydellistä merkitystä mutta mielihyvään ja rentoutumiseen sillä on suuri vaikutus.

Moni asiakas tulee jalkojenhoitoon suoraan töistä tai mahdollisesti kesken työpäivän, jolloin jalat ovat hikoilleet kengissä. Laadukkaan jalkahoidon kannalta jalkakylpy on näissä tilanteissa ehdottomasti tarpeen ja paikallaan. Jos asiakkaalla on paha jalka- tai kynsisieni, on jalkojen kylvetys hyvä tehdä ihan jo sen desinfioivan ja puhdistavan vaikutuksen vuoksi.

Jalkahoitolassa useimmat asiakkaat toivovat jalkakylpyä hoidon alkuun juurikin sen rentouttavan vaikutuksen vuoksi. Jalkahoitola Takatassuissa jalkakylpy kuuluu jalkahoitoihin, joissa hoidetaan jalat kokonaan eli jalkaterät ja kynnet. Jalkakylpy pehmentää kovettumat ja känsät, jolloin niiden työstäminen on helpompaa.

Ilman jalkakylpyä voidaan tehdä ns. jalkojen kevythoito, jolloin jaloissa ei ole suuria ongelmia ja jalat ovat puhtaat. Pelkkä kynsien leikkaus ei välttämättä vaadi jalkakylpyä elleivät jalat ole todella likaiset ja kynsissä mahdollisesti kynsisieni. Ilman jalkakylpyä tehdessä jalat kuitenkin aina puhdistetaan ja desinfioidaan tähän tarkoitetulla puhdistusaineella ennen varsinaisen työn aloitusta.

Kotihoidossa suosittelen nauttimaan jalkakylvystä silloin tällöin, huomioiden sen, ettei tee sitä liian usein. Varpaiden kynsien leikkaaminen onnistuu hiukan helpommin, kun ne ovat hetken pehmenneet jalkakylvyssä. Kylvyn jälkeen on tärkeää rasvata jalat hyvin! Jalkaan on mukava laittaa myös aina puhtaat sukat, jotka valitettavan usein unohtuvat asiakkailta jalkahoitoon tullessa.

Jalkojen rasvaus viimeistelee aina siis jalkojenhoidon niin hoitolassa kuin kotonakin. Pyrin työssäni muistuttelemaan asiakkaita jatkuvasti rasvauksen tärkeydestä ja onnekseni olen huomannut, että entistä useampi sen muistaa myös tehdä. Jalkahoitola Takatassuissa on myynnissä laadukkaita jalkavoiteita, joita voin täydestä sydämestä suositella kaikille asiakkaille.

Nautinnollisia hetkiä jalkakylvyssä :)

Kynsilakan käyttö, ruusut ja risut

Osa hoitolassani asioivista asiakkaista kysyy, miksi en lakkaa kynsiä? Miksi hoitoihini ei kuulu varpaiden kynsien lakkaus?

Teen terveydenhoidollista jalkojenhoitoa, jossa jalkahoidon lopussa hoidan varpaiden kynnet ja kynsinauhat hoitovoiteella- tai öljyllä. Lisäksi lähes kaikkiin hoitoihin kuuluu jalkojen rasvaus ja hieronta. Tähän kombinaatioon ei kynsien lakkaus sovi, rasvaisia kynsiä ei voi lakata. En ole myöskään saanut koulutusta kynsien lakkaamiseen, enkä sitä mielestäni osaa edes tarpeeksi hyvin. Kynsien lakkaamiseen, geelikynsien ja rakennekynsien tekemiseen on erikseen omat ammattilaiset; kosmetologit ja/tai kynsien tekijät.

Terveydenhoidollisen jalkojenhoidon näkökulmasta kynsien lakkaus ei ole terveydenhoitoa, se on kauneudenhoitoa. Näitä kahta asiaa en halua sekoittaa. Kauneudenhoidosta yrittäjä maksaa arvonlisäveron, Valviran alaisesta jalkojen terveydenhoidosta ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa.

Siistit ja hyvin lakatut kynnet ovat kauniit. Jotta kynsilakalla lakatut kynnet pysyvät siistinä ja kauniina, täytyy niitä lakata viikoittain. Tärkeää on ottaa lakat aina kokonaan pois, ei vain korjailla.  Geelilakkaukset ja rakennekynnet pysyvät siistinä ja kauniina pidempään, mutta niitäkin täytyy korjata ja laittaa uudestaan säännöllisin väliajoin.

Jos omat kynnet ovat kovin hauraat, ei tavallisten kynsilakkojen käyttö ole valitettavasti hyväksi. Pitkäaikainen, jatkuva kynsilakkojen käyttö, ja siinä ohella erilaiset kynsilakkojen poistoaineet haurastuttavat kynsiä, aiheuttavat värimuutoksia ja kuivattavat kynsiä. Rakennekynnet ja geelilakkaukset tuhoavat pitkällä aikavälillä valitettavasti loputkin omat kynnet. Rakennekynsien ja geelilakkausten teossa käytettävät ainesosat saattavat aiheuttaa joillekin myös allergisia reaktioita.

Hoitolassani jalkahoidossa käy välillä asiakkaita, joille kosmetologi on laittanut varpaiden kynsiin kynsilakat. Valitettavan usein huomaan kynsilakkoja poistaessani, että asiakkaalla on varpaiden kynsissä hoitamaton kynsisieni, joka on peitetty kynsilakalla.

Jos kynsissä on kynsisieni, ei kynsilakkoja, geelikynsiä tai rakennekynsiä saa käyttää missään tapauksessa! Kynsisieni muhii kynnen alla, aiheuttaa kynsiin värimuutoksia, paksuntaa ja samalla haurastuttaa kynttä. Kynsisieni ei hoitamattomana parane itsestään vaan pahenee vain ajan myötä, varsinkin jos vielä käyttää kynsilakkaa peittämässä sitä.

