Tänä koronakeväänä moni ikäihminen joutuu jättämään omalle elämänlaadulleen välttämättömän jalkojenhoidon väliin. Yli 70-vuotiaat eivät uskalla karanteenimääräysten vuoksi lähteä kodistaan mennäkseen jalkahoitoon vaikka se olisi heille kuinka tarpeellista.
Omahoito on usein ikäihmisille vaikeaa esimerkiksi jäykistyneiden nivelten tai ylipainon vuoksi. Samoin näön ja käsivoimien heikentyminen vaikeuttavat jalkojen itsenäistä hoitamista. Jalkakivut ovat usein syy jäädä kotiin normaalioloissakin saatikka nyt korona-aikana.
Palvelutaloissa ja hoitokodeissa ongelma on erityisen suuri. Jalkahoitajia ei päästetä hoitolaitoksiin tekemään arvokasta työtään, mikä parantaisi monen ikäihmisen elämänlaatua, jalkojen terveyttä ja ikäihmisen toimintakykyä.
Jalkoja eivät valitettavasti pysty asianmukaisesti hoitamaan muut kuin jalkahoitajat, joilla on työhön tarvittavat välineet. Perusteelliseen jalkahoitoon ei riitä välineiksi pienet kynsisakset ja pahviviila. Hoitoon tarvitaan usein jykeviä välineitä; kynsiporaa, jolla saadaan kunnolla ohennettua kynsiä sekä vahvoja kynsileikkureita. Kovettumia ja känsiä ei myöskään poisteta noin vain kotikonstein vaan niihin on omat välineensä.
Hoitamattomilla jaloilla on sama vaikutus kuin koronalla eli molemmat sairastuttavat ja voivat johtaa myös kuolemaan.
Ero on siinä, että koronalta voi asianmukaisesti suojautua hoitotilanteessa, jolloin riski sen saamiseen jalkahoitajalta asiakkaan suuntaan on pieni.
Sen sijaan hoitamattomat kuivat jalat, kipeät kovettumat ja känsät, paksuuntuneet ja pitkiksi kasvaneet varpaan kynnet aiheuttavat kipua kävellessä ja pahimmillaan invalidisoivat ikäihmiset vuoteisiin. Verenkierron heikentyminen ohentaa ihoa, paksuntaa kynsiä, lisää turvotusta ja hidastaa haavojen parantumista. Tuntoaistin heikentyminen altistaa jalat herkästi ylimääräisille kolhuille, haavoille ja niistä aiheutuville infektioille. Jalkojen huono hoito kasvattaa jalkasienen, kynsisienen ja ruusun riskiä merkittävästi. Varvasvälihautumat voivat aiheuttaa vakavan yleisinfektion.
Hoitamattomat jalat aiheuttavat siis moninaisia liitännäissairauksia, jotka voivat johtaa verenmyrkytyksiin ja amputaatioihin mutta myös kuolemaan.
Ikääntyneen ihmisen jalkojen hoito on siis syystä erityisen tärkeää.
Palvelutalojen ja hoitolaitosten henkilökunta, hoitajat ja johtoporras ovat nyt korona-aikana suuren vastuun äärellä. Miten saadaan pidettyä asukkaiden jalat kunnossa ja ikäihmiset toimintakykyisinä. Ainainen kiire ja joustamattomuus asioiden hoidossa ei edistä asiaa lainkaan.
Jokaiselle palvelutalon tai hoitolaitoksen asukkaalle, organisaatiosta riippumatta, tulee tehdä kerran vuodessa jalkaterveyden arviointi osana hoitosuunnitelmaa. Tämä mahdollistaa sopimisen ikäihmisen itsensä ja lähiomaisten kanssa, miten jalkojenhoito järjestetään. Säännöllinen jalkaterveyden arviointi on tärkeää, koska ikääntyneen jalkaterveydessä voi tapahtua muutoksia hyvin lyhyellä aikavälillä. Sairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, nivelrikko, alaraajojen verenkiertohäiriöt, psoriasis ja muistisairaudet lisäävät jalkaterveyden tilan säännöllisen arvioinnin ja hoidon tarvetta.
Koronaa ei missään tapauksessa saa pitää syynä siihen, että ikäihmisen jalat jätetään hoitamatta!
Moni jalkahoitaja, joka toimii päätoimisesti yksityisyrittäjänä, on terveydenhoitoalan koulutuksen suorittanut lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Nyt korona-aikana on erityisen valitettavaa, että tällaiset jalkahoitaja lähihoitajat ja sairaanhoitajat kelpaavat kyllä työhön hoitajiksi palvelutaloihin ja hoitokoteihin hoitajan roolissa mutta eivät saa tehdä siellä työtään jalkahoitajina.
Perusteena tähän sanotaan, että palvelutalossa oleva kampaajakaan ei saa tehdä talossa työtään korona-aikana, joten ei voida antaa jalkahoitajienkaan tehdä työtään yksityisyrittäjinä.
Onko korona siis syy olla työllistämättä yksityisyrittäjiä, mielestäni niin ei voi olla! Päinvastoin tässä tilanteessa pitäisi tukea pieniä yksityisyrittäjiä ja käyttää heidän palveluitaan jos ja kun se on mahdollista ja välttämätöntä.
Huomioitavaa on myös, että hoitotyössä palvelutalossa hoitajat eivät ole mitenkään enemmän tai paremmin suojautuneita työssään kuin mitä jalkahoitaja olisi tehdessään jalkahoitoja.
Maalaisjärkeä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä tarvittaisiin nyt todella paljon!
Mitä sitten kun tämä korona-aika on joskus ohi? Onko meillä enää käveleviä ikäihmisiä? Tällä hetkellä näyttää siltä, että heitä ei montaa ole, ainakaan palvelutaloissa ja hoitokodeissa asuvia. Jos ikäihmisten jalkoja ei ole hoidettu moneen kuukauteen, on seurauksena monia huonosta jalkojen hoidosta johtuvia sairauksia, ja ikävä sanoa, myös kuolemantapauksia!
Ikäihmisille päivittäinen aktiivisuus ja liikkuminen sekä säännöllinen jalkojenhoito ovat koko terveyden perusta ja siihen pitäisi nyt erityisesti panostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti