Hyvät kengät.... ja jalat kiittää

Kengät ovat tärkein ulkoinen tekijä, jolla voit vaikuttaa jalkojesi hyvinvointiin ja terveyteen.
Kenkien alkuperäinen tehtävä on ollut - ja on edelleen - jalkaterän suojaaminen kuumalta, kylmältä, märältä, kovilta alustoilta, teräviltä esineiltä, kolhuilta ja kemikaaleilta.
Erityisen tärkeää on valita kengät aina käyttötarkoituksen mukaan eri vuodenajat huomioon ottaen.

Kengät ovat aina olleet myös tärkeä osa pukeutumista ja muotia.
Jalkaterveyden kannalta on kuitenkin tärkeää, että kenkien hyvät ominaisuudet ohittavat muodin vaatimukset.
Tämä koskee erityisesti kenkiä, joita pidetään jalassa pitkiä aikoja.
Työ- ja vapaa-ajan jalkineiden tulee olla ominaisuuksiltaan tarkoituksenmukaisia ja jalkaterveyttä edistäviä.
Juhlakengiksi ja ns. istumakengiksi voi sitten hankkia ne muodinmukaiset ja epäterveelliset korkokengät.

Näkemykset jalkaterveyttä edistävien kenkien ominaisuuksista ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana.

Nykykäsityksen mukaan jalkaterveyttä edistävä kenkä on:
Rakenteeltaan kiertolöysä, jotta rakenne ei estä jalkaterän etu- ja takaosan kierteisiä toimintoja eikä estä jalkaterän mukautumista alustan epätasaisuuksiin.
Sekä
Kengän pohjan tulee olla ohut ja taipuisa, jotta se mahdollistaa jalkapohjan ihotunnon ja jalkaterän asento- ja liiketunnon toiminnan.

Hyvän kengän ominaisuudet

KOKO

Kengissä täytyy olla riittävästi pituutta eli käyntivara, vähintään 1 - 1,5 cm.
Käyntivara on tärkeä siksi, että jalka pitenee askeltaessa.
Kengässä on hyvä olla tilaa myös tarvittaessa paksummille sukille ja mahdollisille apuvälineille, joita ovat erilaiset tukipohjalliset ja varvastuet.
Lapsilla tulee huomioida riittävä kasvuvara, jolloin kenkä mahdollistaa sopivuuden muutaman kuukauden ajan.
Kenkien sopivuus tulee tarkastaa säännöllisesti, lapsen jalka saattaa kasvaa huimaa vauhtia.

Kaikkien varpaiden pitää mahtua suorina kenkiin myös leveys- ja korkeussuunnassa.
Kenkien tulee olla päkiän ja varpaiden kohdalta riittävän leveät, sillä jalkojen kaaret laskeutuvat askeltaessa.
Kengän kärjessä täytyy olla myös riittävästi korkeutta varpaille. Kokeile, saatko hieman koukistettua, ojennettua ja harotettua varpaitasi kengissä.
Jalkaterän pituus ja laajuus muuttuvat päivän kuluessa. Siksi onkin tärkeää, että kenkäostoksille lähdetään vasta iltapäivällä, jolloin jalat ovat hieman turvonneet.

Ikä tekee tehtävänsä myös jalan koon suhteen.
Jos parikymppisenä kenkäsi koko oli 37, saattaa se 30-40 vuoden kuluttua olla pari numeroa suurempi.

Uudet kengät tulee aina sovittaa seisten ja niin, että laitat molemmat kengät jalkaan ja myös kävelet niillä.

Kävellessä huomioi, että päkiä pääsee kunnolla taipumaan ja tunnet jos varpaat jäävät liian ahtaalle.
Sopivan kengän koon voi mitata kätevästi ottamalla kengästä pois pohjallisen ja astumalla sen päälle siten, että kantapää on paikoillaan. Näin näet jääkö kärkeen riittävä käyntivara.

Tässä kohtaa on myös syytä tarkastaa ovatko jalkasi yhtä pitkät.
Jos toinen jalka on pidempi kuin toinen, on kengät ostettava sen pidemmän jalan mukaan.