Esteettisistä syistä moni valitettavasti sortuu lakkaamaan sieniset kynnet. Ja valitettavasti kosmetologit niitä myös lakkaavat sienestä huolimatta. Kynsisieni pitää kuitenkin hoitaa asianmukaisesti. Sen paraneminen vie oman aikansa mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä. Huomioitavaa on, että kynsisientä voi esiintyä myös sormien kynsissä varsinkin jos sitä on jo varpaiden kynsissä, josta se on levinnyt sormiin. Kynsisieni ei ole siis pelkästään varpaiden kynsien ongelma.

Monet psoriasista sairastavat naiset käyttävät kynsilakkaa peittämään psorin haurastuttamia kynsiä. Kynsilakan pitkäaikaisella käytöllä on kuitenkin samat haittatekijät kaikenlaisille kynsille. Jos kynsi on jo lähtökohtaisesti sairas, ei kynsilakka sitä ainakaan paranna. Esteettisesti kynsi voi näyttää siistimmältä, ei muuta.

Julkisuudessa on keskusteltu rakennekynsien teossa käytettävien UV-uunien terveydelle aiheuttamista haitoista. Laitteissa käytettävät UV-lamput eivät ole yhtä voimakkaita kuin solariumissa käytettävät lamput mutta mahdollista ihosyöpäriskiä kannattaa pienentää käyttämällä käsille aurinkovoidetta kynsien teon yhteydessä. Maalaisjärjellä ajateltuna mikään säteilyannos muutaman viikon välein ei voi olla terveellistä. Huomioitavaa on, että UV-uunia täytyy osata käyttää oikein, jotta voidaan minimoida sen haittavaikutukset terveydelle.

Tärkeintä on hoitaa omia kynsiä hyvin, sekä sormien että myös varpaiden kynsiä. Laadukas kynsille ja kynsinauhoille tarkoitettu hoitovoide tai -öljy on jokaisen naisen luottoystävä laadukkaan käsi- ja jalkavoiteen lisäksi. Terveyden näkökulmasta siististi leikatut, viilatut ja luonnolliset omat kynnet ovat oikeasti ne kauneimmat sekä käsissä että jaloissa.

Jos kuitenkin käytät välillä kynsilakkaa, niin muista, että et pidä lakkaa kynsissä liian pitkään. Poistat lakat huolellisesti ja annat kynsien välillä levätä. Lepoaikana hoidat kynsiä, jotta ne kestävät paremmin kynsilakan kynsille aiheuttamat vauriot. Talvi on otollista lepoaikaa, kesällä voi sitten välillä koreilla lakatuin kynsin.

Vinkit kenkäostoksille

Kenkiä valitessa kiinnitetään usein huomiota ainoastaan ulkonäköön, väriin ja hintaan. Ne ovat toki tärkeitä kriteereitä uusia kenkiä hankittaessa, mutta muitakin huomioitavia asioita on. Erityisesti seuraaviin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota:  Kengän koko ja tilavuus sekä riittävä käyntivara, kengän koron korkeus, kengän materiaali, ovatko kengät nauhalliset vai nauhattomat, millaiset pohjalliset kengissä on ja ovatko ne vaihdettavissa sekä ovatko kengät helposti puhdistettavissa.

Tässä vinkit kenkäostoksille:

1. Lähde kenkäostoksille mieluiten iltapäivällä tai vaikka työpäivän päätteeksi. Silloin jalkasi ovat ehkä vähän turvoksissa ja et erehdyksessä tule ostaneeksi liian pieniä kenkiä.

2. Hyvät kengät maksavat ja niihin kannattaa oikeasti sijoittaa. Hyvät ja laadukkaat kengät ovat miljoona kertaa paremmat kuin halvat, jotka yleensä ovat myös huonot. Loppupeleissä pärjäät niillä yksillä hyvillä paljon pidempään kuin 2-3 parilla huonoja.

3. Hyvä ja paras kenkämateriaali on nahka (nupukki, mokka). Myös kangasmateriaaleista tehdyt kengät ovat kestäviä, hengittäviä ja miellyttäviä käyttää. Synteettiset keinomateriaaleista tehdyt kengät eivät hengitä, ovat kuumia ja hiostavia kesällä ja kylmiä talvella. Keinonahkaiset kengät hiostavat jalkoja ja pahimmassa tapauksessa hankaavat varpaiden ja jalan ihon rikki. Kostea ja hikinen iho on myös oiva alusta jalkasienen kasvulle. Lisäksi keinonahkaisten materiaalien valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja kun maailma jo muutenkin hukkuu muovijätteeseen. Tutki siis kenkäostoksilla tarkasti kengän materiaalimerkinnät.

4. Sovita kenkiä kaupassa sellaiset sukat jalassa, joita normaalistikin käyttäisit. Jos olet kenkäostoksilla kesällä, niin ota mukaan omat puhtaat sukat, varsinkin jos satut olemaan liikkeellä sandaaleissa ja paljain varpain. Joissain kenkäkaupoissa on tarjolla ns. sovitussukkia, mutta ne kannattaa unohtaa. Sovitussukkien edellisellä käyttäjällä on voinut olla jalka- tai kynsisieni, jotka tarttuvat hyvin helposti. Voin taata, ettet halua niitä itsellesi.

5. Jos olet ostamassa korollisia kenkiä, niin tarkasta, että korko on suoraan kantapään alla, eikä liian takana. Suositeltava koron korkeus on 2-3 cm. Juhla- ja tanssikengissä korko voi olla korkeampi, mutta niitä käytetään vain satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Korkokengät eivät ole työ tai vapaa-ajankengät.

