Hengitä ja hellitä

On aikoja, jolloin ajatukset laukkaavat, murheet valvottavat, olo on levoton ja arki yhtä kaaosta. 

Ota silloin avuksi se, mitä voit aina kontrolloida: hengitys.

Amerikkalaislääkäri Andrew Weilin kehittämä yksinkertainen 4-7-8 -hengitysharjoitus käy näin:

- Hengitä sisään nenän kautta neljän sekunnin ajan.

- Pidätä hengitystä seitsemän sekunnin ajan.

- Hengitä rauhallisesti suun kautta ulos kahdeksan sekunnin ajan.

- Toista harjoitus neljä kertaa.

Mitä useammin harjoittelet, sen tehokkaammin harjoitus toimii: keho, mieli ja hermosto rauhoittuvat, syke laskee ja olo rentoutuu.

Lähde: Yliopiston apteekin asiakaslehti Uniikki 1/2019

Kuva: bixabay

Kiusallinen känsä

Viime aikoina olen törmännyt useisiin asiakkaisiin, joilla on erityisesti päkiän alueella kipeitä ja kiusallisia känsiä.

Mikä känsä on?

Känsä on pieni ja tarkkarajainen, kiilamainen nappula ihossa. Sen ympärille kehittyy herkästi tiivistä sarveismassaa eli kovettumaa, jota iho tekee suojautuakseen hankausta tai painetta vastaan.

Känsiä esiintyy yleisimmin päkiän alueella jalkapohjissa mutta myös kantapäässä. Varpaiden nivelten päälle voi tulla känsä paineen tai hankauksen seurauksena. Hankauksen aiheuttama ns. pehmeä känsä voi tulla kahden varpaan väliin varsinkin jos varpaat ovat hyvin tiiviit.

Känsä syntyy siis mekaanisen paineen tai hankauksen seurauksena. Känsän syntyä edistävät jalkaterän tai varpaiden virheasennot. Lättäjalka, varpaiden päällekkäisyys, vasaravarpaat, vaivaisenluu tai hankaava, huonosti istuva jalkine ovat syitä känsän syntyyn. Varvasvälikänsiä syntyy kun nivelet painavat ja hankautuvat toisiaan vasten.

Tavallinen känsä on tasavärinen tai siinä on nähtävissä sisäkkäisiä renkaita känsän sydämen ympärillä. Känsä ja syylä voivat näyttää hyvin samanlaisilta ulkoisesti mutta yleensä jalkahoitaja pystyy erottamaan ne toisistaan. Känsässä on selvä pistemäinen valkoinen sydän kun taas syylässä on pieniä, muuta ihoa tummempia pisteitä.

Känsän oireet

Känsä kasvaa sisäänpäin kasvattaen kiilamaisen juuren. Kun paine alkaa kohdistua alla olevien luiden kalvoon, muuttuu känsä kivuliaaksi. Kipu tuntuu pistemäisenä kuin piikkinä jalkapohjassa.

Kipu aiheuttaa kävellessä asentomuutoksia, mikä edesauttaa uusien känsien syntyä. Myös pehmeä känsä varpaiden välissä voi muuttua kasvaessaan kivuliaaksi vaikka siihen ei suoranaista painoa kohdistuisikaan. Pehmeän känsän kohdalla jo pelkkä hankaus voi aiheuttaa kivun.

Itsehoito

Yleensä känsän saa pois muutamassa viikossa känsälaastarin (salisyylilaastari) avulla. Apteekista saa tähän hoitoon tarvittavat ohjeet.

Osalle ihmisistä salisyylilaastari ei sovi, sillä se voi ärsyttää ihoa känsän vierestä ja aiheuttaa ihon hautumista ja haavautumista sekä lisätä infektion riskiä. Laastarihoitoa ei siksi suositella diabeetikoille tai ikäihmisille alentuneen tuntoaistin vuoksi.

Känsän uudelleenkasvua voi hillitä vaihtamalla kenkiin pehmeät pohjalliset tai pitämällä känsän ympärillä puolikuun muotoista huoparengasta, joka siirtää painon pois känsästä. Jalat tulee rasvata päivittäin hyvällä jalkavoiteella ja tehostaa rasvausta känsäkohdissa.

Pehmeää känsää on vaikea hoitaa itse sillä känsälaastarin käyttö varvasväleissä ei ole suositeltavaa. Varpaanväleihin voi laittaa suojaksi lampaanvilla, joka estää hankauksen.

Milloin hoitoon?

Jalkojenhoitajalle on syytä lähteä viimeistään silloin kun känsä alkaa haitata kävelyä. Itse sanoisin, että känsä kannattaa poistattaa jalkahoitajalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin kipu alkaa olla sietämätön niin kävellessä kuin levossakin. Känsä on aina helpompi saada pois kun siihen ei ole vielä päässyt kasvamaan todella syvää juurta. Pitkään jalassa ollut känsä voi hermottua ja verisuonittua, jolloin sen poistaminen hankaloituu.

Jalkahoidossa känsä pehmennetään ja ympäriltä poistetaan kovettuma veitsellä. Känsän juuri lähtee yleensä helposti pois veitsen kärjellä ja kynsiporaa käyttäen. Pitkään jalassa ollut känsä voi alkaa vuotamaan verta. Joskus känsä voi olla niin kivulias ja syvään kasvanut, että jalkahoitajan välineet eivät riitä sen poistamiseen. Silloin tarvitaan lääkäriä, joka voi puuduttaa alueen ja poistaa känsän.