Apuna jalan koon arvioinnissa voi käyttää siis pohjallista, jonka päälle asetat jalan tai vaihtoehtoisesti voit piirtää molempien jalkojen ääriviivat tukevalle paperille ja sovittaa näin saatuja pohjapiirroksia kenkiin.
Tämä ns. kenkäreseptisi on työväline oikean kokoisen kengän hankinnassa.

Monilla jalkahoitajilla on myös välineet jalan koot mittaamista varten.
Voit pyytää omaa jalkahoitajaasi mittaamaan jalkasi ja tekemään itsellesi oman muotin tulevia kenkäostoksia varten.

Liian pienet kengät aiheuttavat kovettumia ja känsiä, jalkojen virheasentoja kuten vasaravarpaita ja vaivaisenluita, päkiä levenee ja kynsissä esiintyy erilaisia ongelmia, paksuuntumista, kuperuutta ja sisäänkasvua.
Liian pienet kengät vaikuttavat myös koko alaraajojen toimintaan.

Punaiset jäljet varpaiden kärjissä ovat merkki, että kengät ovat liian lyhyet.
Jäljet nivelten päällä osoittavat, että kengät ovat liian matalat.
Jäljet jalan sisä- tai ulkoreunassa osoittavat, että kengät ovat liian kapeat.
Ylöspäin taipuneet tai kuluneet kynnet sekä paksuuntuneet kynnet ovat merkki siitä, että kengät ovat liian lyhyet.
Usein toistuva musta kynsi saattaa olla matalakärkisen ja liian lyhyen kengän aiheuttama trauma.

ULKOPOHJA

Kengän ulkopohjan tulee olla taipuisa, ohutpohjainen ja kiertolöysä.
Jalkaterä pystyy siten paremmin mukautumaan alustan epätasaisuuksiin, tasapaino parantuu ja jalkaterän ja säären alueen lihakset pääsevät toimimaan optimaalisesti.

Talvella pohja voi olla paksumpi mutta silloinkin mieluusti joustava.
Ohuen pohjan kylmäneristystä voi aina parantaa lämpöä eristävillä pohjallisilla.
Kengän pohjan tulee olla sopivan pitävä, se ehkäisee kaatumisia ja tapaturmia.
Liian pitävät pohjat saattavat kuitenkin aiheuttaa kaatumisia varsinkin sisätiloissa.

SISÄPOHJA JA POHJALLINEN

Valitse mieluiten sisäpohjaltaan tasainen kenkä.
Jalkaterän lihakset pääsevät toimimaan normaalisti kun kengässä tai pohjallisessa ei ole muotoilua.

Terve jalka ei tarvitse ylimääräistä tukea tai pehmustusta.
Usein valmiit pehmusteet ja tuet eivät edes kaikilla osu oikeisiin kohtiin, esimerkiksi päkiän tai pitkittäiskaaren alueella.
Pitkittäiskaaren liiallinen tuki passivoi jalkaterän lihaksia ja poistaa normaalin jouston jalasta.
Tuet ja pehmusteet voivat myös aiheuttaa iho- ja kuormitusmuutoksia.

Pohjallisen on hyvä olla irrotettava, jotta sen voi vaihtaa säännöllisin väliajoin.
Kengän käyttöikä pitenee ja hygienia paranee.
Pohjallinen eristää kylmää ja parantaa jalkineen istuvuutta.
Pohjalliset on hyvä ottaa päivän päätteeksi osittain ulos kengästä kuivumaan.

LESTI JA POHJAN MUOTO

Valitse mieluiten suoralestinen kenkä, jotta jalkaterän linjaus on suora kävellessä.
Lestin suoruuden voi tarkastaa piirtämällä suoran linjan kantapään keskeltä varpaisiin.
Viivan tulee jakaa kengän pohja tasaisesti kahteen yhtä suureen osaan.

Usein kengissä on käyrä lesti eli ns. banaanilesti, jossa pohjan puolitus jättää enemmän pohjaa sisäsyrjälle.
Käyrä lesti ohjaa kuormituksen ulkosyrjälle ja voi aiheuttaa asentomuutoksia jalkaterässä kuten pikkuvarpaan sisään kääntymisen ja kivuliaan pikkuvarpaan vaivaisenluun.