6. Valitse sovitettavat kengät sen kokonumeron mukaan, jota olet aikaisemmin käyttänyt. Jos olet nuoruusvuosina käyttänyt tiettyä kokonumeroa, niin totuus on, että iän myötä jalka muuttaa muotoaan, leviää ja pitenee, ja myöhemmin kokonumero voi olla jopa 2-4 numeroa suurempi. Naisilla erityisesti raskaus vaikuttaa siihen, että jalat muuttavat muotoaan iän kuluessa. Myös ylipaino, mahdolliset sairaudet ja lääkitykset vaikuttavat jalkojen kokoon.

7. Kengissä täytyy olla käyntivaraa vähintään 1-2 cm riippuen kenkien käyttötarkoituksesta. Käyntivaralla tarkoitetaan sitä aluetta, joka jää pisimmän varpaan yläpuolelle, ns. tyhjä alue. Kengissä, joilla ei paljon kävellä, riittää pienempi käyntivara ja esimerkiksi retkeily- ja maastokengissä käyntivaran tulee olla selvästi suurempi, jopa 3 cm.

8. Voit tehdä itse tai teettää jalkahoitajan tai jalkaterapeutin luona itsellesi ns. kenkäreseptin. Seiso lattialla paperin päällä ja piirrä paperille jalkasi kuva, jättämällä pisimmän varpaan yläpuolelle käyntivaraa 1-2 cm. Näin tekemällä mallipiirroksessa on myös jalkasi vaatima leveys. Mittapohjallisen voi tehdä myös käyttämällä vanhaa pohjallista. Kenkäkaupassa voit laittaa mittapohjallisen haluttuun kenkään ja testata sopivuuden. Mittapaperi ei saa jäädä ruttuun kengän kärkeen tai kantapäähän. Mittapaperin reunat saavat kääntyä muutaman millin kengän sivuille. Kenkäkaupassa voit käyttää apuna myös sovitettavan kengän omaa pohjallista. Ota pohjallinen pois kengästä ja aseta jalkasi lattialla pohjallisen päälle. Jätä kantapäähän muutama milli varaa ja katso jääkö kärkeen riittävä käyntivara. Leveyden voit myös tässä huomioida eli jalkasi ei saa peittää pohjallista ihan kokonaan.

9. Kun olet löytänyt sinulle mieleiset ja sopivat kengät, kävele kengillä kaupassa muutaman askeleen sijaan ihan kunnolla, vaikka osastolta toiselle ja takaisin. Kiinnitä viimeistään tässä kohtaa huomiota kengän kärjen malliin. Hyvässä kengässä on pyöristetty ja riittävän korkea kärkimalli, jotta varpaat mahtuvat sinne vaivatta. Kokeile, mahtuvatko varpaat liikkumaan kengissä, nostele varpaita ylöspäin ja harota varpaita sivusuunnassa. Jos varpaat eivät mahdu liikkumaan kengissä, ovat kengät sinulle joko liian lyhyet, liian kapeat tai kärkiosa on liian matala.

10. Monilla jalat saattavat olla eripituiset. Valitse kengät kuitenkin aina isomman/pidemmän jalan mukaan. Et varmasti halua, että pidempi jalkasi joutuu olemaan jatkuvassa puristuksessa liian pienessä kengässä. Pohjallisella voit vaikuttaa jonkin verran kengän kokoon. 

11. Kengissä pitäisi olla aina irrotettavat pohjalliset, jotta voit ottaa pohjalliset välillä tuulettumaan ja myös vaihtaa ne uusiin. Pohjallisten olisi hyvä olla riittävän pehmeät (esim. geelipohjallinen), mikä antaa joustoa askellukseen erityisesti silloin, jos kengät muuten ovat paksu-/tukevapohjaiset. Tukipohjalliset ovat yleensä melko kovat ja niillä on normipohjallisiin verrattuna omat etunsa käyttäjälleen, ja joskus valitettavasti myös haittansa.

12. Hyvät kengät eivät ole liian painavat, mitä kevyempi kenkä sen parempi.

13. Hyvissä ja laadukkaissa kengissä on nauhat tai tarrakiinnitys, joilla voit säädellä kengän kokoa jalkapöydän päällä ja nilkassa. Jätä kauppaan nauhattomat, löysät, leveäsuiset, lörppövartiset jalkineet, sillä niillä pilaat vain jalkasi. Avokärkiset, ilman takaremmiä olevat sandaalit tai varvastossut, muoviset tai vaikka nahkaisetkin, on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön. Jos ilman takaremmiä olevat "läpsyttimet" ovat jokakesäiset jalkineesi arjessa ja juhlassa, niin syksyllä tunnet varmasti varpaissa ja jalkapohjissa läpsytelleesi, ja vasaravarpaat ovat taatut viimeistään 40 ikävuoden korvilla. "Läpsyttimissä" varpaat tekevät ison työn, jotta jalkineet pysyvät jalassa.

14. Kun olet löytänyt oikeaan tarkoitukseen sopivat kengät, joissa kävely tuntuu mukavalta ja jotka pysyvät hyvin jalassa, voit olla tyytyväinen! Muista huolehtia kengistä hyvin, hanki tarvittavat puhdistusaineet ja muista käyttää niitä. Kengät kestävät paremmin, kun huolehdit niistä hyvin. Kengistä hyvin huolehtimalla pärjää aikuinen hyvin 5-6 kenkäparilla.

15. Jos kengät eivät jo kaupassa tunnu hyviltä, niin unohda ne kauppaan. Hyvät ja laadukkaat kengät eivät käytössä veny ja löysty. Sellaisia kenkiä ei pidä ostaa, joista ajattelet, että kyllä ne käytössä venyvät ja muokkautuvat jalkaan, tai että suutari venyttämällä ja muokkaamalla tekee niistä sopivat.

16. Kenkäostoksilla on hyvä olla järki ja ajatus mukana. Hosuen ei hommassa kannata edetä, jos haluaa ostaa hyvät, laadukkaat ja pitkäikäiset kengät.

