Kiusa se on pienikin kiusa

Kesällä meistä itse kukin on kulkenut erilaisilla kengillä kuin talvella.
Kesäjalkoja uhkaavat usein erilaiset kiusat ja vaivat, joiden ennaltaehkäisy on ehkä jäänyt vähän retuperälle.
Kesän jälkeen jaloissa saattaa näkyä muutoksia, jotka voivat olla hyvinkin kipeitä.

Jos jalkojen omahoito on hankalaa, kannattaa aina käydä jalkahoitajalla hoidattamassa jalat kuntoon.

Jalat kannattaa hoitaa kuntoon paitsi ulkonäön vuoksi myös siksi, että vaivat ovat usein avoimia infektioportteja, joiden kautta elimistöön voi päästä mitä tahansa bakteereja.


Kovettuma

Kovettuma on yksi yleisimmistä jalkojen vaivoista.
Kovettumia syntyy jalkapohjiin yleensä niihin paikkoihin, joihin kävellessä kohdistuu kovin paine.
Korkokenkien käyttäjä saa kovettumia herkästi päkiän alle.
Muita kovettumapaikkoja ovat kantapää, vaivaisenluun sivu ja isovarpaan reuna.

Kovettuma on paksua nahkaa, joka kehittyy suojaamaan ihoa ärsytykseltä eli paineelta.
Kovettumia syntyy etenkin kesäaikana, kun tuttu ja tukeva talvijalkine on vaihdettu väljempään kesäsandaaliin, jossa jalka painuu ja hankautuu vasten epäsopivan kesäkengän sisäpohjaa.
Tärkeää on pitää huolta, että kevyemmissäkin kengissä on jalalle useampi tukikohta remmeineen.

Kovettumat saattavat olla seurausta myös huonosta jalkahygieniasta.
Liian pienet kengät, joissa on liian ohuet pohjat sekä jalkaterän ja varpaiden asentovirheet,
ylipaino ja kuiva iho altistavat kaikki kovettumille.

Oireet: 
Levossa kovettuma ei yleensä koske, kipu alkaa kävellessä.
Puristettaessa kovettuma ei ole kipeä.

Hoito:
Rentouta jalat kädenlämpöisessä jalkakylvyssä noin 5 minuuttia, jotta iho on pehmeä.
Poista kovettumaa kevyesti hohkakivellä raspaamalla.
Kuivaa jalat huolellisesti ja rasvaa paksulla, hyvin imeytyvällä jalkavoiteella.

Kenkien tulee olla sopivankokoiset ja -malliset, matala korko ja joustava pohja.
Iskunvaimennuspohjalliset tai yksittäiseen varpaaseen puettava pehmuste suojaavat ihoa.
Jos jaloissa on kovin hankalia kovettumia, kannattaa käydä jalkahoitajan luona poistattamassa ne.
Sen jälkeen kotihoitokin onnistuu paremmin.
Satunnainen hoitaminen ei kuitenkaan tuo tulosta eli avainsana on säännöllisyys.


Hiertymä

Hiertymä syntyy kun jalka ei ole kunnolla tuettu jalkineeseen.
Jalka lonksuu kengässä ja erityisesti akillesjänteen kohdalle voi syntyä ikävä hiertymä.
Uudet kengät ovat usein hiertymän aiheuttaja tai kova rasitus pitkällä kävelylenkillä tai vaelluksella.
Ohutpohjaiset kengät ilman sukkia sekä hikiset jalat ja kosteat sukat ovat myös yhdistelmä, joka voi aiheuttaa hiertymiä.

Oireet: 
Hiertymässä iho on punainen, rikki ja usein suorastaan vereslihalla.

Hoito: 
Puhdista hiertymäkohta antiseptisella aineella ja laita päälle tukeva laastari.
Hiertymään ei kannata laittaa rasvaa, sillä se vain hautuu laastarin alla.
Pulverimaista Bacibactia sen sijaan voi käyttää.

Rakko

Pienet, palovammamaiset rakot syntyvät usein samasta syystä kuin hiertymätkin.
Rakko on iholla tai ihon alla oleva nestekertymä, joka syntyy kitkan tai hankauksen seurauksena.
Usein rakko tulee kantapään alueelle, kengän kiinnitysremmin tai kantakapin kohdalle.
Rakko tulee helpommin ohueeseen ja kuivaan ihoon.
Uudet kengät, kova rasitus pitkällä kävelylenkillä tai kulkeminen ohutpohjaisilla kengillä ilman sukkia altistavat rakoille.

Oireet: 
Ihon pinnassa näkyvä pieni vesirakkula, joka ei ole niin kipeä kuin hiertymä mutta saattaa rajoittaa liikkumista.
Rakot voivat myös märkiä tai aiheuttaa ihotulehduksen.