KÄRJEN MALLI JA KÄRKIKORKEUS

Kengät on hyvä valita jalkaterän mallin mukaan.
Kärjen tulee olla riittävän leveä, suoralinjainen ja vastata minimissään varpaiden korkeutta.
Päkiäleveyden tulee vastata jalkaterän päkiän leveyttä, jotta jalan poikittaisen kaaren normaali toiminta olisi mahdollista.

Varpaiden pitää pystyä olemaan suorina ja niillä tulee olla tilaa liikkua.
Tässä on huomioitava, että pisin varvas ei aina ole ukkovarvas vaan myös joku muu varvas seisoessa voi olla pidempi.
Varpaita pitää pystyä heiluttamaan jalkineen sisällä ilman että ne osuvat jalkineen päälliseen.

Liian kapea kärki puristaa ja hankaa ja muokkaa jalkaterää virheasentoon sekä aiheuttaa iho- ja kynsimuutoksia.
Liian matala kärki hiertää varpaita, aiheuttaa kovettumia ja rakkoja sekä kynsimuutoksia kuten kynnen paksuuntumista, kupertumista ja sisäänkasvua.

KÄRKIKÄYNTI

Kengän kärjen tulee olla mahdollisimman lähellä alustaa sivusta katsottuna.
Jalkaterän asento ja toiminnot ovat luonnolliset kun kengän kärki ei nouse ylös.

Korkea tai voimakas käynti pitää päkiänivelet yliojentuneina ja passivoi jalkaterän etuosan ja varpaiden luonnollista toimintaa.
Seurauksena voi olla varpaiden normaalin koukistumisen ja tasapainon pitämisen vaikeutuminen. Jatkuva kuormitus päkiänivelissä johtaa ihomuutoksiin ja päkiän levenemiseen sekä isovarpaan yliojentumiseen.

Paksuissa ja jäykissä pohjissa suuri kärkikäynti on pakollinen paha, jottei askel töksähdä.
Varsinkin talvikengissä on suuri käynti paksun ja joustamattoman pohjan takia.
Juoksujalkineissa suurella käynnillä pyritään parantamaan juoksun rullaavuutta.

KIINNITYS JA SÄÄTÖVARA

Kengissä on hyvä olla säätövaraa; nauhat, remmit tai tarrat.
Kiinnityksen on hyvä ulottua riittävän ylös jalkapöydän päälle, mikä takaa kengän paremman istuvuuden.

Kiinnitys pitää kengän paikoillaan, jolloin jalka ei pääse liukumaan kengässä edestakaisin.
Tämä ehkäisee myös hankausta ja mahdollisia iho-, kynsi- ja asentomuutoksia.
Kiinnityksen tulee olla mukavan napakka mutta se ei saa painaa hermoja ja verisuonia jalkapöydän päällä.

Käveltäessä liian löysillä kengillä, joissa jalkaterä pääsee liukumaan edestakaisin joka askeleella, joutuvat varpaat koukistumaan, jotta kenkä pysyisi jalassa.
Jatkuva ja turha varpaiden voimakas koukistuminen altistaa virheasennoille (vasaravarpaat) ja kynsien paksuuntumiselle, kupertumiselle ja sisäänkasvulle.

KORKO

Työ- ja arkikengissä koron korkeuden tulisi olla alle 2 cm.
Juhlakengissä korkoa voi olla enemmän.

Paljasjaloin vartalo on pystysuorassa, nilkan kulma on 90 astetta ja kantapää, jalkaterän etuosa ja varpaat ovat samalla tasolla.

Matalakin korko muuttaa kuormitusta, kävelyn mallia ja kehon asentoa.
Korot heikentävät iskunvaimennuskykyä ja varpaiden toiminnot heikkenevät.
Säilyttääkseen pystyn asennon, vartalon pitää muuttaa nilkkojen, polvien, lonkkien, selkärangan ja kaularangan asentoa.

Kehon linjauksen ja kuormituksen muuttuminen muuttaa lihastasapainoa koko kehossa.
Säären takaosan lihakset ja akillesjänne kiristyvät ja kantakalvo jalkapohjassa lyhenee.
Korko nostaa kantapäätä estäen nilkkaa koukistumasta, yliojentaa varpaita ja kohottaa sisäkaarta lyhentäen ja heikentäen kantakalvoa.