17. Perinteisiä, hyviä kenkäkauppoja, joissa asiakasta palvellaan kunnolla, on enää tänä päivänä vähän. Onneksi kuitenkin muutamia löytyy. Usein ne ovat ns. erikoiskauppoja, joissa on keskitytty tiettyyn merkkiin tai malliin. Ulkoiluun, retkeilyyn, vaeltamiseen ja harrastuslajeihin löytyy hyviä kenkiä alan myymälöistä. Urheilu- ja retkeilykauppojen myyjillä on onneksi usein myös tietoa ja osaamista riittävästi. Myös markettien valikoimista löytyy tänä päivänä hyviä ja laadukkaita kenkiä mutta niitä täytyy osata sieltä itse etsiä. Tässä kohtaa kenkien materiaalimerkintöihin kannattaa tutustua tarkasti. Niin paljon on myynnissä synteettisistä materiaaleista tehtyjä "ei hyviä" kenkiä. Marketeissa ei välttämättä myyjistä ole juuri apua, valitettavasti. Siksi on hyvä olla itse valveutunut ja tietoinen millaisia kenkiä haluaa käyttää.

KUVAT: Respecta

Kenkien koko

Syntyessään lähes kaikki ovat tervejalkaisia. Aikuisista kuitenkin enää noin 40 prosentilla on terveet jalat. Yksi suuri syyllinen siihen, että jalkamme sairastuvat, on väärän kokoiset kengät. Kenkiä on monen kokoisia ja mallisia, ja myös eri käyttötarkoituksiin. Jalkaterän toiminta kärsii erityisesti liian pienissä kengissä, millä taas on suuri vaikutus koko kehon toimintaan. Siksi on merkityksellistä, minkä kokoisia kenkiä juuri sinä käytät!

Mieti itseäsi liian pienissä ja kapeissa kengissä. Miltä jaloissasi ja koko kehossasi tuntuu? Ei varmasti hyvältä!

Miksi niin moni, erityisesti naiset, syyllistyvät jatkuvasti ostamaan ja käyttämään liian pieniä ja liian kapeita kenkiä?

Työssäni jalkahoitolassa olen kuullut monen asiakkaan suusta seuraavia lauseita:

- minun jalkojeni koko ei ole muuttunut mihinkään sitten teinivuosien (valitettava totuus kuitenkin on, että kaikilla jalkojen koko kasvaa ja muuttuu iän myötä)

- jalkani näyttävät niin suurilta ja rumilta numeroa isommissa kengissä, siksi käytän aina tätä kokoa (tällainen näkökanta pistää miettimään....)

- jalkani ovat kapeat ja tykkään käyttää vain siroja kenkiä (asiakkaan jalat ovat oikeasti leveät lattajalat)

- jalkani ovat leveät mutta en löydä mistään tarpeeksi leveitä kenkiä (oikean kokoisia kenkiä löytyy varmasti jokaiselle, se saattaa vain joskus vaatia vähän etsimistä)

- olen perinyt vaivaisenluut ja vasaravarpaat äidiltäni, hänellä oli samanlaiset jalat (osittain ehkä kyllä mutta vaivaisenluun ja vasaravarpaiden syntyyn voi vaikuttaa myös itse).

Lisäksi on joukko ihmisiä, jotka eivät vain tiedä tai ymmärrä joitakin asioita:

1. Kengät tulee aina valita käyttötarkoituksen mukaan.

2. Kengässä tulee olla käyntivara, joka on kengän käyttötarkoituksesta riippuen vähintään 1-2 cm. Kengissä, joilla ei paljon kävellä, riittää pienempi käyntivara ja esimerkiksi retkeily- ja maastokengissä käyntivaran tulee olla suurempi.

3. Jalan mallilla on suuri vaikutus valittavan kengän kokoon riippuen siitä, onko jalkaterä kapea vai leveä ja onko jalkapöytä matala vai rintava.

4. Eri valmistajien saman kokonumeron kengät eivät aina ole samankokoisia. Edes saman valmistajan erimalliset, samaa kokoa olevat kengät eivät ole aina samankokoisia. Kengissä on paljon mallikohtaisia eroja. Kenkiä ostettaessa ei kannata tuijottaa vain kokonumeroa, vaan kengät täytyy aina sovittaa jalkaan ja kävellä niillä. Kokonumero on vain suuntaa-antava.

5. Jos jalat ovat eripituiset, ostetaan kengät aina isomman jalan mukaan.

6. Liian pienet kengät rikkoutuvat ja kuluvat paljon nopeammin kuin oikean kokoiset kengät, olivat kengät mitä materiaalia hyvänsä.

7. Laadukkaat kengät maksavat enemmän, mutta se sijoitus kannattaa aina!

8. Kun käytössä on laadukkaita kenkiä eri käyttötarkoituksiin, pärjää kenkiään huolellisesti hoitava aikuinen 5-6 kenkäparilla pitkään.

9. Vaikka kasvavalle lapselle joutuu hankkiman kenkiä muutaman kuukauden välein, kannattaa lapsellekin hankkia vain hyviä kenkiä, jotka suojaavat lapsen jalkoja asentovirheiltä. Kirpparilta käytettynä hankitut kengät eivät valitettavasti ole ne parhaat.

Kannattaa lukea myös juttu Vinkit kenkäostoksille, jossa saat tarkempia ohjeita ja neuvoja hyvien kenkien hankintaan.

KUVAT: Respecta

Korkokenkien tuhovoima

Korkokengät ovat valitettavasti monen naisen jalkojen tuho. Lähes viikoittain hoitolassani käy asiakkaita, jotka ovat ikänsä käyttäneet korkokenkiä, ja se näkyy jaloissa. Valitettavasti jatkuva korkokenkien käyttö aiheuttaa jalkoihin ja koko kehoon paljon vaivoja ja kiputiloja, joista on myöhemmin vaikea päästä eroon. Vaikka lopettaisi korkokenkien käytön kokonaan, voivat jotkin vaivat silti jäädä.