Känsien synnyn ehkäisy

Olennaista känsien ehkäisyssä on paineen ja hankauksen estäminen. Tarpeeksi tilavien kenkien käyttö ehkäisee känsien syntyä kuten muitakin jalkavaivoja. Korkokenkiä ei tulisi käyttää jatkuvasti. Iän, reuman tai muiden tekijöiden aiheuttamat muutokset jalkaholveissa ovat korjattavissa tukipohjallisilla tai erikoiskengillä. Jalkapohjien iho tulee rasvata päivittäin, mikä pitää ihon kimmoisana. Varvasvälit tulee pitää kuivina ja ehjinä. Varvasvälien hikoilua voi ehkäistä käyttämällä talkkia. Jollei känsän aiheuttajaa onnistuta poistamaan, känsä kasvaa valitettavasti uudestaan 4-6 viikossa.

Korona ja ikääntyneen jalkahoito

Jalkojen hoidon merkitys kasvaa meillä kaikilla, kun ikää tulee lisää. Jalkavaivojen määrä lisääntyy noin 60-80 % ikääntymisen myötä. Jalkojen ongelmat vaikuttavat koko kehon toimintakykyyn ja terveyteen.

Tänä koronakeväänä moni ikäihminen joutuu jättämään omalle elämänlaadulleen välttämättömän jalkojenhoidon väliin. Yli 70-vuotiaat eivät uskalla karanteenimääräysten vuoksi lähteä kodistaan mennäkseen jalkahoitoon vaikka se olisi heille kuinka tarpeellista.
Omahoito on usein ikäihmisille vaikeaa esimerkiksi jäykistyneiden nivelten tai ylipainon vuoksi. Samoin näön ja käsivoimien heikentyminen vaikeuttavat jalkojen itsenäistä hoitamista. Jalkakivut ovat usein syy jäädä kotiin normaalioloissakin saatikka nyt korona-aikana.

Palvelutaloissa ja hoitokodeissa ongelma on erityisen suuri. Jalkahoitajia ei päästetä hoitolaitoksiin tekemään arvokasta työtään, mikä parantaisi monen ikäihmisen elämänlaatua, jalkojen terveyttä ja ikäihmisen toimintakykyä.

Jalkoja eivät valitettavasti pysty asianmukaisesti hoitamaan muut kuin jalkahoitajat, joilla on työhön tarvittavat välineet. Perusteelliseen jalkahoitoon ei riitä välineiksi pienet kynsisakset ja pahviviila.  Hoitoon tarvitaan usein jykeviä välineitä; kynsiporaa, jolla saadaan kunnolla ohennettua kynsiä sekä vahvoja kynsileikkureita. Kovettumia ja känsiä ei myöskään poisteta noin vain kotikonstein vaan niihin on omat välineensä.


Hoitamattomilla jaloilla on sama vaikutus kuin koronalla eli molemmat sairastuttavat ja voivat johtaa myös kuolemaan.

Ero on siinä, että koronalta voi asianmukaisesti suojautua hoitotilanteessa, jolloin riski sen saamiseen jalkahoitajalta asiakkaan suuntaan on pieni.

Sen sijaan hoitamattomat kuivat jalat, kipeät kovettumat ja känsät, paksuuntuneet ja pitkiksi kasvaneet varpaan kynnet aiheuttavat kipua kävellessä ja pahimmillaan invalidisoivat ikäihmiset vuoteisiin. Verenkierron heikentyminen ohentaa ihoa, paksuntaa kynsiä, lisää turvotusta ja hidastaa haavojen parantumista. Tuntoaistin heikentyminen altistaa jalat herkästi ylimääräisille kolhuille, haavoille ja niistä aiheutuville infektioille. Jalkojen huono hoito kasvattaa jalkasienen, kynsisienen ja ruusun riskiä merkittävästi. Varvasvälihautumat voivat aiheuttaa vakavan yleisinfektion.

Hoitamattomat jalat aiheuttavat siis moninaisia liitännäissairauksia, jotka voivat johtaa verenmyrkytyksiin ja amputaatioihin mutta myös kuolemaan.

Ikääntyneen ihmisen jalkojen hoito on siis syystä erityisen tärkeää.

Palvelutalojen ja hoitolaitosten henkilökunta, hoitajat ja johtoporras ovat nyt korona-aikana suuren vastuun äärellä. Miten saadaan pidettyä asukkaiden jalat kunnossa ja ikäihmiset toimintakykyisinä. Ainainen kiire ja joustamattomuus asioiden hoidossa ei edistä asiaa lainkaan.

Jokaiselle palvelutalon tai hoitolaitoksen asukkaalle, organisaatiosta riippumatta, tulee tehdä kerran vuodessa jalkaterveyden arviointi osana hoitosuunnitelmaa. Tämä mahdollistaa sopimisen ikäihmisen itsensä ja lähiomaisten kanssa, miten jalkojenhoito järjestetään. Säännöllinen jalkaterveyden arviointi on tärkeää, koska ikääntyneen jalkaterveydessä voi tapahtua muutoksia hyvin lyhyellä aikavälillä. Sairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, nivelrikko, alaraajojen verenkiertohäiriöt, psoriasis ja muistisairaudet lisäävät jalkaterveyden tilan säännöllisen arvioinnin ja hoidon tarvetta.

Koronaa ei missään tapauksessa saa pitää syynä siihen, että ikäihmisen jalat jätetään hoitamatta!


Moni jalkahoitaja, joka toimii päätoimisesti yksityisyrittäjänä, on terveydenhoitoalan koulutuksen suorittanut lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Nyt korona-aikana on erityisen valitettavaa, että tällaiset jalkahoitaja lähihoitajat ja sairaanhoitajat kelpaavat kyllä työhön hoitajiksi palvelutaloihin ja hoitokoteihin hoitajan roolissa mutta eivät saa tehdä siellä työtään jalkahoitajina.