Jatkuva korkokenkien käyttö aiheuttaa päkiäkipua, päkiän levenemistä, tuki- ja liikuntaelinten vaivoja, varpaiden vieheasentoja sekä iho- ja kynsimuutoksia.
Valitettavaa on, että kaikki vaivat yleensä kroonistuvat ja pahentuvat iän myötä.

PAINO

Kenkien on hyvä olla painoltaan mahdollisimman kevyet.

Raskaat kengät lisäävät energiankulutusta ja aiheuttavat jaloille ja koko keholle ylimääräistä rasitusta ja väsymisen tunnetta.
Painava kenkä passivoi nivelten normaalia liikettä ja saattaa aiheuttaa rasituskipua jalkaterässä ja/tai sääressä.

Kumisaapas on esimerkki painavasta ja epäkäytännöllisestä jalkineesta.
Kumisaappaassa ei ole kunnollista kiinnitystä, se on löysä ja painava ja jalka joutuu koko ajan tekemään ylimääräistä työtä, jotta saapas pysyisi jalassa.

MATERIAALI

Kengän päällis- ja vuorimateriaalien tulee olla hengittäviä, jotta liiallinen jalkahiki pääsee haihtumaan.
Nahka on kenkämateriaalina aina paras vaihtoehto, koska se joustaa ja mukautuu hyvin jalkaterän muotoon.
Nahka on erittäin hyvä lämmön ja kylmän eristäjä. Kuiturakenteen ansioista se sitoo paljon ilmaa ja siksi sillä on tehokas kosteuden sitomis- ja läpäisykyky.

Kangas on kengän materiaalina hengittävä mutta se kestää huonosti kulutusta.

Gore-Tex ja Sympatex -kengissä on mikrohuokoinen kalvo, joka on tehty PTFE-muovista.
Kalvo on vesitiivis ja hengittävä materiaali. Se suojaa pölyltä, bakteereilta ja useimmilta kemikaaleilta sekä on täysin tuulen- ja vedenpitävä.

Jalkaterveyden kannalta on ihanteellista, että kenkien pintamateriaalin ja vuorin välissä on Gore-Tex kalvo ja kenkiä käytetään yhdessä villan ja synteettisten kuitujen yhdistelmästä valmistettujen sukkien kanssa.
Tällöin kosteus siirtyy iholta kalvolle, josta se haihtuu pois.

Hyvät kengät auttavat jalkoja voimaan hyvin.
Erityisesti, jos jalkapohjissa on kipuja, jalkapohjat tuntuvat jäykiltä ja työpäivän jälkeen jalkoja pakottaa.
Usein kenkien valintaan liittyy väärää tietoa ja vääriä uskomuksia.
Ja kun kengät ovat vääränlaiset, jalkapohjan kivut eivät helpota.

Hyvien kenkien tehtävä on edistää jalkojen normaalia toimintaa ja kävelyä.
Hyvät kengät auttavat jalkojasi jaksamaan.

Ja vielä tärkein.... älä koskaan osta kenkiä kirpputorilta!

Hyvät sukat hukassa

Jalkahoitajana näen päivittäin asiakkaita, joilta on hyvät sukat ihan hukassa.

Eniten tapaan asiakkaita, joilla on liian pienet sukat.
Sukat ovat jo ostettaessa olleet valmiiksi liian pienet tai sitten niitä on useita kertoja pesty ja ne ovat kutistuneet aivan mitättömiksi.

Sitten on niitä ihmisiä, joilla on jalassa rikkinäiset sukat. Niitä sitten häpeillään ja mietitään vaihtoehtoja, miten niin onkaan päässyt käymään. Juurihan minä nämä ostin.

Paljon on myös ihmisiä, joilla on sukat eri paria.
Sukat saattavat olla eri väriset, mikä on ihan kiva juttu ja jotenkin kai tätä päivää.

Saattavat ne sukat olla ihan erilaiset myös materiaalin suhteen tai sitten toisen sukan varsi ylettyy ehkä pohkeeseen ja toisen sukan varsi häthätää nilkkaan.

Ikävintä jalkahoitajan näkökulmasta on asiakas, jolla on likaiset ja hikiset sukat.
Sukat ovat ehkä jo kolmatta tai viidettä päivää käytössä ilman, että niitä on pesty välillä lainkaan.
Tee sitten tällaiselle asiakkaalle jalkahoito ja laita ne samat likaiset ja hikiset sukat asiakkaan jalkaan kun hän ei tälläkään kertaa muistanut ottaa puhtaita sukkia mukaan.