Korkokengät on tarkoitettu vain juhlakäyttöön tai ns. edustuskäyttöön satunnaisesti. Korkokengissä ei pitäisi koskaan olla koko päivää, vaan olisi hyvä olla toiset matalat kengät mukana ainakin varalta, jos jalat väsyvät. Korkokengät eivät missään tapauksessa ole työkengät! Niitä ei pidä käyttää päivittäin työssä, jossa joutuu paljon seisomaan paikoillaan tai liikkumaan edestakaisin.

Korkokenkien jatkuva käyttö kuormittaa koko kehoa, ja edesauttaa monien alaraaja- ja jalkavaivojen kehittymistä.

Korkokenkien aiheuttamia ongelmia keholle ja jaloille:

- korkokengillä kävely on töksähtelevää, kun sen pitäisi olla rullaavaa

- vartalon ryhti muuttuu etukumaraan ja alaselkä kipeytyy

- niskan pienet lihakset aktivoituvat ja väsyvät, niskakivut lisääntyvät

- lantio kääntyy voimakkaasti eteenpäin ja lantion alueen lihakset ovat jatkuvassa jännitystilassa

- selkä taipuu ja rinta työntyy eteenpäin

- pohjelihas lyhenee ja pohjelihaspumpun toiminta heikkenee, seurauksena turvotusta, väsymistä ja suonikohjuja

- polvien sisäpinnat rasittuvat, johtaa vähitellen nivelrikkoon

- nilkat taipuvat eteenpäin, vaikeuttaa jalkojen verenkiertoa ja lisää suonikohjuja

- korkokenkien pienen tukipinnan vuoksi nilkat ovat epävakaat ja nilkan koukistuksen vähenemisen seurauksena tasapaino heikkenee ja kaatumisriski kasvaa

- akillesjänne jäykistyy ja lyhenee, paljasjaloin tai matalien kenkien käyttö vaikeutuu, syntyy kiputiloja

- varvastyöntö jää pois, seurauksena isovarpaan tyvinivelen liikerajoitus ja myöhemmin nivelrikko

- jalkapohjan jännekalvo (plantaarifaskia) lyhenee ja jalan sisäkaari kohoaa

- rasituksen ja paineen seurauksena voi ilmetä jalkapohjan kalvojänteen rappeuma (plantaarifaskiitti)

- päkiän alue leviää ja laskeutuu ja rasvapatja siirtyy varvaspoimuun

- hennot varpaiden luut ovat jatkuvassa rasituksessa, mitä korkeampi korko sen isompi rasitus

- varpaisiin tulee ajan myötä ja ikääntyessä muutoksia, isovarpaan tyveen vaivaisenluu ja varpaat kääntyvät vasaravarpaiksi

- päkiän alueelle ja varpaiden päihin tulee helposti kovettumia, känsiä, rakkoja ja hiertymiä

- kynnet paksuuntuvat ja kasvavat sisään

- hermopinne eli Mortonin neurooma on hyvin yleinen vaiva korkokenkien käyttäjillä, ilmenee iän myötä.

Vapauta jalat korkokengistä niin keho ja jalat kiittävät!

Jalat juhlatuulella; 5 vinkkiä

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja tänä vuonna moni valmistautuu yrityksissä ja työpaikoilla pikkujoulukauteen erityistä intoa puhkuen.

Arjessa olet ehkä tottunut mataliin korkoihin mutta nyt ajattelit juhlan kunniaksi säväyttää pukemalla jalkaan korkokengät. Valitettavan usein juhlakengissä ulkonäkö saattaa kuitenkin mennä mukavuuden edelle.

Juhlakengät saattavat aiheuttaa ikäviä kiputiloja erityisesti päkiän alueella ja varpaissa. Lisäksi hankaumat ja rakot jaloissa ovat hyvin tavallisia juhlaillan jälkeisiä ongelmia.

1. Jalat on hyvä totuttaa uusiin kenkiin jo ennen juhlia, jotta kengät ehtivät mukautua jalkoihin. Näin pystyt ennakolta tietämään ne kohdat, jotka kengissä voivat aiheuttaa ongelmia. Pystyt myös helpommin varautumaan oikeilla tuotteilla mahdollisten ongelmakohtien suojaamiseen.

2. Hoida jalat kuntoon ennen juhlia. Käy jalkahoitajalla, joka poistaa jaloistasi kovettumat, mahdolliset känsät ja leikkaa kynnet oikein. Jalat on hyvä myös rasvata säännöllisesti ennen juhlia, jotta jalkojen iho on pehmeä. Pehmeä ja joustava iho sietää enemmän kuin kuiva ja karhea.

3. Juhliin lähtiessä korkokengissä on hyvä olla joko pehmeä pohjallinen vaimentamassa iskuja tai vähintäänkin päkiätyyny keventämään päkiän aluetta ja ehkäisemään jalan liukumista kengässä. Jos sinulle on jo muodostunut vaivaisenluut ja haluat kuitenkin laittaa kapeat korkokengät jalkaan, kannattaa sukan alle pukea ohut vaivaisenluusuoja, joka ehkäisee vaivaisenluun kipua ja hankausta. Jos jalat hikoilevat kovasti, kannattaa ne talkita, mikä ehkäisee hiertymiä. Erilaisia uudelleenkäytettäviä leikattavia geelisuojia kannattaa käyttää ehkäisemään hankausta kantapäässä ja vähentämään painetta ja kipua.

4. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta kengät voivat kuitenkin hangata sieltä mistä et arvellut niiden hankaavan. Laukussa kannattaa olla mukana leikattavia geelisuojia, joita voi tarpeen mukaan käydä sujauttamassa jalkoihin.