Perusteena tähän sanotaan, että palvelutalossa oleva kampaajakaan ei saa tehdä talossa työtään korona-aikana, joten ei voida antaa jalkahoitajienkaan tehdä työtään yksityisyrittäjinä.

Onko korona siis syy olla työllistämättä yksityisyrittäjiä, mielestäni niin ei voi olla! Päinvastoin tässä tilanteessa pitäisi tukea pieniä yksityisyrittäjiä ja käyttää heidän palveluitaan jos ja kun se on mahdollista ja välttämätöntä.

Huomioitavaa on myös, että hoitotyössä palvelutalossa hoitajat eivät ole mitenkään enemmän tai paremmin suojautuneita työssään kuin mitä jalkahoitaja olisi tehdessään jalkahoitoja.

Maalaisjärkeä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä tarvittaisiin nyt todella paljon!

Mitä sitten kun tämä korona-aika on joskus ohi? Onko meillä enää käveleviä ikäihmisiä? Tällä hetkellä näyttää siltä, että heitä ei montaa ole, ainakaan palvelutaloissa ja hoitokodeissa asuvia. Jos ikäihmisten jalkoja ei ole hoidettu moneen kuukauteen, on seurauksena monia huonosta jalkojen hoidosta johtuvia sairauksia, ja ikävä sanoa, myös kuolemantapauksia!

Ikäihmisille päivittäinen aktiivisuus ja liikkuminen sekä säännöllinen jalkojenhoito ovat koko terveyden perusta ja siihen pitäisi nyt erityisesti panostaa!

Crocs jalkineet

Crocs jalkineet on alun perin kehitetty veneilykäyttöön mutta niistä on ajan saatossa tullut koko kansan jalkineet mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin.

Aitojen Crocsien materiaali on Croslite, joka on umpisoluista hartsia. Kenkiä ei siksi suositella hartsiallergikoille.

Crocseista on tehty monenlaisia kopioita, muovikenkiä, joista on löytynyt monia terveydelle vaarallisia kemikaaleja, raskasmetalleja ja ftalaatteja. Nämä erilaiset kemikaalit voivat aiheuttaa monia allergioita ja jopa syöpää.


Jalkineiden vaikutus jalkaterveyteen

Crocs-jalkineissa ja niiden kopioissa on valitettavasti monia jalkaterveyttä haittaavia ominaisuuksia ja siksi niitä tulisi käyttää vain väliaikaisesti.

Osalle käyttäjistä muovijalkineet aiheuttavat rakkoja, känsiä, hiertymiä ja koukkuvarpaita sekä kovettumien liikakasvua. Sisäpohjan hierovat nystyrät saattavat aiheuttaa ihorikkoja varsinkin paljaassa jalassa. Nystyröiden ei ole todettu parantavan jalkaterän verenkiertoa. Niillä ei siis ole varsinaista hierovaa vaikutusta. Jalkineet ovat materiaaliltaan muovia ja osalle käyttäjistä ne aiheuttavat runsasta jalkojen hikoilua, mikä altistaa jalkasieni-infektiolle.

Laajassa ja leveässä kengässä jalkaterä liukuu kävellessä kohti kärkeä. Varpaat joutuvat
koukkuasentoon ja iho ja kynnet hankautuvat kengän kärkeä vasten. Takaremmi on yleensä löysä, joten jalka ei saa siitä riittävää tukea. Liika väljyys tekee kengästä epävakaan eikä jalkaterä pysy paikoillaan sivu- ja pituussuunnassa. Tämä altistaa nilkan nyrjähdykselle.

Muovijalkineet ovat liukkaat kostealla nurmikolla ja kiveyksellä. Alkuperäisten Crocsien valmistaja on myöntänyt, että crocsit ovat turvattomat liukuportaissa.
Muovijalkineet ovat aiheuttaneet runsaasti vaaratilanteita myös päiväkodeissa, joissa lapset käyttävät niitä sisäkenkinä. Muovikengät eivät pysy kunnolla lapsen jalassa, ne ovat löysät ja liian leveät lapsen kapeaan jalkaan. Jalkineiden liukkaus aiheuttaa myös kaatumisia.

Crocs-tyyppisiä jalkineita ei myöskään suositella käytettäväksi ammattikäytössä. Erityisesti hoitotyössä kengissä piilee infektioriski, jos esimerkiksi terävä esine putoaa jaloille.

Alkuperäisten Crocsien hyviin ominaisuuksiin kuuluu jalkineiden pehmeys ja keveys. Kengän leveä ja korkea kärkiosa antaa tilaa esimerkiksi vaivaisenluulle ja vasaravarpaille. Crocsit voi myös pestä ja desinfioida.


Käytä vain tilapäisesti

Crocs jalkineita voidaan käyttää tilapäisesti jalkaleikkauksen jälkeisissä turvotustilanteissa ja jos henkilöllä on vaikeita asentopoikkeamia varpaissa. Jalkavaivojen yhteydessä on aina syytä varmistaa asiantuntijalta, että kengät sopivat omalle jalkatyypille ja omiin vaivoihin.

Crocsit tai niiden kopiot eivät täytä hyvän ja yksilöllisen työ- tai erityisjalkineen ominaisuuksia.

Muovijalkineet sopivat vain ulos ja sisään -hetkeksi; mökkijalkineiksi, saunamatkalle tai reissulle postilaatikolle. Uimahallissa liikkuessa crocseja tai muita muoviläpsyjä on hyvä käyttää ehkäisemään sieni-infektioita. Märillä lattioilla kannattaa kuitenkin varoa liukastumista.

Valitettavaa on, että crocseista tai niiden kopioista on tullut monen ikäihmisen päivittäiset jalkineet kun turvonneisiin jalkoihin eivät muut kengät enää mene.


Omassa työssäni jalkahoitajana olen tavannut asiakkaita, joiden päivittäiset jalkineet crocsit tai niiden kopiot ovat. Kaikki asiakkaat eivät ole ikäihmisiä vaan joukossa on myös nuorempia muovikenkien vakikäyttäjiä.
Eräs kolmekymppinen mies sanoi pitävänsä kesät talvet vain crocseja kun ne kuulemma ovat niin hyvät ja muita kenkiä hän ei katso tarvitsevansa. Hänen jalkansa olivat myös valitettavasti sen näköiset, että muovikenkiä on tullut käytettyä!. Hänen kohdallaan myös kaikki ohjeet hyvistä kengistä kaikuivat kuuroille korville.

Muovikenkiä runsasti käyttävien asiakkaiden jaloissa on paljon kovettumia, känsiä, hankaumia ja varpaat ovat usein kääntyneet koukkuun. Lisäksi jalkojen runsas hikoilu on aiheuttanut haavaumia varpaiden väleihin ja jalkapohjat ovat sienittyneet. Jalan asento on painunut ja levinnyt lättänä, koska muovikengässä ei ole mitään tukea.

Valitettavaa on myös, että jalkineet ovat usein todella huonossa kunnossa, linttaan astutut ja likaiset. Jos käyttää jatkuvasti muovikenkiä, kannattaa ne huoltaa säännöllisesti. Kengät voi pestä ja desinfioida ja uudet tulisi hankkia vähintää puolen vuoden välein linttaan astuttujen tilalle. Hinnan ei pitäisi tässä kohtaa olla ongelma!

Iloiset väriset Crocsit ovat kivat ja käyttökelpoiset jalkineet terveeseen jalkaan, kunhan niitä ei käytä koko ajan!



Kuvat lainattu netin syövereistä. Teksti mukaellen kirjasta Terveet jalat (Minna Stolt - Riikka Saarikoski).

Jännekalvon tulehdus

Viime aikoina olen jälleen keskustellut monen asiakkaan kanssa jalkapohjan kiputiloista.

Tavallisin jalkapohjan kiputila ihan yleisesti ja myös asiakkaitteni keskuudessa on selvästi jalkapohjan jännekalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti.
Plantaarifaskiitissa jalkapohjassa olevan kalvojänteen kiinnityskohta kantaluuhun kipeytyy.

Sana "faskiitti" viittaa siis tulehdukseen mutta nykymäärityksen mukaan plantaarifaskiitissa on kyse enemmänkin rappeumasta.

Plantaarifaskiitista voidaan käyttää myös nimitystä "luupiikki". Varsinaista luupiikkiä kantapäässä ei kuitenkaan ole mutta röntgenkuvassa saattaa useilla potilailla näkyä kalvojänteen kiinnityskohdassa kalkkikertymää, joka näyttää piikiltä.

SYYT

Jännekalvon rappeuman syy ei aina ole selvä, mutta usein siihen liittyy tavallista suurempi jalkaterän rasitus tai voimakas ponnistus.

Vaivan syntyyn altistavat runsas ylipaino, liiallinen jalkojen rasitus, esimerkiksi pitkäkestoinen seisominen tai juokseminen sekä toistuvat pienet vammat, joita voi syntyä vaikka voimakkaasti ponnistaessa, juostessa tai jalkapohjan joutuessa muutoin äkillisesti venytetyksi.

Nilkan asentovirheet, kireät pohje- tai takareiden lihakset sekä jänteen kimmoisuuden väheneminen naisilla vaihdevuosi-iässä näyttävät myös olevan yhteydessä vaivan kehittymiseen.

Kengillä on suuri merkitys plantaarifaskiitin syntyyn. Käveleminen ja seisominen kovilla alustoilla joustamattomilla kengillä asettaa kantapäät kovan paineen ja voimakkaiden iskujen vaikutuksen alaisiksi. Joustamattomat kengät, kuten korkokengät tai perinteiset miesten pukukengät, rajoittavat jalkapohjan luonnollista liikkuvuutta.

Kun jalkaterän lihakset, nivelet ja jänteet eivät pääse työskentelemään kokonaisvaltaisesti, niiden toimintakyky ajan myötä rappeutuu. Tämä johtaa usein pitkäaikaiseen kipuun kantapään alueella.
Tyypillinen esimerkki tällaisista huonoista kengistä ovat tämän hetken muotikengät, paksu- ja jäykkäpohjaiset kengät, joita erityisesti nuoret käyttävät paljon.

OIREET

Plantaarifaskiitin tavallisin oire on kantapään alla tuntuva kipu, joka säteilee jalkapohjaan viuhkamaisesti. Jalkapohjassa saattaa tuntua myös patti, joka on lähinnä kudosvaurion synnyttämää kalvojänteen ja ympäryskudoksen turvotusta.

Kipu on yleensä pahimmillaan aamuisin sängystä ylös noustessa. Kipu pahenee yleensä seistessä ja kävellessä. Erityisesti kävely paljain jaloin kovalla alustalla on hyvin kivuliasta.
Kipu tekee kävelemisen joskus lähes sietämättömäksi.

HOITO

Kaikkien rasituksen aiheuttamien kantapääkipujen tärkein hoito on kivun aiheuttaneen rasituksen lopettamminen.