Terveen jalan kauhuskenaario on hikinen, likainen ja liian pieni sukka.

Hyvillä sukilla, kuten myös kengillä on kuitenkin valtava merkitys jalkojen kokonaisterveyteen.

Millaiset ovat hyvät sukat?

Sukan tehtävät

Sukkien tehtävä on suojata jalkateriä kenkien aiheuttamalta hankaukselta ja estää ihovaurioiden syntyminen (hiertymät, rakot, kovettumat, känsät).
Sukkien tehtävä on kuljettaa hikeä ja kosteutta pois iholta sekä lämmittää kylmällä ja viilentää lämpimällä.
Sukkien tehtävä on toimia myös iskunvaimentimena.

Sukan oikea koko

Sukan koon on oltava riittävä ja sukan kärjen riittävän leveä.
Varpailla tulee olla tilaa liikkua ja olla myös suorassa.
Vahvistettu ja muotoon kudottu sukan kantapää lisää sukkien kestävyyttä ja pysyy hyvin paikoillaan.
Hyvä sukan kantaosa vaimentaa iskuja ja estää hiertymien syntymistä.
Oikea sukan koko ei aiheuta hautumia varpaiden väleihin.

Oikea sukan koko ei aina ole sama kuin kengän koko.
Sukat nimittäin tuppaavat kutistua pesussa ja se täytyy huomioida jo sukkia ostettaessa. Muuten joudut ostamaan uudet sukat jokaisen käytön jälkeen.
Hyvä ja sopiva sukka ei saa jättää sääreen tai jalkapöytään painaumajälkiä eikä se saa vetää tai puristaa varpaita suppuun.
Varsinkin sukkahousut ja vauvoilla potkuhousut ovat usein liian lyhyet käyttäjilleen, jolloin varpaat ovat koko ajan hieman koukussa.

Sukan kärkiosan muoto ja saumat tai saumattomuus kannattaa tarkistaa, ettei sukka aiheuta varpaiden päihin ikäviä kovettumia ja känsiä.

Pitkäaikainen liian lyhyiden tai ahtaiden sukkien käyttö altistaa jalkaterän asentomuutoksille ja kynsivaurioille.
Vaivaisenluu, vasaravarpaat, kynsien kupertuminen ja paksuuntuminen saattavat kaikki aiheutua liian pienistä sukista.
Kynsivallit saattavat myös tulehtua, jos sukka on hyvin kireä ja kynsi pääsee painamaan kynsivallia.
Liian pienet ja ahtaat sukat altistavat myös varvasvälien hautumille.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että sukat eivät myöskään saa olla liian isot.
Liian isot sukat menevät herkästi kengässä laskoksille ja painavat näin ihoa, mikä taas aiheuttaa kovettumia, rakkoja ja hiertymiä.
Ns. putkisukat kannattaa heittää romukoppaan.

Nilkka-, sääri- ja polvipituisten sukkien pituus vaihtelee raajan pituuden mukaan.
Vain tuki- ja hoitosukissa on ohut- ja paksusääristen malleja.
Liian pienet sukat ja kiristävät resorit heikentävät valtimoverenkiertoa ja vaikeuttavat ihon ravinnonsaantia.
Laskimoverenkierron heikentyessä alaraajat turpoavat.
Leveä resori jakaa paineen laajemmalle alueelle eikä aiheuta häiriötä verenkiertoon.
Käytettäessä pitkäaikaisesti kiristäväsuisia sukkia voi kehittyä lihassurkastumia ja lihasten toiminnan häiriöitä.

Jos varvasvälit ovat tiiviit ja taipuvaiset hautumaan, kannattaa kokeilla ns. varvassukkia.
Varvassukat lisäävät varvasvälien tuulettumista ja estävät varpaita hankaamasta toisiaan vasten.
Varvassukat eivät kuitenkaan sovin henkilöille, joilla on varpaissa virheasento tai varvassukkien pituus ei ole varpaisiin sopiva.
Tämä voi aiheuttaa varvasväleihin hiertymiä.