5. Juhlien jälkeen väsyneitä jalkoja kannattaa hemmotella lämpimällä jalkakylvyllä. Kylvyn jälkeen jalat tulee kuivata huolellisesti ja rasvata ihotyypillesi sopivalla jalkavoiteella. Juhlista väsyneet jalat kaipaavat myös jalkajumppaa. Pyöritä, koukista ja ojenna nilkkoja ja harota varpaita. Korkokenkien jälkeen myös pohkeet ja akillesjänteet kaipaavat venytystä ja hierontaa.

Näillä eväillä ja ohjeilla juhlista tulee varmasti ihanat ja jalkasi kiittävät!

Kynsimuutokset; Osa 2/2 Kynnen värimuutokset

Kynsien tehtävä on suojata sormien ja varpaiden päitä.

Kynsilevy on kovaa runsasrikkistä keratiinia eli sarveisainetta. Sen alla on kynsipeti ja reunoilla kynsivalli. Kynsi kasvaa tyvestä eli kynsiaiheesta käsin, ja kasvunopeus on keskimäärin 1-3 mm/kk. Sormenkynnet kasvavat selvästi nopeammin kuin varpaankynnet.

Kynsien erilaiset muutokset voivat johtua synnynnäisistä kehityshäiriöistä, kynsien kasvuhäiriöistä tai olla jonkin taudin tai sairauden aiheuttamia. Kynsissä voi olla myös bakteeri-infektioita tai ulkoisen vamman aiheuttamia muutoksia.

Kaikkia alla mainittuja kynsimuutoksia voi esiintyä sekä sormien että varpaiden kynsissä.

Ulkoisen syyn aiheuttama värimuutos kynnessä on helppo selvittää raaputtamalla kynttä terävällä esineellä. Väri lähtee, mutta kynnen pinta ei vaurioidu.

Sellainen on esim. tupakoitsijan kynnen kellanruskea väri, joka on peräisin tupakan tervasta. Toinen esimerkki on kaliumpermanganaatti, jota lisätään eräiden käsi- ja jalkaihottumien kylvetysliuoksiin. Itse kaliumpermanganaatti on tummanviolettia, mutta kynnet se muuttaa tummanruskeiksi. Viime vuosina yleistyneiden itseruskettavien voiteiden käyttäjillä kynnet voivat saada porkkananruskean värin, ja samalla kämmenet voivat muuttua porkkananvärisiksi.

Musta läiskä kynnen alla on tavallisin merkki vamman aiheuttamasta verenvuodosta. Varpaille on ehkä pudonnut jotain painavaa tai olet lyönyt varpaat kynnykseen tai tuolin jalkaan. Pitkäkestoinen mekaaninen ärsytys voi myös aiheuttaa verenvuotoja kynsien alle. Esimerkiksi liian pienet kengät jatkuvassa käytössä, epäsopivien jalkineiden käyttö vaelluksella tai tyypillisenä esimerkkinä ns. juoksijan varpaankynnet, jotka ovat jatkuvasti voimakkaan iskun kohteina.

Kynnen alaisen pigmenttiluomen melamiini muodostaa tavallisesti yhden pitkittäisen, tumman juovan kynteen, ja melamiinipigmenttiä on myös kynsivallissa. Melamiini on pigmenttisolujen eli melanosyyttien tekemää mustaa pigmenttiä. Muutos on hyvälaatuinen, mutta voi edellyttää melanooman poissulkemista koepalalla. Samantapaisia tummia, pitkittäisiä juovia kynsissä esiintyy myös punajäkälässä.

Melanooma kynnen alla. Kynnen alla oleva melanooma kohottaa ensin kynttä ja sitten häiritsee sen kasvua. Mustaa pigmenttiä on vaihtelevasti. Jos kynteen tai sen alle ilmaantuu uusi tai muuttuva tumma juova, on syytä hakeutua ihotautilääkärin vastaanotolle. Kyseessä voi olla melanooma, joka on ihosyövistä vakavimpia.

Jokainen tumma juova kynnessä ei välttämättä ole melanoomaa, mutta muutos on hyvä tarkistaa. Ihosyöpien hoidossa on olennaisinta varhainen toteaminen, minkä ansiosta ihosyöpä saadaan kuriin huomattavasti kevyemmin hoidoin kuin jos sen annetaan kehittyä pitkään.

Valkeat täplät ja viivat kynnessä ovat merkki häiriöstä kynnen kehityksessä. Niitä aiheuttaa tavallisimmin toistuva, vähäinen kynteen kohdistunut vamma. Valkoisia täpliä ja viivoja voi joskus nähdä myös yleisinfektioissa sekä syöpähoitojen ja myrkytysten seurauksena.

Kauttaaltaan posliininvalkeat kynnet on harvinainen, perinnöllinen kynnen kypsymishäiriö. On myös mahdollista, että kynnen tyviosa on tavallisen värinen ja kärkiosa (kaksi kolmasosaa kynnen pituudesta) on valkoinen. Valkokyntisyys voi olla myös merkki yleissairaudesta tai myrkytyksestä.

Kynnen tyviosan valkoisuus saattaa olla merkki jostain yleissairaudesta, kuten diabetes tai sydämen, munuaisten tai maksan vajaatoiminta. Aina ei selittävää tekijää kuitenkaan löydy.

Valkoinen/karhea kynsi voi olla merkki harvinaisesta kynnen pintasilsasta, joka todetaan sieniviljelyllä. Tämän hoidoksi riittää paikallishoito amorolfiinilakka ja kynnen hionta.

Keltaiset kynnet, joissa on vihertävää vivahdetta, ovat yleisempiä jaloissa kuin käsissä. Niiden syynä on usein huono verenkierto tai häiriö imunestekierrossa. Henkilöllä saattaa olla myös jokin keuhkosairaus. Keltaisia paksuuntuneita kynsiä on erityisesti ikäihmisillä. Kynnet voivat olla myös kaarevat sekä pitkittäis- että poikittaissuuntaan. Keltakyntisyyteen ei ole tepsivää hoitoa.