Kalvojänteen kivun ensisijainen hoito on kantakalvon eli jalkapohjan venyttely, hieronta sekä pohkeiden ja takareisien venyttely. Kylmähoito helpottaa kipua ja tulehduskipulääkkeitä on hyvä käyttää ainakin aluksi kun kipu on voimakasta.

Jalkapohjaa voi venyttää yksinkertaisesti nostamalla kipeä jalka toisen polven päälle ja tarttua varpaisiin sekä venyttää tiukasti jalkapohjaa säären suuntaan vetäen. Saman venytyksen saa aikaiseksi laittamalla kantapää maahan ja varpaat seinää vasten. Jalkapohjaa voi venyttää varovasti myös seisomalla päkiöiden varassa portailla tai esimerkiksi porrasjakkaralla siten, että kantapäät roikkuvat. Tässä saa venytystä myös kireä akillesjänne.

Ensimmäinen venytys on syytä tehdä heti aamulla sängystä ylös noustua ja päivän mittaan useita kertoja.

Lähes paras ja tehokkain plantaarifaskiitin omahoitokeino on tennispallon pyörittely jalkapohjan alla. Oikein tehtynä voi tuntea kuinka kalvojänteen säikeet irtoavat toisistaan. Tätä voi hyvin tehdä istuen vaikka tv:tä katsellen.

Plantaarifaskiitin omahoitoon on kehitetty kompressio-tukisukkia, jotka vähentävät rasitusta kudoskalvon kiinnityspisteessä. Oikein laitettu kinesioteippaus on myös tehokas tuki jalalle. Apteekeissa ja nettikaupoissa myydään öisin käytettävää lastaa, joka pitää jalkapohjan pienessä venytyksessä.

Hoidon lähtökohta on saada jalan liikeradat palautumaan luonnolliseen rullaavaan muotoon ja välttää kipua tuottavia iskuja ja painetta kantapään alueella. Ehdottoman tärkeää on kiinnittää huomiota kenkiin ja kävelyyn, ei pelkästään kivun hoitoon.

Kengissä kannattaa käyttää silikonisia iskua vaimentavia kantalappuja tai pohjallisia. Kengissä tulee olla riittävä tuki jalkaholville sekä pehmeät ja joustavat sisäpohjat. Liian kovia pohjallisia käyttämällä jalkapohjan kipu vain pahenee.

MILLOIN LÄÄKÄRIIN?

Kantapääkivun vuoksi on syytä hakeutua lääkärin tai fysioterapeutin hoitoon noin kahden viikon jälkeen, mikäli omahoidosta ei tunnu olevan mitään apua. Tärkeää on myös aloittaa omahoito heti kun ensimmäiset kipuoireet jalkapohjassa ja kantapäässä tuntuvat. Nopeammin on toki hakeuduttava hoitoon jos kantapäähän on kohdistunut äkillinen vamma ja se ei kestä astumista yhtään.

Jos venytyshoidosta ja muista omahoitokeinoista ei ole apua, jännekalvon rappeuman hoidoksi voidaan käyttää kortisoniruiskeita, vaikka tämä ei varsinainen parantava hoito olekaan.

EHKÄISY

Plantaarifaskiitti on ikävä vaiva, jonka paraneminen voi viedä useita kuukausia. Hyvästä hoidosta huolimatta se saattaa myös uusia.

Erityisen tärkeää on huolehtia, että käytät riittävän tukevia mutta sisäpohjiltaan pehmeitä ja joustavia kenkiä. Kenkien pohja ei saa olla liian paksu, jotta säilytät tuntuman alustaan. Paksupohjainen kenkä on yleensä myös jäykkä ja taipumaton, eivätkä siinä pääse jalan lihakset tekemään työtään.

Vältä rasittamasta jalkoja liikkumalla liian kovilla alustoilla. Myös seisominen koko päivän paikoillaan rasittaa jalkoja. Jalkoja on aina hyvä venytellä ennen ja jälkeen mahdollisen rasituksen.

Itselläni oli plantaarifaskiitti joitakin vuosia sitten. Nyrjäytin vasemman jalan nilkan, johon tuli akillesjänteeseen vaurio. Kävellessä varoin kipeää jalkaa ja tein kaiken työn oikealla jalalla. Oikea jalka tietysti rasittui ylimääräisestä työstä ja siihen iski plantaarifaskiitti.

Oma jalkani parani venytyksillä ja tennispallolla. Hankin myös silikoniset kantalaput, joita vaihdoin aina käytössä oleviin kenkiin. Kompressiosukista sain apua työpäivään ja harjoittelin myös tekemään kinesioteippauksen tukemaan jalkaa.

Plantaarifaskiitin paraneminen kesti lähemmäs puoli vuotta.

Valitettavaa tässä oli se, että myös nyrjähtänyt vasen jalkani oikutteli pitkään, vielä pidempään kuin plantaarifaskiitti oikeassa jalassa. Vasemmassa jalassa akillesjänteen vamma vaati myös kinesioteippausta tueksi ja lääkärissä kortisonipiikin.

Onneksi molemmat jalkani ovat tällä hetkellä kunnossa vaikka niiden hoito kesti pitkään.

Jalat ovat meille ensiarvoisen tärkeät ja siksi ne todellakin kannattaa hoitaa kuntoon.



PS. Kuvat lainattu netin syövereistä aiheeseen liittyvistä jutuista. Tekstin asiatietoja olen tarkastanut Duodecimin sivuilta.

Metsä ja luonto hoitaa...

Vuodenajat tarjoavat metsässä ja luonnossa mitä erilaisimpia ulkoiluolosuhteita ja kokemuksia.
Ja meillä eritoten vuodenajat ovat pelkästään rikkaus.