Hoito:
Rakkulan voi puhkaista desinfioidulla neulalla.
Puhdista alue antiseptisellä aineella ja laita päälle laastari.
Jos toimenpide tuntuu ikävältä tehdä itse, hakeudu jalkahoitajan luokse, joka puhkaisee rakkulan puolestasi.
Oikeankokoiset kengät ja sukat vähentävät rakkojen syntymistä.
Rakkojen ennaltaehkäisyyn voi käyttää esimerkiksi pehmeää fleecekangasta.

Halkeilevat kantapäät

Sandaaleissa ja kevyissä kesäkengissä kantapää on usein liian löyhästi kiinni lestissä, jolloin se läpsyy kävellessä, seurauksena voi olla halkeilevat kantapäät.
Liian lyhyet avokantaiset sandaalit, joissa kantapää pullistuu kantaosan yli aiheuttavat myös halkeilevia kantapäitä.
Myös seisomatyö, kova työskentelyalusta eli liian kovat sisäpohjat työkengissä, ylipaino, kovettumien repiminen ja voimakas raspaaminen sekä huonot sukat voivat olla syynä jos kantapäät toistuvasti halkeilevat.

Halkeamia syntyy, kun kuiva iho kuormittuessaan venyy ja halkeaa.
Halkeamasta saattaa vuotaa verta ja se voi olla hyvin kipeä ja jopa tulehtua.
Halkeamissa sukkanöyhtä altistaa bakteeri- ja virustartunnoille.

Oireet:
Haljennut kantapää aiheuttaa kipua kävellessä.
Jos halkeama on päässyt syväksi, kipu voi olla viiltomaista.

Hoito:
Halkeaman reunan kovettuma-alue on syytä poistaa.
Jalkahoitaja voi hoitaa halkeaman reunat ja poistaa kovettuman, jotta kantapään halkeama pääsee paranemaan pohjaan saakka.
Tämän jälkeen omahoitona päivittäinen rasvaus ja halkeaman pitäminen puhtaana.
Kenkien tulee olla oikeankokoiset.
Iskua vaimentavat pohjalliset vähentävät jalkapohjiin kohdistuvaa tärähdystä ja painetta.

Känsä

Kuten kovettumia, myös känsiä syntyy niihin paikkoihin, joihin kohdistuu kovin paine.
Usein känsä muodostuukin juuri kovettuman alle.
Känsä on tarkkarajainen ja pyöreä, päältä sileä ihopaksunnos, joka kapenee kiilamaisesti työntyessään ihoon.
Esiintyy yleensä päkiänivelten alla, varpaiden päällä tai kärjessä.
Myös varvasväleissä saattaa olla känsiä.
Varpaiden päälle tulee känsiä jos varpaiden päällys hankaa kengän "kattoon".
Vasaravarpailla on usein tämä ongelma. Kun varpaat koukistuvat voimakkaasti ja
lisäksi vielä henkilö käyttää liian pieniä kenkiä on yhtälö täydellinen kasvattamaan
varpaiden päälle kunnon känsät.
Kuiva, joustamaton iho altistaa myös känsien syntymiselle.

Oireet:
Känsä aiheuttaa pistävää kipua.
Känsä aristaa päältä painettaessa.
Kipua välttääkseen ihminen usein kuormittaa jalkateriään eri tavalla, jolloin kävely ja pystyasento muuttuvat.
Kroonistuessaan känsät voivat hermottua ja verisuonittua, jolloin ne aristavat myös levossa.

Hoito:
Suojaa varpaiden hiertyvät kohdat esimerkiksi joustosidoksella, joka pysyy paikoillaan hyvin eikä vie tilaa kengissä.
Päkiän känsän suojamiseen sopii itseliimautuva, leikattava silikonilevy tai fleecekangas.
Älä käytä ahtaita ja liian pieniä kenkiä. Tarkasta, että kengissä on riittävästi tilaa jalkaterän etuosassa.
Rasvaa jalat päivittäin hyvällä jalkavoiteella.
Kuiva, joustamaton iho känsiintyy herkemmin kuin hyvin rasvattu, joustava iho.
Yksilöllinen, jalkahoitajan tekemä silikoninen varvasortoosi oikaisee varpaiden virheasentoja.
Känsän voi poistaa terveen ihon rajaa myöten ilman kipua ja verenvuotoa.
Känsät kannattaa käydä poistattamassa säännöllisesti jalkahoitajalla, jotta niistä jossain vaiheessa pääsee eroon. Aina yksi hoitokerta ei riitä.