Kynsien vihertävän harmaa väri on tavallisesti merkki Pseudomonas-bakteerin aiheuttamasta paikallisesta infektiosta, jossa myös kynsilevy paksuuntuu. Jos vihreisiin kynsiin liittyy kynsivallintulehdus, hoito on antibiootti ja pakallinen antiseptinen puhdistusaine. Jos tulehdusta ei ole, ei antibiooteista ole apua.

Aspergillus-homesieni voi tehdä kynteen samanlaisia mustia läskiä kuin verenpurkaumat tai kynsisieni. Sellaisen kynnen hoitaminen normaalin väriseksi on todella haastavaa.

Kynsisieni (Trichophyton rubrum) on hyvin yleinen kynnen värimuutos. Se alkaa yleensä isovarpaan kynnen reunasta, josta se saattaa levitä muihin kynsiin. Värimuutos on yleensä keltaisen kukertava. Kynsisienestä olen kirjoittanut jo aikaisemmin paljon, joten voit etsiä haun kautta siihen liittyviä kirjoituksia täältä blogista.

TEKSTI: Terveyskirjasto, muokattu omaan suuhun sopivaksi omien kokemusten ja tiedon valossa.

KUVAT: Terveyskirjasto

Kynsimuutokset; osa 1/2 Kynnen kehitys- ja kasvuhäiriöt

Kynsien tehtävä on suojata sormien ja varpaiden päitä.

Kynsilevy on kovaa runsasrikkistä keratiinia eli sarveisainetta. Sen alla on kynsipeti ja reunoilla kynsivalli. Kynsi kasvaa tyvestä eli kynsiaiheesta käsin, ja kasvunopeus on keskimäärin 1-3 mm/kk. Sormenkynnet kasvavat selvästi varpaankynsiä nopeammin.

Kivennäis- ja hivenaineiden tai vitamiinien syöminen ei yleensä paranna kynsien laatua tai rakennetta, jos näiden saanti on normaalia. Toisaalta häiriöt ravinnossa, anoreksia tai hoitamaton keliakia, voivat heikentää kynsiä.

Kynsien erilaiset muutokset voivat johtua synnynnäisistä kehityshäiriöistä, kynsien kasvuhäiriöistä tai olla jonkin taudin tai sairauden aiheuttamia. Kynsissä ja kynsivalleissa voi olla myös bakteeri-infektioita tai ulkoisen vamman aiheuttamia muutoksia.

Kaikkia mainittuja kynsimuutoksia voi esiintyä sekä sormien että varpaiden kynsissä.

Poikittaiset vaot ns. Beaun viivat

Valtaosalla vauvoista todetaan parin kuukauden iässä yhdessä tai useammassa kynnessä poikittaisia vakoja ns. Beaun viivoja, jotka eivät vaadi hoitoa. Ne häviävät yleensä itsestään muutamassa kuukaudessa, kun vauvan kynnet kasvavat.

Aikuisella esiintyvät Beaun viivat liittyvät yleensä johonkin sairauteen. Usein syynä voi olla raju, akuutti sairaustila, joka pysäyttää kynnen kasvun ja kasvun taas jatkuessa kynteen jää poikittainen ura. Kynsien kasvaessa viivat yleensä häviävät.

Pyykkilautamaisia poikittaisia vakoja voi syntyä kynteen myös pitkittyneessä kynsivallin tulehduksessa tai kynsivallissa olevasta ihottumasta (psoriaasi tai ekseema). Kynsivallin tulehdusta aiheuttaa helposti tarpeeton, toistuva kynsinauhojen käsittely. Kynsinauhan tehtävä on suojata kynttä, siksi sitä ei pidä työnnellä ns. syrjään tai varsinkaan leikellä. Em. toimenpiteet lisäävät infektioiden riskiä.

Lusikkakynnet

Lusikkakynsi on lapsella aika tavallinen. Lusikkakynsi on yleensä isovarpaassa esiintyvä ilmiö mutta sitä voi havaita myös muissa kynsissä. Ilmiön syytä ei tunneta. Lusikkakynsi on nimensä mukaisesti kuopalla kuin kahvilusikka. Lapsen kasvaessa kynsi yleensä normalisoituu.

Aikuisella ohuet, lusikan lailla kuopalla olevat kynnet saattavat kieliä raudan puutteesta. Raudanpuute taas voi olla seurausta ruokavaliosta, vatsan tai suoliston sairaudesta tai keliakiasta. Aina lusikkakynnelle ei löydy syytä ja se voi myös parantua itsestään.

Rosokynnet

Rosokynnet -termi tarkoittaa pieniä kuoppia, sameutta ja karheutta yleensä monessa kynnessä. Kynnet saattavat myös hilseillä. Lapsilla ilmiön taustalla ei ole erityistä syytä ja kynnet yleensä muuttuvat normaalin näköisiksi murrosikään mennessä. Rosokynsistä käytetään myös nimitystä "santapaperikynnet".

Aikuisilla rosokynnet liittyvät tavallisesti ihosairauksiin, kuten psoriaasiin, punajäkälään tai pälvikaljuun. Sairauksien hyvästä hoitotasapainosta on syytä huolehtia, niin kynnetkin pysyvät kunnossa. Mikäli edellä mainittuja sairauksia ei ole, on rosokynsistä syytä ottaa sieniviljely. Rosokynnet ovat yleensä hyvin kuivat, joten omahoidossa kannattaa käyttää rasvaista käsivoidetta, jota levittää hyvin myös kynsille. Rosokynnet saattavat ilmaantua odottamatta ja valitettavasti ehkäisykeinoa niihin ei ole.