Keväällä on mahtavaa seurata heräävää luontoa ja metsät, rannat ja muut luontokohteet kutsuvat liikkumaan ja ulkoilemaan.

Kesällä luonto on kukkeimmillaan ja luonnon eliöstö on sankoin joukoin liikkeellä.

Syksyllä luonto tarjoaa antimiaan, upeaa väriloistoa ja syötäviä herkkuja marjojen ja sienien muodossa.

Talvella lumen valo tekee maisemasta taas ihan erilaisen. Talvella on mahdollisuus monenlaiseen ulkoiluun ja harrastamiseen luonnossa.

Itse koen äärimmäisen raskaaksi syksyn taittumisen talveen, jolloin tuntuu että päivä ei valkene ollenkaan kun aina on yhtä pimeää. Tässä pimeässä vaiheessa kaipaan erityisesti ulos luontoon ja metsään, josta saan voimaa ja vireyttä päivittäiseen arkeen. Parasta aikaa retkeilylle on mielestäni kuitenkin kevät, jolloin luonto herää. Silloin katseltavaa ja koettavaa on erityisen paljon.

Moni suomalainen mainitsee mielipaikakseen metsän, jopa 96 % suomalaisista määrittelee itsensä luontoihmiseksi. Myös kaupunkiluontoa arvostetaan suuressa määrin ja onneksi tällä hetkellä moni myös hyödyntää lähiluontoa ja kaupunkien metsäympäristöjä.

Viheralueiden, metsien ja luonnon merkitys ihmisen hyvinvointiin on valtava.
Turhaan ei puhuta metsän terapeuttisesta vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin.

Luontoympäristö vaikuttaa ihmisiin välittömästi.
Luonto on tehokas lääke masennukseen ja stressiin.
Jo 20 minuuttia metsässä vaikuttaa aivoihin ja saa paremmalle tuulelle.
Parasta lääkettä saat jos voit päivittäin tehdä pienen metsäpyrähdyksen.

Metsässä voi nauttia hiljaisuudesta, siellä on lupa iloita ja myös surra. Turhaan ei puhuta puiden halaajista, sillä luonto todella lohduttaa ja auttaa. Luontoympäristössä oleskelu lisää rauhallisuuden, myönteisyyden ja rentoutumisen tunteita ja vähentää ahdistuneisuutta ja kielteisiä tuntemuksia. Luonnossa ympäristön tarkkailu ja havainnointi lisääntyy luonnostaan.

Metsä rauhoittaa, rentouttaa ja voimaannuttaa. Metsä tarjoaa mielihyvää, raikasta ilmaa, elämyksiä ja kokemuksia kaikenikäisille. Kiireettömyys on metsässä samoillessa tärkeintä!

Luonto herkistää kaikki aistit ja liikkuminen luontopoluilla tarjoaa vaihtelua ainaiselle asfaltilla tallaamiselle.
Metsäpolulla voi kävellä tai juosta, miten kukin haluaa.
Ja pysähtyä kannattaa aina ihmettelemään kasvien maailmaa, eliöstöä, puita ja kiviä.
Arjen ajatukset hellittävät ja mieli rauhoittuu.

Metsässä kävely rauhoittaa sydämen sykettä, alentaa verenpainetta ja selkeyttää ajatuksia.
Aivojen toiminnalle metsäkävelyllä on pelkästään suotuisia vaikutuksia.

Luonto ja metsä ovat paras kuntosali ja liikuntamuoto ikinä.
Metsässä tulee pakostakin nostettua jalkaa kantojen ja kivien yli, kumarrettua poimimaan maasta kiviä, keppejä, marjoja ja sieniä, käveltyä välillä ryteikössä ja välillä polulla, pysähdyttyä välillä hengittämään ja ihan vain kuunnella  hiljaisuutta.
Luonnossa liikkuessa ei useinkaan tule mieleen, että nyt "harrastan liikuntaa".
Vaihteleva maasto tarjoaa kuitenkin oivallista liikuntaa kaikenikäisille.

Erityisesti ikäihmiset hyötyvät metsäulkoilusta, sillä liikkuminen metsässä aktivoi muistitoimintoja, lisää psyykkisiä voimavaroja sekä auttaa niin tasapainon hallinnassa kuin myös painonhallinnassa.

Jollekin on tärkeää, että lähtee metsään yksin ja toinen haluaa mennä metsään kaveriporukalla.

Jonkun mielestä metsä voi tuntua pelottavalta ja siksi kaveriporukan turva voi tuntua hyvältä.
Poistuu pelko siitä, että voisi eksyä yksin.
Joku voi kokea metsän "hiljaisuuden" pelottavaksi.

Itsekseen on helppo aistia metsän ääniä, haistella tuoksuja sekä keskittyä omaan hengitykseen ja kehotuntemuksiin.
Luonto ei vaadi mitään, ei varsinkaan sanoja ja turhaa puhetta.
Rauhoittuminen tapahtuu kuin itsestään ja voima ja vireys palaavat.

Luontoretkillä ja rantojen äärellä on hyvä etsiä näköalapaikkoja, joissa voi pysähtyä katselemaan maisemaa. Kannattaa katsoa kauas silmän kantamattomiin ja etsiä kiintopisteitä maisemasta.
On hyvä katsoa myös lähelle, ihan viereen ja tarkastella yksityiskohtia.
Veden liike, pilvien muodot, erilaiset puut ja puun kuori, sammalmättäät, kivet ja kannot.
Miten muurahaispesä voikaan olla mielenkiintoinen.
Silmät voi sulkea hetkeksi ja aistia metsän ja luonnon ääniä.
Tuulen humina ja lehtien kahina puissa, puron solina, aaltojen loiske, lintujen viserrys, sateen ropina.

Luontomuistot kannattaa tallettaa mieleen ja muistiin ja eläytyä niihin myöhemmin uudelleen.

Hyvä keino on tallentaa muistoja valokuvaamalla luontoa, kasveja, maisemia.
Kuvia katsomalla voi palata hetkeen ja muistella tuntemuksia.
Luonto on kaunista myös kuvina.
Ja aina voi kuvien kautta kertoa kavereille omista kokemuksista ja innostaa ehkä jonkun hankkimaan omia metsä- ja luontokokemuksia.

Metsä- ja luontoretkelle lähtiessä on hyvä pukeutua säätilan mukaan. Hyvät kengät ovat kaiken a ja o.
Itselle mieleiset eväät ja juotavaa kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan. Retken yksi kohokohta on omien eväiden syönti nuotion äärellä. Muistathan kuitenkin, että metsäpalovaroituksen aikaan ei nuotioita ja tulia sytytellä yhtään mihinkään. Muutoinkin kannattaa miettiä tarkasti mihin sen nuotion mahdollisesti sytyttää jos virallista nuotiopaikkaa ei ole.
Oma roskapussi on syytä olla mukana, sillä luontoon ei saa jättää mitään roskia.
Hyvä istuinalunen on tärkeä eritoten sadesäällä ja talvisaikaan.

Kiikarit ovat tarpeen retkellä, jos haluaa tarkastella lintuja ja kaukaisia maisemia.
Luuppi ja suurennuslasi ovat oivia välineitä havaintojen tekemisessä ja luonnon tutkimisessa niin aikuisille kuin lapsillekin.
Luuppi ja suurennuslasi avaavat sammalmättäällä muurahaiskeon äärellä aivan toisenlaisen maailman.

Kännykkä kannattaa metsäretkellä laittaa äänettömälle eikä sen räplääminen muutenkaan ole tarpeellista luontoretkellä. Valokuvaukseen voit toki kännykkää käyttää, siihen se on oikein hyvä väline. Yksin retkeillessä kännykkä on myös turvaväline. 112 sovellus kannattaa olla ladattuna.

Itse suosittelen metsä- ja luontoretkeilyä ihan kaikille. Jos sinulla ei ole mahdollista retkeillä Suomen upeissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla niin lähde sinun lähimetsääsi. Täällä pääkaupunkiseudullakin lähimetsiä löytyy runsaasti.

Omat lähimetsäni täällä Vuosaaressa ovat Uutelan ulkoilualueen upeat luontopolut merimaisemineen, Kallahdenharjun sekä Kallahdenniemen luonnonsuojelualueet. Muitakin luontokohteita täältä Vuosaaresta toki löytyy. Nämä edellä mainitut ovat kuitenkin itselleni ne rakkaimmat ja läheisimmät.

Toivotan sinulle ihania luontokokemuksia! Anna metsän hoitaa sinua.

@kaikki kuvat Leena Salovaara

Kävely kirkastaa ajatukset

Pähkäilet työpisteelläsi ongelmaa, joka ei tahdo ratketa millään.
Turhaudut ja ärsyynnyt ja ehkä jopa ahdistut.
Pään sisällä surraa kun aivosi keräävät pitkäkestoisesta muistista tietoa.
Tilanne ei kuitenkaan ratkea, koska ongelman ratkaisemiseksi tarvittavat palikat ovat hukassa.

Tässä kohtaa on maisemanvaihdon paikka.
Kun ajatukset pyörivät kehää, kannattaa lähteä liikkeelle, kävelylle.
Moni pulma on löytänyt ratkaisun kävellessä, mieluiten ulkona ja luonnossa.
Ajatus alkaa taas kulkea ihan uudella tavalla.

Kävelyn taika piilee siinä, että se vaatii koordinaatiota ja rytmistä liikettä ylä- ja alaraajojen välillä.
Kävely treenaa aivoja ja aktivoi hermoverkkoa monipuolisesti.
Samalla se selkeyttää ajatuksia ja on aivoille hengähdystauko työstä.

Kävellessä ympäristön aistiminen on vahvasti mukana, mikä vaikuttaa tunnetilaan.
Mielihyvähormoonit lisääntyvät, ahdistus ja stressi helpottavat.
Kun lähdet stressaavasta tilanteesta paikkaan, jossa huomio kiinnittyy vaikka pitkospuiden narinaan, lintujen lauluun, tuulen suhinaan, aaltojen loiskeeseen tai havupuiden tuoksuun, mieli rauhoittuu vähitellen ja liiallinen itsetarkkailu ja ongelmien pyörittely hellittävät.
Työpulmat ratkeavat kuin itsestään.

Jos haluat, että kävelystä on apua ongelman ratkaisuun, lähde kävelylle maastoon, joka itsessään ei vaadi liikaa tarkkaavaisuutta.
Luontokävelyllä alitajunta työskentelee kuin huomaamatta.

Aina ei toki tarvita kävelylenkkejä työongelmien ratkaisemiseksi eikä se ole edes kaikilla työaloilla tai työpaikoilla mahdollista.
Liikkeelle lähtö omalta työpisteeltä on kuitenkin se oleellinen asia, jonka avulla voit nollata pään.
Muutaman minuutin reippailu vaikka työpaikan rappusia ylöa alas saattaa auttaa ratkaisemaan käsillä olevan ongelman.
Taukojumppa on tähän hetkeen myös sopivaa vaihtelua erityisesti jos sen voi tehdä muualla kuin juuri omalla työpisteellä.
Siirtyminen työpisteeltä edes kahvihuoneeseen saattaa virittää aivot täysin uusille poluille.
Ja jos kahvihuoneessa sattuu olemaan toinen työongelmiensa kanssa painiva, voi rakentava ajatusten vaihto ratkaista molempien työongelmat.