Terve jalka hikoilee päivässä noin kaksi desiä, lämpimissä olosuhteissa tai rasituksessa enemmän.
Hikoileminen on yksilöllistä.
Osa jalkojen hiestä haihtuu jalkineen suuaukon kautta ja loppu kosteus imeytyy sukkaan, jalkineen pohjalliseen ja päälliseen.
Sukan tulisi siis pystyä siirtämään kosteus päälliseen ja päällisen pystyä siirtämään kosteus ulos.

Sukkien materiaalit

Uudet sukkamateriaalit, keinokuitu ja sekoitteet, keräävät ja kuljettavat tehokkaasti hikoilun synnyttämää kosteutta ja pitävät jalkaterät kuivina.
Ne täyttävät myös hyville sukille asetetun tehtävän; lämmittävät kylmällä ja viilentävät kuumalla.
Erikoissukkien materiaalit ja kudonta tasaavat jalkapohjien painetta ja suojaavat jalkaterän luisia rakenteita liialliselta hankaukselta.
Kevyiden tuki- ja hoitosukkien avulla ehkäistään alaraajojen turvotusta ja laskimovaurioita.

Uutta sukkategnologiaa edustaa hoitavien aineiden lisääminen sukkamateriaaleihin.
Hopea, hoitaa ihoa ja vähentää bakteerien, sienten ja virusten kasvua sekä vähentää hajuhaittoja ja lisää lämmön tuntua.

Kuparia sisältävillä sukilla on ihoa ja jopa ihovaurioita parantavia vaikutuksia.
Puuhiiltä sisältävä sukka on hyvä hikoileville jaloille, koska se estää hajuhaittoja ja pitää jalat raikkaina.

Sukkien materiaalien vaikutus jalkaterveyteen

Keinokuitu ja sekoitemateriaalit ovat tehokkaita kosteuden kerääjiä ja kuljettajia.
Näissä sukissa jalkaterät pysyvät kuivina ja lämpiminä.

Puuvilla imee hyvin kosteutta mutta kuivuu hitaasti eikä siirrä kosteutta pois.
Puuvillaa hyvässä sukassa tulisi olla korkeintaan 80%.
Kosteassa puuvillasukassa myös iho on kostea, mikä altistaa hiertymille ja rakoille.

Villasukka on tehokas kosteuden kerääjä mutta ei kuljeta kosteutta sukkien ulkopuolelle.
Villa on kuitenkin lämmittävä ja hengittävä materiaali.

Bambu on pehmeä ja kestävä materiaali jolla on hyvä lämmönsäätelykyky.
Bambusukka haihduttaa hyvin kosteutta ja on antibakteerinen (vähentää hien hajua).

Perinteiset polyesterit ja polyamidit nyppyyntyvät ja sähköistyvät herkästi vaikka ovatkin luja ja kestävä materiaali.

Nykyaikaiset polyesterit ja polyamidit ovat lähes nyppyyntymättömiä ja hyviä hien kuljettajia.
Ne ovat joustavia ja kestäviä ja pitävät jalkaterät lämpiminä ja kuivina.

Synteettiset tekokuidut akryyli ja polypropeeni ovat elastisia, pysyvät muodossaan ja ovat hyviä iskunvaimentajia. Ne ovat lisäksi pehmeitä ja lämpimiä ja kevyt materiaali siirtää kosteutta hyvin pois.

Itseäni viehättävät käytössä erityisesti alpakan langasta valmistetut sukat, joihin on lisätty ripaus akryyliä antamaan sukalle erityistä kestävyyttä ja joustavuutta.
Materiaalina alpakka on silkin pehmeää ja imukykyistä.
Alpakanvilla hemmottelee jalkoja ja pitää ne lämpiminä ja kuivina.
Kosteus siirtyy imukykyisten kuitujen avulla pois iholta.
Alpakanvillan lämpöominaisuudet ovat ainutlaatuiset.
Alpakkasukat edistävät verenkiertoa.

Itse käytän alpakanvillasta tehtyjä sukkia talvella talvikengissä ja yöllä unisukkina.

Nyt kaikki tutkimaan omat sukkavarannot ja miettimään ovatko sinun sukkasi juuri sinulle sopivia ja käyttökelpoisia.
Hyvät sukat ovat osa itsestä huolehtimista ja tärkeä tekijä jalkaterveyden ylläpitämisessä.