Kynsien kerroksittainen hilseily/lohkeilu

Kynnen kärkiosan kerroksittainen hilseily/lohkeilu on keski-ikäisten ja ikääntyneiden naisten kynsiongelma. Kynnen kärkiosa liuskoittuu pinnan suuntaisesti, jolloin sormen kärki voi olla arka. Liuskoittuminen johtuu kynsilevyn heikkenemisestä, kuivumisesta ja haurastumisesta. Oiretta edistää märkä työ sekä kynsilakanpoistoaineen tiheä käyttö, ja joskus myös kynsilakka-allergia. Kynsiä kannattaa hoitaa ja rasvata säännöllisesti kosteuttavalla käsivoiteella ja lopettaa kynsilakan käyttö.

Kynnen halkeama

Kynnen pitkittäissuuntainen halkeama esiintyy yleensä yhdessä kynnessä. Kynsi halkeaa tuntemattomasta syystä ja häviää itsekseen yleensä parissa vuodessa kynnen kasvaessa. Kynttä voi pitää tarvittaessa ikään kuin kasassa esim. laastarin avulla.

Kellolasikynnet

Kellolasikynsi on kupera kuin kellon lasi. Yleensä kaikkien sormien ja varpaiden kynnet ovat samanlaiset. Lapsilla kellolasikynnet ovat harmiton kehityshäiriö, jonka syytä ei tunneta.

Kun aikuisella aikaisemmin normaaleina kasvaneet kynnet muuttuvat iän myötä kuperiksi kellolasikynsiksi ja samalla sormien ja varpaiden kärkijäsenet suurentuvat, on epäiltävä keuhkoahtaumatautia tai muuta sairautta, joka estää kaasujen vaihtoa keuhkoissa. Myös maksan, sydämen tai suoliston ongelmat voivat aiheuttaa kellolasikynnen, joten oireen takia kannattaa aina hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Kynsidystrofia (epämuotoinen kynsi) ja kotkankynsi

Kynsidystrofia, kynnen kasvu epämuotoisena, on yleensä ikääntymiseen liittyvä kynsimuutos. Kynsilevy on paksu ja hauras. Se muistuttaa paljon psorikynttä tai sienikynttä.

Kotkankynsi eli onykogrypoosi on kynsidystrofian muoto, jossa kynnet ovat paksut, kellertävän sameat ja käyristyneet. Kynsi kasvaa paksuna ja kaartuu koukkumaiseksi.

Kynsissä on usein kynsisieneen viittaavia muutoksia, ja joissain tapauksissa sieniviljely on syytä ottaa sienen osoittamiseksi tai poissulkemiseksi. Kotkankynsi yleensä aristaa, kuluttaa sukkia ja aiheuttaa haavaumia viereiseen varpaaseen. Kotkankynsiä on eniten ikäihmisillä, mutta joskus nuorillakin. Kotkankynnet on syytä pitää lyhyenä ja jalkahoitaja voi ohentaa kynsilevyä poran avulla.

Epämuotoinen kynsi johtuu yleensä ikääntymisestä, ja sen syy on tavallisesti huono verenkierto jaloissa. Henkilöillä on usein diabetes, psoriasis tai jokin verenkierron ongelma. 

Epämuotoinen kynsi voi olla seurausta myös vammasta, jossa kynsi on vaurioitunut. Kynsi on herkkä ja ottaa helposti ns. nokkiinsa. Jos kynsi on vamman seurauksena lähtenyt kokonaan pois, voi olla, että uusi kynsi kasvaa jatkossa aina epämuotoisena. Tällainen kynsi on myös herkkä infektoitumaan.

Pihtikynsi

Pihtikynsi kaartuu molemmilta sivuilta tiiviisti kynnen reunoihin. Kynsi aiheuttaa kipua ja infektoituu helposti. Kynsivallin tulehdus on yleisin ongelma. Pihtikynsi on yleinen isovarpaassa mutta niitä on myös muissa varpaissa ja myös sormien kynsissä.

Pihtikynsien syynä on yleensä aikaisemmin sattunut vamma, huono verenkierto, liian pienet kengät tai vain perinnöllinen taipumus. Aina syytä ei tiedetä. Pihtikynsiä esiintyy keski-ikäisillä ja vanhoilla ihmisillä. Hoitona on kynsilevyn reilu ohentaminen keskeltä ja reunojen nosto jousen avulla tai esimerkiksi kuitunauhan tai pumpulin laittaminen reunojen alle. Terveydenhoidon jalkahoitajat osaavat auttaa pihtikynsien hoidossa.

Kynnen irtoaminen

Kynnen irtoamista on kahta tyyppiä. Kynsi voi irrota kärjestä tai tyvestä käsin. Myös kaikki kynnet voivat irrota. Pienillä lapsilla kynsien irtoamisen syy on tuntematon.

Yleisempää kynnen irtoaminen on naisilla, joilla kynsilevy on ohuempi ja pehmeämpi kuin miehillä. Yleensä syytä kynnen irtoamiseen ei tiedetä. Joskus kynnen irtoaminen liittyy sairauksiin, esim. psoriaasiin, kilpirauhasen häiriöihin, anemiaan, diabetekseen, atooppiseen ekseemaan tai punajäkälään.

Toistuva kynsilakan ja asetonin käyttö, kynsien alustojen puhdistaminen tai kynsinauhojen käsittely sekä märkä työ edesauttavat kynsien irtoamista. Kynsien irtoamiseen liittyy joskus johonkin sairauteen annettu lääkehoito, esim. tetrasykliikuuri tai A-vitamiinin johdannaiset. Irtoavassa kynnessä saattaa usein olla myös hiivaa ja bakteereita.

Kynsien puuttuminen

Yhden tai useamman kynnen puuttuminen syntymähetkellä on synnynnäinen häiriö, joka voi olla väistyvästi perinnöllinen ilmiö. Kynsiä ei yleensä myöhemminkään tule.

LÄHDE: Terveyskirjasto; tekstiä muokaten omaan suuhun sopivaksi/omaa tietoa ja kokemusta vastaavaksi. 

KUVAT: Terveyskirjasto