Itselleni paras tapa katkaista työpäivä ja nollata ajatuksia, on lähteä kävelylle koirien kanssa.
Ulkoilun ja pienen happihyppelyn jälkeen työ maistuu taas ihan erilaiselta.

Kävelystä on hyötyä aivoille läpi elämän, sillä liikkuminen ja kävely treenaa muistia todella tehokkaasti.
Säännöllisesti kävelevien muisti pelaa tutkimusten mukaan huomattavasti paremmin kuin passiivisella verrokkiryhmällä.

Jos et pysty tekemään kävelylenkkiä ulkona työpäivän lomassa niin tee se ihmeessä työpäivä jälkeen ja vapaa-aikana aina kun mahdollista.
Käveleminen on ehkä maailman helpoin tapa haihduttaa mielestä kaikki ylimääräinen.
Mieli on virkeä ja koko keho kiittää!

Vasaravarpaat

Vasaravarpaalla (koukkuvarvas, digitus malleus, hammer toe) tarkoitetaan 2.-4. varpaan koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista.
Vasaravarvas koukistuu niin, että varpaan pää osuu alustaan ja sitä vastaava päkiänivel yliojentuu.

Vasaravarpaat ovat ikävä kyllä hyvin yleinen vaiva erityisesti ikääntyvien naisten keskuudessa mutta valitettavasti niitä näkee tänä päivänä myös nuorilla naisilla.

Varpaiden koukistuminen johtuu jalkaterän lihasten epätasapainosta, jonka aiheuttaa levinnyt päkiä, vaivaisenluu tai lihasten käyttämättömyys.
Kaarijalka ja jäykkä nilkka johtavat usein vasaravarpaiden kehittymiseen.
Vasaravarpaita aiheuttavia ulkoisia tekijöitä ovat korkeakorkoiset, liian pienet kengät sekä liian pienet sukat.
Vasaravarpaita esiintyy myös diabeteksen, nivelreuman, psoriaasin sekä joidenkin neurologisten sairauksien yhteydessä.

Varpaiden koukistumisen vuoksi päkiänivelet aristavat seistessä ja kävellessä.
Koukussa oleva varvas saattaa hangata kengän päälliseen ja aiheuttaa punoitusta ja vähitellen känsän varpaan päälle.
Varpaiden päihin saattaa muodostua myös helposti känsiä kun varpaiden päät osuvat joka askeleella alustaan ja joutuvat näin jatkuvan hankauksen ja paineen kohteeksi.
Kynnet voivat myös paksuuntua ja varpaat olla erittäin kivuliaat.

Omahoidon tavoitteena tulisi olla kivun poistaminen ja pitää vasaravarpaat mahdollisimman liikkuvina sekä suojata varpaita hankaukselta, jolloin känsien ja kynsimuutosten syntyä voidaan ehkäistä.

Erityisen tärkeää on huomioida, että sukat ja kengät eivät ole liian pienet.
Kengissä tulee olla riittävästi tilaa korkeus-, leveys ja pituussuunnassa.
Kireiden lihasten ja jänteiden hieronta ja venyttely pitävät varpaat liikkuvina.

Liikkuvaa vasaravarvasta voidaan oikaista käyttämällä varpaaseen puettavaa varpaanoikaisijaa tai varpaiden alle puettavaa asentoa korjaavaa silikonista oikaisijaa, niin sanottua hiirtä.
Silikonisia oikaisijoita myyvät hyvin varustetut apteekit.
Valitettavasti nämä tehdasvalmisteiset silikoniortoosit eivät aina ole käytössä kovinkaan mukavia.
Ne saattavat painaa ja hangata käytössä mikä ei suinkaan ole tarkoitus.

Paras vaihtoehto on teettää silikoniortoosi jalkahoitajalla, joka tekee sinulle omien mittojesi mukaisen, henkilökohtaisen varvasortoosin.
Jalkahoitajalta saat myös ohjeet ortoosin käyttöön ja huoltoon.

Jos vasaravarpaat ovat vasta syntyvaiheessa, on huolellisesti pujotettu lampaavilla myös hyvä suoja ja joskus jopa oikaisija.

Jo jäykistynyt vasaravarvas on hyvä suojata geelivuoratulla tai superlonisella varvastupella tai suojaputkella.

Mikäli vasaravarpaat aiheuttavat runsaasti päivittäistä kipua ja liikkuminen on vaikeaa, on hyvä tutkituttaa alaraajat jalkaterapeutilla.
Jalkaterapeutti arvioi jalkasi ja varpaidesi tilanteen ja osaa neuvoa parhaaat mahdolliset apuvälineet ja hoitokeinot juuri sinun tarpeisiin.

Yksilöllisten silikoniortoosien lisäksi tarpeen saattavat olla alaraajan toimintaa ohjaavat pohjalliset, passiivinen nivelten mobilisaatio sekä erilaiset liikuntaharjoitteet.
Myös leikkaushoito voi joskus olla tarpeen.

Huolehdi siis varpaistasi hyvin!
Liiku riittävästi ja tee varvasjumppaa päivittäin.
Käytä oikean kokoisia sukkia ja kenkiä.
Varpailla on suuri merkitys koko jalkateräsi ja kehosi toiminnalle.